Banneri Julkaisut

Pulloposti

Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).




6.2.2025 8.50

Suomen militarisoitumisesta on vaikea keskustella

Pulloposti 6
Salla Nazarenko
Yhteiskuntatieteiden tohtori, kirjailija
Kansainvälisten asioiden asiantuntija
Suomen Journalistiliitto

Kuva: Heli Saarela, Journalistiliitto

Ei provosoiduta kun provosoidaan, sanoi valtiomies jo vuosikymmeniä sitten.  Tällä hetkellä on kuitenkin helppo provosoida – tarvitsee vain väittää, että Suomi on militarisoitunut. Itse olen kuullut monen journalistikollegan suusta, että ”jos näin onkin, syy on Putin”. Kukaan ei muuta väitä, mutta eikö yhteiskunnan militarisoitumisesta saisi silti huolestua?

Viime vuonna ilmestynyt Susanna Hastin ja Noora Kotilaisen kirja ”Sodan pauloissa – militarismi suomalaisessa yhteiskunnassa” (Gaudeamus) oli ensimmäinen suomenkielinen kriittistä militarismitutkimusta esittelevä teos. Kyllä: ensimmäinen. Kuten Hast ja Kotilainen kirjan johdannossa kirjoittavat, asevoimia, sotaa ja konflikteja kyllä tutkitaan Suomessa mm. kansainvälisen politiikan, rauhantutkimuksen, historiantutkimuksen, sosiologian ja sotatieteen piirissä. Kuitenkin esimerkiksi suurin aihepiiriä tutkiva akateeminen taho, Maanpuolustuskorkeakoulu, tuottaa nimensäkin mukaisesti tietoa, joka palvelee Puolustusvoimien intressejä. Hyvä niin: Suomi tarvitsee vahvat puolustusvoimat, eikä sitä ole tarkoitus tälläkään tekstillä kyseenalaistaa – vaan kaikkea muuta siinä ympärillä, kuten rauhanliikkeen valtionrahoituksen leikkaamista nollaan vuonna 2024.

Oikeusministeriön hallinnoimaa rahoitusta sai parikymmentä järjestöä vuosittain. Näistä suurin, Rauhanliitto, on yli sata vuotta vanha. Järjestöjen yhteensä saama valtiontuki oli vuonna 2023 joitakin satojatuhansia euroja – valtion budjetissa olematon summa. Rauhanjärjestöt muistuttivat yhteisessä tiedotteessaan huhtikuussa 2024, että rauhanjärjestöt ovat olleet ministeriöiden luotettavia kumppaneita. Ja totta: nimenomaan rauhanjärjestöt Suomessa ovat seuranneet kansainvälisten sopimusten noudattamista, asekauppaa ja rauhanliikkeen tilannetta kansainvälisesti systemaattisemmin kuin kukaan muu. Järjestöt toki jatkavat työtään ilman tukeakin, mutta niiden vahtikoirarooli kutistuu ja samalla Suomi astuu samaan sarjaan monien epädemokraattisten maiden kanssa, joiden rauhanliike on ajettu alas.

Myös rauhanliike ilmaisi tiedotteessaan huolensa Suomen militarisoitumisesta. Mitä militarisoituminen sitten on? Yksinkertaisin tapa tarkastella militarisoitumista on katsoa rahaa. Saksalainen tutkimuskeskus Bonn International Center for Conflict Studies ylläpitää tilastoa maailman maiden militarisoitumisesta vertaillen puolustuksen BKT-osuutta. BICC kuvaili vuoden 2022 raportissaan Suomea ”erittäin militarisoituneeksi” ja laski Suomen käyttäneen puolustukseen 1,5 prosenttia BKT:sta edeltäneen kymmenen vuoden aikana. Nato-jäsenyyden myötä tuo osuus nousee yli 2 prosenttiin BKT:sta, mikä on vuonna 2025 yli kuusi miljardia euroa. Lisäksi puhutaan asevelvollisuuden aiheuttamista piilokuluista, jotka Suomessa ovat asiantuntija-arvioiden mukaan noin prosentti BKT:sta.

Monipuolisemman tavan tarjoaa feministinen militarismitutkija Cynthia Enloe, joka on kehittänyt kuusi feminististä monitorointikysymystä yhteiskunnan militarisoitumista tarkastelemaan. Kysymykset suomensivat Hast, Kotilainen, Särmä ja Vastapuu Hastin ja Kotilaisen edellä mainittua kirjaa varten. Kysymyksissä kysytään mm. kenelle annetaan erityistä painoarvoa julkisessa keskustelussa ja asiantuntijaelimissä; tarvitseeko yhteiskunnallista asemaa tavoittelevan ihmisen kääntyä sellaisten tahojen puoleen, joilla on militaristista vaikutusvaltaa ja voimaa, viitataanko sanayhdistelmällä ”kansallinen turvallisuus” yleisemmin sotilaalliseen turvallisuuteen; mikä osuus valtion budjetista on osoitettu armeijalle ja poliisivoimille ja mikä on näiden toimijoiden sukupuolijakauma. Lisäksi kysymyksissä pohditaan naisten saavutettavissa olevaa asemaa sekä yhteiskuntien jälleenrakentamiseen osallistuvien organisaatioiden rakenteisiin. Näihin kysymyksiin vastattaessa Suomen militarisoituminen on ilmeistä.

Rauhanaktivismi ja rauhasta puhuminen on tämän päivän Suomessa vaikeaa. Se kuulostaa reaalipolitiikan ajassa lievimmillään naiivilta, paksuimmillaan Venäjän myötäilyltä. Ytimeltään siinä on kuitenkin kyse elämän sekä demokraattisten järjestelmien puolustamisesta. Hyvässä yhteiskunnassa kaikelle keskustelulle olisi tilaa.


Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.


Palaa otsikoihin



Henkilötietolain mukainen rekisteriseloste.



Lisää aiheesta

Ota yhteyttä