Sinisen kasvun tarpeet

Pulloposti 33
Merja Salmi-Lindgren
Merialojen asiantuntija
Meria Consulting

Kesän jälkeen Itämeri ja sen tila ovat aina enemmän huomion kohteenamme. Miten ihanaa on liikkua tuulenvoimalla kauniissa, ainutlaatuisessa saaristossamme ja pulahtaa välillä mereen uimaan, syödä Itämeren lohta tai ahvenia ja uusia perunoita.  Vierasvenelaiturit täyttyvät jo puolen päivän jälkeen, heinäkuu on veneilyn, rantaturismin parasta aikaa. Navigoinnissa auttaa AIS-järjestelmä ennakoimaan laivojen kulkua. Suomenlahden yli mentäessä ja satamien väylillä laivaliikenteen määrän kyllä huomaa, maissa mattimeikäläisellä ei ole käsitystä siitä, miten merkittävä osuus tavarasta tai polttoaineesta liikkuu meritse ja mitä mahdollisuuksia merten toimintojen kehittämisessä on.

Itämeren tila huolestuttaa. Itämerellä on monenlaisia uhkia, biodiversiteetin väheneminen ja ilmastomuutoksesta johtuva lämpeneminen, roskaantuminen ja rehevöityminen, ylikalastus ja onnettomuudet. Tänä vuonna heinäkuun lopussa sinilevä, jota on paljon pintavesissä, estää virkistymisen lähes jokaisella rannalla Ahvenanmereltä Suomenlahdelle. Veden lämpötilan noustessa tilanne pahenee. Uimaan ei voi mennä.  

Itämeren tilan parantamisella on kiire. Suomen tulisi nyt vahvemmin integroida meren tutkimus ja teknologia Itämeren suojeluun ja kestävään käyttöön. Se edellyttää, että meripolitiikkaa tehdään tiiviinä kokonaisuutena, suuremmilla panostuksilla ja vielä vahvemmassa yhteistyössä kansallisten toimijoiden, teollisuuden ja kehittäjien kanssa ja muiden Itämeren valtioiden kanssa vaikuttavuuden saamiseksi.  Merialojen kasvua tulee tarkastella kokonaisuutena, sinisenä kasvuna.

Ratkaisevaa on myös, miten valtioneuvoston kanslian tänä keväänä julkaisema periaatepäätös meripolitiikan linjauksista Itämereltä maailman merille toimeenpannaan. Sen visiossa Suomi vaikuttaa globaalisti ja tuottaa ratkaisuja siihen, että meriluonnonvarojen käyttö on kestävää, meriympäristön tila on hyvä ja ilmastonmuutoksessa ei ylitetä valtamerten kestokykyä.

Meriklusterin vaikuttavuutta on selvitetty aika ajoin meriklusteriselvityksin. Se on toistaiseksi kattanut kolme pääryhmää meriteollisuuden, merenkulun, sisävesi- ja rannikkoliikenne huomioiden ja satamatoiminnot sekä merellisen energiantuotannon, mutta ei merellistä ruuantuotantoa eikä sinistä biotaloutta. Meriklusterin tulisi Suomessakin käsittää sininen biotalous, joka on merienergioiden, vesiviljelyn ja ravinnon tuottamista, uusiutuvien vesiluonnonvarojen kestävää käyttöä ja älykkääseen osaamiseen perustuvaa liiketoimintaa. Meret tarjoavat mahdollisuuksia kestävälle ja vähähiiliselle ruuan- ja energiantuotannolle, joilla voidaan vähentää kasvihuonepäästöjä.

Siniseen kasvuun valjastaminen edellyttää kansallista rahoitusta ja EU:n tutkimus- ja kehitysrahoitusta sinisen biotalouspotentiaalin tunnistamiseksi ja kehittämiseksi. Ensin tulisi kirkastaa kehittämiskärjet ja osaamistarpeet, joihin ensisijaiset panostukset kannattaa investoida, jotta kehittäminen perustuu tietoon.

Sinistä kasvupotentiaalia ja osaamista on. Suomen meriklusteri on innovaatioiden kärkimaa, kun on kehitetty merenkulkua, jäänmurtamista ja ympäristöteknologiaa, kuten lng:n käyttöönotto ja päästöjen käsittelyjärjestelmät ja nyt digitaalisuus autonomisen meriliikenteen kehityksessä. Suomessa rakennetaan merilogistiikan ekosysteemejä tehostamaan satamatoimintoja ja merikuljetuksia, säästämään luontoa ja parantamaan kilpailukykyä.  Uusiutuvaa energiaa käyttävät roottoripurjeet vähentävät ilman päästöjä, biopolttoaineita valmistetaan jätteistä ja kalanperkeistä.

Sinisen kasvun tarpeet pitää tunnistaa nyt. Meriklusterin ekosysteemillä, mukaan lukien merellinen tuotanto ja sininen biotalous, on merkittävä potentiaali tuottamaan uusia innovaatioita ilmastomuutoksen hidastamiseksi, mistä hyötyvät kaikki.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin