Suomalaisten saaminen EU-urille vaatii pitkäjänteistä siementen istutusta: Nopeita ratkaisuja ei juuri ole tarjolla

Pulloposti 44
Totti Sivonen
Toiminnanjohtaja
Eurooppalainen Suomi ry

Viime vuonna kuultiin melkoisia madonlukuja suomalaisten innokkuudesta lähteä EU-uralle. KPMG:n, 4Frontin sekä Turun yliopiston eduskuntatutkimuksen laitoksen tuottamassa selvityksessä maalattiin synkkä kuva, jossa keskimäärin suomalaisia poistuu EU:n viroista 29 vuodessa ja tilalle saadaan 3,5 henkilöä vuodessa. Nopealla matikalla laskee, että vuositasolla kokonaissaldo on 25,5 miinuksella. Taustalla vaikuttaa triplashokki, jossa suomalaisia eläköityy EU:sta runsain määrin, suomalaiset eivät ole innostuneita hakemaan EU-urille ja kaiken lisäksi innostuneilla suomalaisilla on ollut heikko menestys EU:n valintakilpailuissa.

Mahdolliset ratkaisut asiaan eivät maalanneet sen ruusuisempaa kuvaa. Kansallisista toimista esiin nousivat erityisesti EU-urastrategian laatiminen, kohdistuen erityisesti opiskelijoihin ja nuoriin. Kansallisesti lyhyen ja keskipitkän aikavälin saavutukset jäävät rajallisiksi, joten selvityksessä painotettiin EU:lta vastaantuloa, käytännössä erityistoimia maantieteellisen tasapainon varmistamiseksi EU:n virkahenkilökunnassa eri jäsenmaiden kesken.

Vastaantuloa on turha odottaa, ainakaan toivotussa määrin. Käytännössä Suomi muiden aliedustettujen Pohjoismaiden mukana toivovat komissiolta maakohtaisia valintakilpailuja. Tätä vastustavat varsinkin jäsenmaat, joista tulee suuria määriä EU-virkahenkilöitä, mm. Italia, Romania ja Kreikka. Komission odotetaan kuitenkin kiinnittävän yhä enemmän huomiota aliedustettuihin maihin, mutta ilman maakohtaisia valintakilpailuita lyhyen aikavälin tuloksia on todella hankala saavuttaa.

Yksi lyhyen välin kansallinen keino olisi lähettää kansallisia asiantuntijoita EU:n toimielimiin, joka parantaisi aina tietyksi ajaksi suomalaisten edustusta EU-virkahenkilökunnassa. Tilanteessa, jossa leikkausten johdosta odotetaan jopa tuhansien virkahenkilöiden irtisanomisia, on turha odottaa, että kansallisesti lähetettäisiin suuria määriä virkahenkilöitä EU:n toimielimiin. Joka tapauksessa tämä olisi laastari leikkausta vaativaan haavaan.

Ongelmaan on kuitenkin laajalti herätty suomalaisessa EU-kentässä. Monet erilaiset toimijat EU-instituutioista ministeriöihin ja kansalaisjärjestöihin ovat ottaneet tehtäväkseen erityisesti pitkän aikavälin strategisen muutoksen. Käytännössä tämä tarkoittaa nuorten ja opiskelijoiden tavoittamista ja heille tiedottamista EU-urista. Nopeita ja helppoja ratkaisuja ongelmaan ei ole saatavilla, joten ratkaisuissa korostuvat pitkäjänteisyys ja kärsivällisyys - aivan kuten EPSO:n valintakilpailuissa.

Asiaa monimutkaistaa se, että EU:n valintakilpailuissa läpi päässeet ovat keskimäärin ns. “harmaantuneita nuoria”, yli 30-vuotiaita aikuisia. Näin ollen nuorten, erityisesti opiskeluikäisten nuorten tavoittamisen ajatus perustuu siihen, että he innostuvat ja pitävät EU-uran varteenotettavana vaihtoehtona edetessään urallaan, jolloin läpipääsyn mahdollisuudetkin kasvavat. Kyse on siis eräällä lailla “siemenen istuttamisesta”, jonka mahdollisia vaikutuksia nähtäisiin vasta vuosien päästä.

Olemme olleet auttamattomasti myöhässä ongelmaan heräämisessä. Tästä kertoo jo se, että selvitys tehtiin vasta siinä vaiheessa, kun suomalaisia lähtee EU:n virkakoneistosta noin 25 vuodessa. Suomalaisia tarvittaisiin koneistoon seitsemän kertaa niin paljon kun suomalaisia on sinne viime vuosina tosiasiassa päässyt.

Samalla on hyväksyttävä se, että ongelman korjaaminen tulee viemään aikaa. Komissio tuskin lähivuosina palaa maakohtaisiin valintakilpailuihin ja samaan aikaan kansallisia asiantuntijoita ei ole jonoksi asti lähtemässä EU:n virkakoneistoon. Tarvitsemme kulttuurinmuutoksen, jossa EU on varteenotettava, kiinnostava ja innostava uravaihtoehto sekä nuorille ja opiskelijoille että hieman marinoituneemmillekin virkahenkilöille ja työssäkäyville.

Tässä avainasemassa on EPSO:n uudistunut valintakilpailumenetelmä, jossa prosessia suoraviivaistetaan. Vaikka uudistuksen tekeminen on ollut kivulias prosessi, on tämä tärkeä askel siinä, että saamme yhä enemmän kiinnostuneita EU-urille. Nykyinen prosessi on totta puhuen melkoinen himmeli, mikä on meille pohjoismaalaisille ollut lukujen valossa luotaantyöntävä. Avainasemassa on myös suomalaisen EU-kentän aktivoituminen sekä pitkäjänteinen ja tehokas tiedotustyö etenkin nuorten suuntaan. Siemeniä istuttamalla tulosten saavuttaminen kestää, mutta tuloksia ei ole tällä hetkellä muuten saavutettavissa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin