Suomen strateginen kulttuuri

Pulloposti 32
Martti J. Kari
Filosofian tohtori, eversti (evp)
Jyväskylän yliopisto

Strategisen kulttuurin teoria on kansainvälisen politiikan tutkimuksen työkalu, jolla pyritään selittämään valtion turvallisuuspoliittisia ratkaisuja. Strateginen kulttuuri kuvaa, miten valtion turvallisuuspoliittinen johto kokee maahan kohdistuvat uhat ja miten näihin todellisiin tai koettuihin uhkiin reagoidaan. Strateginen kulttuuri voi muuttua, mutta se muuttuu hitaasti. Yksi strategista kulttuuria muuttava tekijä on ulkoinen shokki. Toinen muuttava tekijä on ydinperiaatteiden törmäys. Valtion johto voi muuttaa strategista kulttuuria omaksumalla uudenlaisen lähestymistavan ulkopoliittisiin kysymyksiin. Esimerkki ulkoisen shokin vaikutuksesta on Saksan turvallisuuspolitiikan muutos 1990-luvulla. Toisen maailmansodan jälkeinen saksalainen strateginen kulttuuri esti asevoimien käytön Saksan ulkopuolella. Bosnian humanitaarisen katastrofin seurauksena Saksa kuitenkin lähetti kriisinhallintajoukkoja Balkanille. Esimerkki strategisen ajattelun ydinperiaatteiden törmäyksestä on Japani, joka lähetti sotilaita YK:n rauhanturvaoperaatioon Itä-Timoriin suojelemaan demokratiaa.

Suomen strategisen kulttuuriin vaikuttavia historiallisia tekijöitä ovat esimerkiksi Ruotsin vallan aika ja useat sodat Venäjää vastaan. Ruotsin vallan aika loi pohjan valtiojärjestyksellemme, demokratialle ja oikeusvaltioajattelulle. Sodat Venäjää ja Neuvostoliittoa vastaan loivat kansalliseen muistiimme kuvan Venäjästä hyökkääjänä. Suomen strategiseen kulttuuriin vaikuttaa myös maamme ja kansamme suhteellisen pieni koko. Huolimatta korkeasta elintasosta, kansan yhtenäisyydestä, hyvin toteutetusta ulkopolitiikasta ja vahvoista puolustusvoimista maamme strateginen voima on ollut ja on edelleen rajallinen. Turvallisuuteemme liittyvät kysymykset ovat tarkoittaneet aina samaa – miten varmistaa, että Suomeen ei kohdistu sotilaallista uhkaa idästä.

Itsenäistymisen jälkeen maamme pyrki ratkaisemaan turvallisuuteensa liittyvät kysymykset sopimuksilla Neuvostoliiton kanssa, reunavaltiopolitiikalla, Kansainliiton jäsenyydellä, liitolla Ruotsin kanssa ja puolueettomuudella.

Talvisota oli ulkoinen shokki, joka muutti strategista kulttuuriamme. Usko puolueettomuuteen murentui. Välirauhan aikana Suomi hakeutui de facto liittoon Saksan kanssa. Liitto kesti syksyn 1944 alkuun saakka. Jatkosodan päättyminen oli seuraava ulkopuolinen shokki. Uhkaan reagoitiin solmimalla vuonna 1948 uhkan eli Neuvostoliiton kanssa puolustussopimuksen tyyppinen YYA-sopimus. Suomen strategisen kulttuurin elementit kylmän sodan aikana olivat hyvät suhteet Neuvostoliittoon ja niiden mahdollistama liikkumavara, jolla varmistettiin hiljainen asteittainen siirtyminen kohti läntisiä talousrakenteita.

Neuvostoliiton luhistuminen oli ydinperiaatteiden törmäys, joka avasi mahdollisuuden muuttaa Suomen strategista kulttuuria. Suomi muuttui puolueettomasta YYA-Suomesta puolueelliseksi EU-Suomeksi. EU on osoittautunut poliittiseksi ja taloudelliseksi liitoksi ilman suurta sotilaallista ulottuvuutta. Helmikuussa 2022 laajennut Ukrainan sota ja Venäjän selittämättömältä tuntuva aggressio ovat strategiseen kulttuuriimme vaikuttava ulkoinen shokki. Se on törmäyttänyt maamme strategisen ajattelun ydinperiaatteita, joiden mukaan parhaan turvan Suomelle tarjoaa sotilaallinen liittoutumattomuus ja EU-jäsenyys. Olemme ottaneet nopeasti uuden lähestymistavan turvallisuuspoliittisiin ratkaisuihin, uhkakuviimme ja päätöksiin puolustuksemme järjestämisestä.

Strategiseen kulttuuriimme vaikuttava ulkoinen uhka on Venäjä eli sama kuin se aina on ollut. Olemme pyrkineet ratkaisemaan idän uhan reunavaltiopolitiikalla, pohjoismaisella suuntauksella, sotimalla yksin, liittoutumalla Saksan kanssa ja sotilassopimuksella Neuvostoliiton kanssa. Nyt olemme ottaneet askeleen liittoutumattomasta EU-Suomesta liittoutuneeksi Nato-Suomeksi. Jatkossa emme ole enää yksin idän uhkaa vastaan. Ja jos Venäjä muuttuisi, demokratisoituisi on maallamme loistava paikka toimia ei enää lännen etuvartiona vaan lännen porttina uuteen Venäjään. 

Filosofian tohtori, eversti (evp) Martti J. Kari on Jyväskylän yliopiston opettaja. Hän opettaa hybridiuhkia ja tiedustelua. Kari on entinen Pääesikunnan apulaistiedustelupäällikkö ja palvellut muun muassa SFOR- operaatiossa Bosniassa, puolustusasiamiehenä Puolassa ja Ukrainassa ja strategisena neuvonantajana Ukrainan tiedustelupalveluiden reformissa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin