Sergei Prihodkon Turku-yhteistyö alkoi ”Neuvostoliiton auringonlaskussa”

Pulloposti 6
Outi Salovaara
Freelancetoimittaja

Moskovalaisen Jegor Gaidar -instituutin johtaja täyttää 65 vuotta.

Elettiin aivan 1980-luvun loppua, kun taloustieteilijä Sergei Prihodko matkusti Moskovasta Suomeen ensimmäisen kerran.

- Neuvostoliitto natisi liitoksissaan, ja Mihail Gorbatšov yritti toteuttaa perestroikaa. Se oli Neuvostoliiton auringonlaskun aikaa, sanoo Prihodko.

Moskovan valtionyliopistosta valmistunut taloustieteilijä Prihodko oli vuodet 1984–1988 taloustieteen luennoitsijana Baumanin teknillisessä yliopistossa. Vuonna 1989 hän oli siirtynyt osastonjohtajaksi Neuvostoliiton ulkosuhteiden instituuttiin.

- Silloin solmin ensimmäiset yhteydet Turun kauppakorkeakouluun ja suomalaisiin tutkijoihin, Prihodko sanoo.

Ensimmäisellä Turun-matkalla venäläisdelegaatiossa oli kolmekymppisen Prihodkon lisäksi kaksi muutakin ulkosuhteiden instituutin edustajaa. Turussa he allekirjoittivat sopimuksen tieteellisestä yhteistyöstä.

Helmikuun 5. päivänä 65 vuotta täyttävän Prihodkon yhteistyö suomalaisten kanssa on jatkunut sen jälkeen tähän päivään saakka.

Vuonna 1990 Moskovaan oli perustettu Talouspolitiikan instituutti. Vuonna 1992 laitos nimettiin uudelleen Siirtymätalouksien instituutiksi, ja sen tutkimusjohtajaksi nimitettiin Prihodko.

Vuonna 2010 instituutti sai kolmannen nimen. Tällä kertaa se nimettiin Gaidarin talouspolitiikan instituutiksi vuonna 2009 menehtyneen taloustieteilijän ja merkittävän Venäjän talousuudistuksen arkkitehdin Jegor Gaidarin mukaan.

Venäjän pääministerinäkin vuonna 1992 ollutta Gaidaria vihattiin ja rakastettiin, sillä hänen suunnittelemallaan kovalla uudistusohjelmalla Venäjää siirrettiin puoliväkisin sosialismista markkinatalouteen.

Toiset kauhistelivat ohjelman traagisia vaikutuksia kuten suurten ihmisjoukkojen köyhtymistä, mutta moni piti šokkiterapiaa välttämättömänä ja ainoana vaihtoehtona valtion täydellisen romahduksen estämiseksi.

Myöhemmin Gaidar arvosteli Venäjän valtion talouspolitiikkaa, ja hänet yritettiin myrkyttää vuonna 2006. Myrkytysyritys heikensi hänen terveyttään, ja Gaidar kuoli 2009 vuonna vain 53-vuotiaana.

1990-luvulla instituutti teki suomalais-venäläisenä yhteistyönä tutkimuksia esimerkiksi Neuvostoliiton ulkomaankaupan valtionmonopolin hajoamisen ja clearing-kaupan loppumisen seurauksista.

Tavaranvaihtoon perustuvassa clearing-kaupassa valtiot sopivat etukäteen vietävistä tuotteista ja niiden määristä ja hinnoista.

- Clearing-kauppa oli joillekin suomalaisille yhtiöille hyvin tuottavaa, sanoo Prihodko.

Neuvostoliiton hajoaminen 1991 ja Neuvostoliiton-kaupan loppuminen oli yksi osasyy Suomen 1990-luvun lamaan.

Tärkeä tutkimuskohde oli myös Venäjän sotilasteollisuuden muokkaaminen uusiin tarkoituksiin.

- Sotateollisuusyritykset haluttiin siirtää rauhanomaisille raiteille. Konversio oli silloin hyvin muodikas sana, sanoo Prihodko.

Lisäksi Prihodko osallistui asiantuntijana yhteistyössä Helsingin yliopiston ja Turun kauppakorkeakoulun kanssa Euroopan unionin vuonna 1991 käynnistämään TACIS-ohjelmaan.

Ohjelman tavoitteena oli entisen Neuvostoliiton alueen maiden auttaminen markkinatalouteen ja demokratiaan.

Jo Neuvostoliiton loppuaikoina oli viritetty keskustelua taloudellisten erityistalousalueiden perustamisesta suomalais-venäläistä kauppaa varten, ja TACIS:n puitteissa suunnittelua jatkettiin.

Prihodko muistaa, että erityistalousalueita kaavailtiin esimerkiksi Viipuriin ja Svetogorskiin, ja Venäjä laati niiden mahdollistamiseksi lakejakin.

TACIS kuitenkin sai aikaan myös käytännön tuloksia. Ohjelman avulla esimerkiksi rakennettiin ja uudistettiin Suomen ja Venäjän välisiä rajanylityspaikkoja.

Juuri nyt Venäjä ei ole poliittisista syistä erityisen houkutteleva investointikohde, ja koronapandemia on vaikeuttanut kaikkea muutakin kuin taloudellista yhteistyötä ja yhteydenpitoa Suomen ja Venäjän välillä.

Normaali matkustajaliikenne on käytännössä poikki, ja etenkin kaakkoisessa Suomessa viihtyneet venäläiset matkailijat ovat kadonneet katukuvasta.

Venäläiset turistit tottuivat hamstraamaan esimerkiksi suuria määriä Oltermanni-juustoa, jonka viennin Venäjälle estivät Venäjän vuonna 2014 asettamat vastapakotteet.

Vastapakotteet tekivät suuren loven erityisesti Valion Venäjän-vientiin.

Suomalais-venäläinen kauppa kärsi pakotteista, mutta toisaalta Venäjällä vastapakotteiden aiheuttaman elintarviketuonnin kiellon uskottiin auttavan kotimaista tuotantoa nousuun.

Tapahtuiko näin? Prihodkon mukaan asia ei ole yksiselitteinen.

- Toisaalta vastaus on myönteinen. Venäjällä on tietyssä määrin käynnistynyt valmistusta, jonka tuotoksia voidaan jo kutsua esimerkiksi juustoiksi, naurahtaa Prihodko.

Toisaalta hinnat ovat kovat.

- Vaikka inflaatio otetaan huomioon, venäläisten juustojen hinta on nyt kalliimpi kuin ranskalaisten oli vuonna 2014 ennen pakotteita.
- Joidenkin elintarvikkeiden kohdalla kotimaisen tuotannon käynnistyminen on onnistunut, mutta kokonaisuudessaan näin ei ole käynyt, summaa Prihodko.

Sergei Prihodko ei Suomessa käydessään keskittynyt kaupoissa kiertelemiseen, mutta hänelläkin on omat suosikkinsa suomalaisten elintarvikkeiden joukossa.

- Kun kävin ostoksilla, ostin aina savustettua siikaa ja leipäjuustoa, sitä mitä syödään lakkahillon kanssa, hän sanoo.

Venäjän politiikka on viime vuosina mieluummin ollut omiaan työntämään investoijia pois kuin houkuttelemaan heitä.

Lukuisat suomalaisyritykset ovat jo vetäytyneet Venäjältä tai suunnittelevat vetäytymistä, ja suomalaisinvestointien nettoarvo Venäjällä on kääntynyt negatiiviseksi.

Prihodko luonnehtii ulkomaisia investointeja houkuttelevia maita kahtalaisiksi.

- Toisissa valtioissa on heikot instituutiot, mutta edullinen työvoima, hän sanoo.

Tällainen oli esimerkiksi Kiina 2000-luvun alussa.

Toisaalta houkuttelevia ovat Prihodkon mukaan maat, joissa on hyvin koulutettu työvoima ja turvallisen toimintaympäristön takaavat vakaat instituutiot. Tällaisena hän pitää esimerkiksi Suomea ja muuta Eurooppaa sekä Yhdysvaltoja.

Venäjä ei täytä kummankaan houkuttelevan investointikohteen määritelmää.

Hänen mukaansa Venäjä menetti kiinnostavuuttaan investointikohteena jo ennen Ukrainan kriisiä ja EU:n ja Yhdysvaltain vuonna 2014 asettamia sanktioita. Prihodkon mukaan investointien vähentyminen oli nähtävissä jo Venäjän talouskriisin 2008 jälkeen.

Sanktiot kuitenkin kärjistivät tilannetta. Euroopassa monet yritykset pelkäävät joutuvansa Yhdysvaltain pakotteiden piiriin ja jättävät sen vuoksi investoinnit Venäjälle tekemättä.

Hän ei odota, että tilanne paranisi nopeasti.

Vaikean nykyhetken sijaan taloustieteilijä muistelee mielellään takavuosikymmenten suomalais-venäläistä yhteistyötä.

Prihodkon mukaan myös Jegor Gaidarilla oli hyvät ja läheiset suhteet Suomeen. Erityisen läheinen Gaidar oli Prihodkon mukaan entisen keskustan kansanedustajan, pääministerin ja Sitran yliasiamiehen Esko Ahon kanssa, joka nykyisin istuu venäläisen Sberbankin hallituksessa.

Ahon Verbatum-yhtiö kustansi Gaidarin vuonna 2014 suomeksi ilmestyneen kirjan Imperiumin tuho.

Myös idänkauppaan erikoistuneet taloustieteen emeritusprofessorit Urpo Kivikari ja äskettäin menehtynyt Pekka Sutela kuuluivat Gaidarin hyviin tuttaviin.

Erityisellä lämmöllä Prihodko muistelee Suomessa syksyisin järjestettyjä tiedeseminaareja, joita ulkosuhteiden instituutti järjesti Helsingin, Turun ja Lappeenrannan yliopistojen kanssa.

Ensimmäinen eli vuoden 2001 seminaari järjestettiin Lappeenrannassa.

Sen järjestivät Nesteen ja myöhemmin Fortumin Venäjä-johtajana ja sittemmin venäläisten yhtiöiden hallitusammattilaisena ollut Seppo Remes sekä Turun kauppakorkeakoulun Venäjän-kaupan professori Kari Liuhto, joka tuolloin oli idänkaupan professorina Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa.

Ohjelmaan kuului miniseminaari Taipalsaaren Karhupirtillä Saimaan rannalla.

Myöhemmin kesällä 2010 Karhupirtillä saunoi Lappeenrantaan valtiovierailulle tullut Venäjän pääministeri Vladimir Putin virkaveljensä Matti Vanhasen kanssa.

Prihodkon mukaan seminaareihin osallistui suurten suomalaisyritysten kuten Nokian, Nesteen ja Koneen edustajia.

Venäjältäkin seminaareihin tuli paljon muitakin arvovaltaisia vieraita kuin Ulkosuhteiden instituutin edustajat. Paikalla saattoi olla esimerkiksi Venäjän valtionomaisuuden yksityistämistä suunnitellut ja Rusnano-innovaatiokorporaation johtajana tunnettu Anatoli Tšubais tai Venäjän talousministerinä 1990-luvulla ollut Jevgeni Jasin.

- Voi sanoa, että Suomessa käytiin merkittäviä keskusteluja ei vain suomalais-venäläisistä suhteista, vaan myös Venäjän talouspolitiikasta, sanoo Prihodko.

Suunnitteilla oli järjestää 10-vuotisjuhlaseminaari vuonna 2010.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin