Banneri Julkaisut

Pulloposti

Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).




4.3.2021 9.00

Sananvapaus on länsimaiden paras ase infosodassa

Pulloposti 11
Elina Lepomäki
Kansanedustaja

Kun oppositiojohtaja Aleksei Navalnyi alkuvuonna vangittiin, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov syytti länsimaita kriisistä. Lavrovin mukaan länsi siirtäisi huomiota pois omista ongelmistaan puhumalla Navalnyin synkästä kohtalosta ja häneen kohdistetuista ihmisoikeusrikkomuksista. Navalnyin tukimielenosoituksissa oli kyse "länsimaisesta dekadenssista".

Venäjän nykyjohdon tarinassa Euroopan itärajalla sijaitsevien maiden kääntyminen EU:n ja Naton suuntaan on ollut osa Amerikan tai laajemmin lännen masinoimaa nöyryytysoperaatiota Venäjää kohtaan. Tästä kokemuksesta on tehty ihmisille maailmanselitys. Sillä oikeutetaan jatkuva hyökkäyskanta, jolla on useita eri ilmenemismuotoja. Tärkein ja kantavin alavire kaikessa on länsimaisten arvojen kyseenalaistaminen ja asettaminen naurunalaiseksi.

Teknologian merkitys fyysisen maailman rinnalla on aiheuttanut sen, että raja rauhan ja sodan välillä on hämärtynyt. Kybertilassa voidaan vaikuttaa etäältä ja anonyymisti. Kybertilassa sota ja rauha saavat perinteistä poikkeavan merkityksen. Me yleensä ajattelemme, että rauha vallitsee, jos sotaa ei ole.

Venäjä on tottunut toteuttamaan operaatioita sodan kynnyksen alapuolella. Kyber- ja informaatioympäristössä tällainen toimintatapa on moninkertaisesti helpompaa kuin perinteisessä sodankäynnissä. Keinovalikoima on monipuolinen. Länsimaista demokratiaa syödään helpoiten salakavalasti sisältäpäin. Vaikutuskeinot ovat poliittisia, sotilaallisia, taloudellisia sekä puhtaasti viestinnällisiä, niin avoimia kuin kätkettyjäkin.

Venäjä pyrkii estämään länsikehitystä kaikissa vaikutuspiirissään olevissa maissa. Demokratian vastaisessa taistelussa ensimmäiset uhrit ovat kotimaisia. Venäjän oppositio on lyöty kanveesiin ja poliitikkoja on peloteltu, myrkytetty ja murhattu. Ulkoisia viholliskuvia luomalla pidetään kansallistunnetta yllä. Mikään ei tietenkään ole avointa, vaan puhdasta kaksilla rattailla ajamista: demokratiaa pidetään näennäisesti yllä, vaikka vallankäyttö ja sen vaihto on siitä mahdollisimman kaukana. Kulissit pidetään pokkana pystyssä samalla kun niiden takana tehdään mitä kehdataan.

Asennevaikuttaminen on halpaa. Trolliarmeijat pystyvät synnyttämään viraalimyrskyjä sosiaalisessa mediassa mitättömillä päiväpalkoilla. Venäjän trollit puhaltavat tuulta purjeisiin siellä, missä kritiikki valtarakenteita kohtaan yltyy. Vastaavasti eurooppalaisten ei tarvitse olla tietoisia Venäjä-uskovaisia osallistuakseen polttaviin yhden asian liikkeisiin tai niiden arvojen edistämiseen. Kun "virus" on istutettu, se leviää itsestään. Virus ei tässä yhteydessä tarkoita sitä, että trolliarmeijan levittämä tai voimistava sanoma olisi alun perin länsivastaista tai edes "väärin".

Länsimaissa ei kannattaisikaan tietoisesti eristää ihmisiä "sallitun" mielipiteen ulkopuolelle, sillä se on juuri sitä, mitä infosodassa tavoitellaan: kun rintamalinjat piirtyvät kansakunnan sisälle, on vihollinen voitolla. Faktat pitää käsitellä faktoina, mutta länsimaissa jokaisella on oikeus mielipiteeseensä.

Miten lännen on toimittava tilassa, jossa rauha ei ole kiistaton ja vallitseva asiaintila, vaan jossa se on jatkuvan hyökkäyksen kohteena? Nojaamalla arvoihinsa tiukemmin kuin koskaan: vaalimalla erilaisuutta ja sananvapautta viimeiseen saakka; hyväksyen, että avoimessa yhteiskunnassa kehitys tapahtuu lähes poikkeuksetta ylilyöntien kautta, mutta silti ja vääjäämättä kohti parempaa. Avoimen yhteiskunnan erottaa diktatuurista se yksinkertainen asia, että meillä tulevaisuus on jatkumo, johon voi jokainen vaikuttaa. Diktaattorin näkökulmasta tulevaisuus on karumpi: sitä joko on tai sitä ei ole.

Lavroville voisi vastata vaikka näin: Liberaalilla maailmanjärjestyksellä on kriisinsä, muttei sellaista kriisiä, että se myrkyttäisi vastustajiaan, anastaisi alueita, lavastaisi vaaleja tai touhuilisi Twitterissä feikkitilien varassa. Ei ole vapaan kansalaisyhteiskunnan voittanutta!


Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa. 


Palaa otsikoihin



Henkilötietolain mukainen rekisteriseloste.



Lisää aiheesta

Ota yhteyttä