Suomen merikuljetusten huoltovarmuus

Pulloposti 51
Juha Savisaari
Poolisihteeri
Huoltovarmuusorganisaation vesikuljetuspooli

Oma suhteeni mereen ja erityisesti Itämereen on muotoutunut vuosien saatossa. Virkistyskäyttöön liittyen, lapsuuden kesät meren rannalla meloen ja purjehtien sekä nuoruuden kesät meripartioaluksella Saaristomerellä ja rannikkovesillä. Myöhemmin korostuivat turvallisuus ja huoltovarmuus, ura merivoimissa sekä nykyinen työ huoltovarmuusorganisaatiossa, Suomen merikuljetusten huoltovarmuuden varmistamisen parissa.

Suomalainen huoltovarmuuskäsite on kansainvälisessä tarkastelussakin ainutlaatuinen. Huoltovarmuuden turvaamisesta annetun lain mukaan tarkoituksena on poikkeusolojen ja niihin verrattavissa olevien vakavien häiriöiden varalta turvata väestön toimeentulon, maan talouselämän ja maanpuolustuksen kannalta välttämättömät taloudelliset toiminnot. Huoltovarmuuden turvaamiseksi kaikissa oloissa on luotava ja ylläpidettävä riittävä valmius hyödykkeiden tuottamiseksi sekä tuotannon, jakelun, kulutuksen ja ulkomaankaupan ohjaamiseksi.

Huoltovarmuuden edellytykset rakennetaan normaalioloissa. Jos jokin järjestelmä ei toimi normaalioloissa, se ei toimi poikkeusoloissakaan. Huoltovarmuuden turvaaminen Suomessa perustuu public-private -yhteistyöhön. Erilaisin varautumisjärjestelyin (esim. tilannekuvan ylläpito, riskien arviointi, jatkuvuussuunnittelu, varastointi, poikkeusolojen erityistoimenpiteet) kehitetään järjestelmän toimintavarmuutta vakavien häiriötilanteiden ja poikkeusolojen varalle yhteistyössä hallinnon, viranomaisten sekä elinkeinoelämän toimijoiden kesken. On ensiarvoisen tärkeää luoda suomalaiselle elinkeinoelämälle suotuisat toimintaedellytykset tehdä liiketoimintaa ja kehittää yritysten jatkuvuudenhallinnan prosesseja. Logistiikassa tämä tarkoittaa kuljetusjärjestelmän kokonaistoimivuutta ja resilienssiä.

Huoltovarmuusorganisaatio (HVO) on verkosto, joka työskentelee yhdessä Suomen toimintakyvyn ja sen edellyttämän huoltovarmuuden hyväksi. Siihen kuuluvat Huoltovarmuuskeskus ja sen hallitus, huoltovarmuusneuvosto sekä eri toimialojen sektorit ja poolit. Pooli on toimialan yritysten yhteistyöorganisaatio, jossa kehitetään toimialan yritysten varautumista viranomaisten avulla. HVO:n logistiikan pooleja ovat maa-, vesi- ja ilmakuljetuspoolit sekä satamapooli. Poolitoiminnan tavoitteena on normaalioloissa tapahtuvan varautumisen avulla varmistaa pooleihin kuuluvien yritysten toiminnan jatkuvuus vakavissa häiriötilanteissa ja poikkeusoloissa. Päämääränä on turvata yhteiskunnan toiminnan kannalta kriittiset kuljetus- ja logistiikkapalvelut, esimerkiksi elintarvikehuollon, energiahuollon, terveydenhuollon ja lääkkeiden logistiikka sekä erikseen puolustusvoimien tarpeet. Logistiikan varautumisessa otetaan huomioon erityisesti eri kuljetusmuotojen väliset rajapinnat, kuten satamat, lentoasemat, logistiikkakeskukset ja terminaalit.

EU:n sisämarkkinat ja logististen ketjujen toimivuus ml. merikuljetukset ovat edellytys monien huoltovarmuuden kannalta tärkeiden hyödykkeiden saatavuudelle ja ulkomaankaupan turvaamiselle. Yhä suurempi osa huoltovarmuustyöstä tapahtuu EU-maiden yhteistyönä ja osin EU-sääntelyn ehdoilla. Tätä kautta on merkityksellistä huolehtia merikuljetusten kilpailukyvystä, esimerkkinä Suomen ajama talvimerenkulun kustannusten kompensointi EU:n päästökaupan käyttöönoton yhteydessä.

Olen joskus vierastanut kliseistä sanontaa ”Suomi on saari”. Viimeaikaset tapahtumat, koronapandemia ja Ukrainan kriisi ja niiden seuraukset ovat kuitenkin havahduttaneet ymmärtämään paremmin siihen sisältyvää ajatusta. Kun asuu saarella, on varauduttava paremmin erilaisiin myrskyihin. Suomi on riippuvainen merikuljetuksista. Tässä mielessä korostuu riittävä kotimaisessa hallinnassa oleva merikuljetuskapasiteetti (omistus ja kilpailukykyinen alusrekisteri) sekä huolehtiminen mm. talvimerenkulun kokonaisuuden toimivuudesta.

Kansantaloutemme on riippuvainen merenkulusta, sillä n 90 % viennistä ja 80 % tuonnista kuljetetaan meriteitse. Ulkomaan merikuljetusten kokonaismäärä oli vuonna 2020 yhteensä 96,0 miljoonaa tonnia. Eniten kuljetettiin kappaletavaraa, raakaöljyä ja paperia. Nämä tavaralajit muodostavat 46 prosenttia kaikesta meriliikenteen tavaraliikenteestä ja ovat meille suomalaisille välttämättömiä. Merikuljetuksille ei ole suurten volyymien takia realistisia vaihtoehtoja muissa kuljetusmuodoissa.

Koronaviruspandemia vaikutti voimakkaasti ulkomaan meriliikenteen matkustajamäärään, joka laski 65 prosentilla vuoteen 2019 verrattuna. Merkittävää tämä on huoltovarmuuden kannalta siksi, että matkustajien ohella matkustaja-autolautoilla kuljetetaan alusten autokansilla merkittäviä määriä lastia, lähinnä kappaletavaraa ja elintarvikkeita. Tavaraliikenteen reittien ylläpitämiseksi kehitettiin tarvittavia tukijärjestelmiä. Vastaava ilmiö tapahtui myös ilmakuljetuksissa.

Ymmärtääksemme merikuljetusten kokonaisuuden ja vaikutuksen Suomen huoltovarmuuteen, on eroteltava merellinen valtameriliikenne ns. lähiliikenteestä (Itämeren liikenne). Globaalit tavaravirrat kulkevat valtamerillä edullisesti, suurissa aluksissa. Nämä tavaravirrat ovat välttämättömiä globaalille kaupalle ja ovat sen selkäranka. Valtameriliikenne on ollut viime vuodet häiriötilassa, osittain johtuen koronasta, mutta häiriöön on myös muita vaikuttavia tekijöitä, esimerkiksi yleinen pula komponenteista, elintarvikkeista, energiasta (öljy) ja erilaisista teollisuuden raaka-aineista. Yhtenä pienenä lisätekijänä voidaan mainita kaikkien muistissa oleva Ever Givenin tapaus Suezin kanavassa.

Suomeen kuljetettava tavara lastataan ja osittain jatkojalostetaan Euroopassa edelleen kuljetettavaksi Itämeren lähiliikenteessä. Tämä on Suomen kuljetusten kannalta se tuonnin ja viennin kannalta äärimmäisen merkittävä kuljetusreitti. Edellä mainitut häiriöt johtuvat erityisesti viiveinä tavaroiden lastauksessa ja purkamisessa Euroopan suurissa satamissa ja näkyvät meillä saatavuusongelmina ja kohonneina hintoina. Koronapandemia ei ole vaikuttanut lähiliikenteeseen yhtä merkittävästi kuin valtameriliikenteeseen. Ukrainan kriisin seurauksena asetetut Venäjän pakotteet ovat aiheuttaneet muutoksia Itämeren liikenteen vakioituneisiin reitteihin sekä aikatauluihin, Pietarin jäädessä pois liikennöitävistä satamista.

Seuraamme edelleen mielenkiinnolla Suomen merikuljetuksia ja kuljetusten edellytyksiä erityisesti Itämerellä. Suuria tulevaisuuden kysymysmerkkejä ovat säännöllisten kuljetusreittien muotoutuminen, digitalisaation ja automaation käyttöönotto, ympäristösäätelyn vaikutukset kuljetuskalustoon ja -kustannuksiin, Suomen lipun alla oleva aluskalusto sekä Itämeren turvallisuustilanteen kehittyminen Natoon liittymisen seurauksena. Pyrimme varmistamaan merikuljetuksia muuttuvissa tilanteissa. Joka tapauksessa, Suomen merikuljetukset on turvattava kaikissa tilanteissa.

Navigare necesse est !

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin