”Älä perusta säätiötä”

Aloitin työn säätiöiden parissa vuonna 2006. Kävin tunnetun järjestäjän koulutuksessa Helsingissä, missä kouluttajina oli merkittäviä säätiöoikeuden asiantuntijoita. Erityisesti päivästä minulle mieleen jäänyt kouluttajan kannanotto oli: ”älä ihmeessä perusta säätiötä”. Palattuani koulutuksesta aloitin heti säätiön perustamisen silloisen Turun kaupunginjohtajan toimeksiannosta. 

Provosoivalta vaikuttavan koulutuksen avauksen tarkoituksena oli epäilemättä keino saada osallistujat ymmärtämään, että säätiön rakenne on suunniteltava huolellisesti: säätiön tarkoitus, toimintamuodot, organisaatio ja hallituksen kokoonpano, kenellä on säätiön sääntöjen mukaan oikeus valita jäseniä säätiön hallitukseen.

Kun ajattelen säätiöitä, joiden perustamisessa tai toiminnassa olen ollut mukana, samankaltaista toimintaa voisi ehkä harjoittaa muullakin tavalla kuin säätiönä. Useimmissa tapauksissa säätiöiden toiminta on kuitenkin ollut onnistunutta. Hyvin organisoituna ja hallinnoituna säätiö on kompakti ylläpitomuoto edistää esimerkiksi taidetta, tiedettä, kulttuuria, ympäristönsuojelua sekä kansallista ja kansainvälistä yhteistyötä. Jos perustajat ovat harkinneet säätiölle asettamiaan tavoitteita ja säätiön tarkoitus ja toimintamuodot on kirjattu perustamisvaiheessa selkeästi, säätiön johto voi keskittyä luomaan säätiölle identiteetin ja ilmeen ehkä erottuvammin kuin jos kyseessä olisi esimerkiksi kunnan oma toiminta. Myös rahoitusta voidaan mahdollisesti hankkia useammilta tahoilta kuin jos avustuksen hakijana olisi kunta. 

Säätiön perustajan kannalta oikeus valita hallituksen jäseniä on keskeinen tapa ohjata säätiötä. Mikäli säätiö kuuluu kuntakonserniin, otetaan huomioon kuntalain esitöiden lähtökohta, jonka mukaan hallituksen kokoonpanon tulee mahdollistaa hallituksen tehtävien tehokas hoitaminen ja tehokkain hallitustyöskentely mahdollistuu silloin, kun hallituksen jäsenillä on riittävä ja monipuolinen osaaminen sekä toisiaan täydentävä kokemus. Tilanteen mukaan voidaan painottaa yhteisön toimialaan liittyvää osaamista, talouden asiantuntemusta ja muuta toiminnan kannalta tarvittavaa asiantuntemusta. 

Uusi säätiölaki tuli voimaan 1.12.2015.  Käytännön säätiötoiminnassa oli jo ennen lakimuutosta koettu ikäväksi, ettei säätiöiden toimintaa ole julkisessa keskustelussa pidetty kovin avoimena ja läpinäkyvänä. Uuden säätiölain tarkoituksena oli muun muassa selventää niin sanottujen jatkuvarahoitteisten ja toiminnallisten säätiöiden asemaa, korostaa säätiöiden yleisesti hyödyllistä tarkoitusta, lisää avoimuutta ja tehostaa perusteettomien lähipiirietujen estämistä. Säätiön johdon tulee pyrkiä siihen, ettei säätiön hallinto muodostu tarkoituksen toteuttamiseen nähden liian raskaaksi. Ihannetilanteessa säätiön toiminta ja talous on tehokasta, avointa ja läpinäkyvää. 

Kunnat ja kolmas sektori

Suomalaisen kolmannen sektorin ja kuntien välisestä yhteistyöstä on kirjoitettu jonkin verran, tyypillisesti painotus on ollut toimialakohtainen. Esimerkiksi Sakari Möttönen – Jorma Niemelä teoksessaan Kunta ja kolmas sektori, ovat käsitelleet kuntien ja järjestöjen yhteistyötä, kansalaisyhteiskunnan ja hyvinvointivaltion suhdetta. 

Vuonna 2015 ja 2017 voimaan tulleen kuntalain muutoksen taustalla on ollut muun muassa kehitys, jossa kuntien toiminnasta on tullut monimuotoisempaa kuin aikaisemmin. Kuntalaissa on otettu käyttöön kunnan toiminnan käsite, joka sisältää kunnan ja kuntakonsernin toiminnan lisäksi osallistumisen kuntien yhteistoimintaan sekä muun omistukseen, sopimukseen ja rahoittamiseen perustuvan toiminnan. Kuntalaissa säädetään kuntastrategiasta, jolla valtuusto päättää kunnan toiminnan ja talouden pitkän aikavälin tavoitteista ja jonka mukaisesti kuntaa johdetaan. Kuntalain mukainen kunnan toiminta kattaa myös kunnan sopimukset, jolloin kunnan strategiset tavoitteet ulotetaan kunnan avustussopimuksiin ja yhteistoimintaan kolmannen sektorin kanssa. 

Esimerkiksi kestävä kehitys on ollut jo vuosien ajan tavoite monessa kunnassa. Tavoitteiden asettaminen ja seuranta on kuitenkin painottunut erityisesti emokunnan toimintaan. Turun kaupunkikonsernissa on asetettu ja seurattu konsernitasolla toiminnan ja talouden mittareita pitkään, mutta Turunkin osalta painottuen konserniyhteisöihin ja erityisesti niin sanottuihin strategisiin yhteisöihin. Vaikka strategiset tavoitteet ovat jossain määrin vaikuttaneet yhteisöjen perustamiseen ja avustussopimuksiin jo nyt, sopimusten strateginen suunnittelu ja sopimushallinnan merkitys tulee todennäköisesti kasvamaan tulevaisuudessa.