Suomen asialla Pietarissa

Pulloposti 24
Anne Lammila
Pääkonsuli
Suomen Pietarin pääkonsulaatti

”Miten minulta on voitu salata se, että aivan Suomen lähellä sijaitsee upea, kulttuuria ja tapahtumia kuhiseva maailmankaupunki”? Näin ihmetteli minulle nuori suomalainen toimittaja käytyään ensi kerran Pietarissa. Suomessa Pietari ja koko Venäjä kärsii vieläkin neuvostoajan maineestaan. Olen asunut kaupungissa vähän yli vuoden ja saanut houkuteltua ystäviä käymään luonani. Poikkeuksetta kaikki ovat ihastuneet tähän arkkitehtuurin ja kulttuurin helmeen, jossa virtaa yli 90 jokea ja kanavaa ja joka tarjoaa nautintoja niin sielulle kuin ruumiillekin.

Onneksi tietämättömyys ei ole molemminpuolista. Pietarissa Suomi tunnetaan hyvin ja suomalaisista pidetään. Suomeen matkustavista venäläisistä valtaosa, yli 80 prosenttia, tulee Pietarista tai sen lähialueilta. Hyvin monella pietarilaisella on joko omakohtaista kokemusta Suomesta tai heillä on perheenjäsen tai tuttava, joka on käynyt Suomessa. Suomeen liitetään lähinnä positiivisia mielikuvia: toimiva demokratia, oikeusvaltio, puhdas luonto, hyvinvointivaltio, teknologian huippumaa.

Pietarissa sijaitsee Suomen suurin kahdenvälinen edustusto, jossa toimii 24 lähetettyä ja 45 paikalta palkattua suomalaista ja venäläistä työntekijää. Pietarin-pääkonsulaatin tärkeänä tehtävänä on edistää Suomen ja Luoteis-Venäjän välistä kanssakäymistä niin kaupan ja investointien kuin politiikan, ympäristön ja kulttuurin aloilla. Sujuva viisuminanto ja kansalaispalvelut tukevat näitä tavoitteita. Raja on pitkä, 1340 kilometriä, joten haasteitakin riittää. Onneksi voimme tehdä yhteistyötä myös turvallisuuden ja rikostorjunnan aloilla sekä tarttuvien tautien leviämisen estämisessä. Pietari on Suomen talouselämälle ja teollisuudelle strategisesti tärkeä paikka. Itse asiassa Pietarin alueella toimii enemmän suomalaisia toimijoita EU:n ulkopuolella kuin missään muualla maailmassa. Venäjälle sijoittuneista 400-500 suomalaisyrityksestä valtaosa toimii täällä.

Suomen ja Pietarin ystävyys on vanhaa perua. Pietarissa asui suomalaisia jo ennen kuin kaupunki rakennettiin vuonna 1703. Suomalaiset olivat rakentamassa Pietaria jopa niin, että Suomessa oli pulaa työvoimasta. Kaupunki on rakennettu suomalaisesta kivestä, erityisesti graniitista. Iisakin kirkon pylväät, monoliitti Palatsiaukiolla, Pronssisoturin alla oleva kivimöhkäle, Kazanin tuomiokirkon pylväät, kanavien reunat... Pietarissa voi sananmukaisesti kävellä Suomen maaperällä.

Autonomian aikana 1800-luvulla Pietariin virtasi suomalaista työvoimaa, kotiapulaisia, lämmittäjiä, nokikolareita, rakentajia mutta myös insinöörejä, taiteilijoita, armeijan upseereita ja liikemiehiä. Heitä asui Pietarissa enemmän kuin Turussa, joka oli Suomen toiseksi suurin kaupunki. Suomalaisia pidettiin hyvinä työntekijöinä, eivät varastaneet kovin paljon, joivat kohtuullisesti. Suomalaiset opettivat pietarilaiset syömään savustettua kalaa ja käyttämään paljon voita - voi tuotiin Suomesta. Vastavuoroisesti pietarilaiset perehdyttivät suomalaiset käytös- ja pöytätapoihin, syömään ruokaa posliinilautasilta haarukoilla ja veitsillä. Alma Pihl, koruseppä, suunnitteli keisarina Maria Fjodorovnalle kuuluisan talvimunan, joka on kaikkein arvostetuin Fabergén munista. Kaiken kaikkiaan Fabergéssa työskenteli 14 suomalaista, puolet koruseppä-työnjohtajista. Tosin nykyisin museot esittelevät suomalaisten suunnittelemat korut ruotsalaisina tai skandinavialaisten mestareiden aikaansaannoksina.

Pietarissa ei tarvitse käyttää aikaa sen selostamiseen, mitä Suomessa osataan. Suomen maine ja maakuva ovat Pietarissa tunnettuja ja vahvoja. Suomen brändillä myydään tuotteita. Yrityksille suomalaisuus on myyntivaltti. Menestystarinoita löytyy ja yksi suurimmista liittyy Itämeren tilan parantamiseen. Suomalaiset yritykset yhteistyössä ympäristöministeriön, ulkoministeriön, kehityspankkien ja kansalaisjärjestöjen kanssa ovat ponnistelleet 1990-luvun alusta lähtien sen puolesta, että Itämeren suurimman kaupungin jätevedet saataisiin puhdistettua. Vielä vuonna 1979 jätevedet valuivat sellaisinaan Pietarin jokiin ja Suomenlahteen. Nyt viisimiljoonaisen Pietarin jätevesistä valtaosa, yli 99,8 prosenttia puhdistetaan – kiitos suomalaisten ja muiden kansainvälisten toimijoiden.

Kiinteiden jätteiden käsittely on Pietarissa – samoin kuin muualla Venäjällä – vielä lapsenkengissä. Jätteiden kierrätystä ei juurikaan tapahdu ja kiertotaloudesta vasta haaveillaan. Kaatopaikat pursuavat yli ja epävirallisia jätekasoja löytyy metsistä ja pelloilta. Krasnyi borin ongelmajätekaatopaikka suljettiin, mutta minne ongelmajätteet menevät nyt? Pääkonsulaatti on toiminut aktiivisesti sen puolesta, että jätehuollon alalla toistettaisiin sama kuin jätevesien puhdistuksessa. Edellytyksiä yhteistyölle on. Suomen hyvän maineen vuoksi pietarilaiset ovat hyvin kiinnostuneita suomalaisesta osaamisesta jätehuollossa. Tiedetään, että meiltä löytyy korkean teknologian ratkaisuja jäteongelmiin ja käytännön kokemusta niin kaupunkien kuin yritystenkin piiristä. Venäjällä uusi laki velvoittaa kaupunkeja järjestämään jätehuoltonsa. Kansalaiset ovat lähteneet barrikadeille puhtaamman ja terveellisemmän elinympäristön puolesta.

Lähtölaukaus jätealan yhteistyölle ammuttiin Pietarin talousfoorumissa 24.5.2018, kun elinkeinoministeri Mika Lintilä avasi pyöreän pöydän keskustelun biotaloudesta. Alkukesällä järjestämme kaksi jäteaiheista tutustumismatkaa Suomeen sekä toimittajamatkan kiertotaloudesta. Pysykää kuulolla!

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin