Suomalaista turvallisuusosaamista Itämeren rannoille

Pulloposti 22
Vesa Valtonen
Turvallisuuskomitean pääsihteeri

Itämeren rantavaltioiden turvallisuuteen on kautta aikojen vaikuttanut kansainvälinen voimapolitiikka, joko suoraan tai heijasteina laajemman turvallisuusympäristökehityksen seurauksena. Viimeisten vuosikymmenten kuluessa Itämerestä on tullut turvallisuusmielessä kiinnostava muun muassa Baltian maiden NATO-jäsenyyden, kaasuputkihankkeiden ja Venäjän sotilaallisen voimistumisen myötä. Niitä käsittelevissä tutkimuksissa nousee vahvasti käsitys, että kotimerellämme velloo hybridivaikuttamisen ristiaallokko.

Vastaavasti yhteistoiminta Itämeren rantavaltioiden kesken on ollut viimeisten vuosikymmenten aikana tiivistä, yhteisiä strategioita on laadittu ja projekteja on toimeenpantu. Viimeisimmässä kansallisessa Itämeri-strategiassa eri toimintojen kehitys ja Suomen tahtotila on kiteytetty erinomaisen tiiviisti. Sen turvallisuutta käsittelevässä luvussa ei pohdita turvallisuuspolitiikkaan vaikuttaneita tapahtumia tai tekijöitä yksityiskohtaisesti, vaan siinä tukeudutaan ulko- ja turvallisuuspoliittisen selonteon (2016) linjauksiin ja tavoitteisiin. Strategia korostaa alueen vakauden merkitystä, kansainvälistä yhteistoimintaa ja EU:n kehitystyötä. Tätä edistämään strategia linjaa yhdeksi kehitystoimenpiteeksi (s.36): Vahvistetaan kokonaisturvallisuuden toimintamallin mukaista yhteistyötä Itämeren alueen maissa esittelemällä mallia aktiivisesti soveltuvissa yhteyksissä sekä tuomalla esille parhaita käytäntöjä.

Miten tämä olisi toteutettavissa? Miten kokonaisturvallisuus, suomalaisen varautumisen yhteistoimintamalli, voisi tukea alueen turvallisuuskehitystä?

Kokonaisturvallisuus, The Finnisch Concept for Comprehensive Security, on suomalainen varautumisen yhteistoimintamalli (joka toki toimii varmuudella vain Suomessa). Mikään toimintamalli ei ole patenttiratkaisuna, mutta yhteistoiminnan rakentamisen ja kehittämisen periaatteiden luulisi tarjoavan näkökulmia hitaasti kehittyvän julkishallinnon kanssa, Suomen tavoin, painiville valtioille.

Periaate ja ajattelutapa mahdollistavat laaja-alaisen yhteistyön ja yhteisen tilanneymmärryksen

Suomalaisen varautumisen periaatteet on linjattu Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (YTS), joka hyväksyttiin valtioneuvoston periaatepäätöksenä marraskuussa 2017.  Sen ensimmäinen osa kuvaa yleisiä yhteistoimintaperiaatteita, hyviä käytäntöjä ja yhteisiä linjauksia, joista keskeisin on luottamuksen rakentaminen kaikkien keskeisten turvallisuustoimijoiden kesken. Strategiassa suositetaan laaja-alaisia yhteistoimintafoorumeita kaikille toimintatasoille: kuntiin, alueille ja keskushallintoon.

Turvallisuuskomitea toimii esimerkkinä tällaisesta foorumista. Se on valtioneuvostoa tukeva pysyvä yhteistyöelin, jossa on edustettuna kaikkien ministeriöiden ja keskeisimpien viranomaisten lisäksi elinkeinoelämä ja järjestöt. Yhteistoiminta on ihmisten tekemää, jolloin säännönmukaiset kokoukset mahdollistavat luottamuksen rakentumisen, verkoston vahvistumisen ja yhteisen tilanneymmärryksen muodostamisen. Siten myös mahdollisuudet tunnistaa hybridivaikuttamista, myös Itämeren ristiaallokossa.

Yhteistoiminnan hyvät käytännöt – käytettäväksi laajemminkin

Strategiassa kiteytetään kahdeksan kokonaisturvallisuuden yleistä periaatetta, jotka todennäköisesti soveltuvat hyödynnettäväksi kansallista käyttöä laajemmin. Näistä mainittakoon esimerkkinä turvallisuustiedon jakaminen, jonka osalta todetaan, että varautumistyön ja turvallisuuteen liittyvän tiedon tulee olla mahdollisimman avointa huomioiden kuitenkin, että kaikkea tietoa ei turvallisuussyistä voida jakaa laajasti. Asia on valtaosalle turvallisuustoimijoista itsestäänselvyys, mutta myös vanhakantaista ajattelua esiintyy, jolloin tietoa käytetään muun muassa vallan välineenä. Avoimempi tiedonjakamisen orientaatio tarvitsee tukea, johon YTS valtioneuvostotasoisena julkilausumana pyrkii.

Miten käytäntöön Itämeren piirissä?

Kuinka suomalaista hyvää käytäntöä jaettaisiin ja ketä se kiinnostaisi? Konseptimme kiinnostaa varsin laajalti, kansainvälisiä vieraita käy viikoittain ja aineistopyyntöjä tulee lähes päivittäin. Tietoa hyvistä käytännöistämme jaetaan jo nyt, myös Itämeren alueen yhteistyöseminaareissa.

Laajemmin ja määrätietoisemmin asiaa voitaisiin markkinoida esimerkiksi Suomen tulevalla EU:n puheenjohtajakaudella. Lisäksi haastan kaikki lukijat perehtymään kokonaisturvallisuuteen ja sen hyviin käytäntöihin sekä jakamaan hyviä käytäntöjä verkostoissanne. Uskon, että avoin tiedonjako kansallisesta osaamisestamme voi edistää myös Itämeren alueen turvallisuutta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin