Saaristomerestä Itämeren suunnannäyttäjä

Pulloposti 24
Malla Rannikko-Laine
Vt. edunvalvontajohtaja
Varsinais-Suomen liitto

Suomalaiset rakastavat merta, järviä ja mökkejä. Unelma kirkkaista vesistä, pulleista silakoista ja kesäpäivien vilvoittelusta on yhdistävä tekijä. Kukaan ei vastusta Itämeren tai Saaristomeren pelastamista, mutta keinoja yhä puuttuu.

Reilut kaksi vuotta sitten Varsinais-Suomeen laadittiin uusi 2040-luvulle ulottuva maakuntastrategia. Strategia visioi edelläkävijyyttä puhtaissa ratkaisuissa, innovaatioissa ja kestävässä kasvussa. Yksi tavoitteista on Itämeren alueen ympäristökestävin maatalous. Varsinais-Suomi on Suomen ruoka-aitta, mikä näkyy monipuolisena ruuantuotantona ja elintarviketeollisuutena. Kääntöpuolena ovat vesiä rehevöittävät ravinteet, joista 80 % on peräisin maatalouden hajakuormituksesta.

Maakunnan pitkäntähtäimen tavoitteena on puolittaa ravinnevalumat ja palauttaa Saaristomeri hyvään tilaan. Tavoite halutaan saavuttaa ruuantuotannon kannattavuudesta ja maatalouselinkeinosta tinkimättä.  Kyse on koko maata koskettavasta haasteesta ja mahdollisuudesta. Itämeren suojelukomissio on listannut Saaristomeren valuma-alueen Suomen viimeiseksi ja Itämeren yhdeksi pahimmaksi ravinnekuormituksen lähdealueeksi.

Pulma on tunnistettu myös valtakunnan päätöksenteossa. Vanhasen hallitus sitoutui Saaristomeren tilan parantamiseen vuonna 2010. Viime kaudella Marinin hallitus käynnisti Saaristomeri-ohjelman. Saaristomeri ja Itämeri ovat saaneet merkittävät kirjaukset Orpon hallitusohjelmaan. Hallitus aikoo suojella vesistöjä, etenkin haavoittuvaa Saaristomerta. Saaristomeri-ohjelma saa jatkoa ja valuma-alueesta tehdään ravinnekierron pilottialue.  

Myös maakuntastrategiaan on kirjattu ajatus maatalouden kestävien ratkaisujen pilotointialueesta. Tekoäly tietää kertoa, että pilotoinnilla tarkoitetaan uuden idean testaamista ennen sen täysimittaista ja laajempaa käyttöönottoa. Pilotointi voi sisältää erilaisten toimenpiteiden testaamista pienellä rajatulla alueella.

Pilotointi on tervetullut toimintatapa vesiensuojelussa. Nykyisten toimien rinnalla on kokeiltava uusia koko Itämerelle skaalattavia ratkaisuja, joista voi myöhemmin tulla jopa puhtaiden ratkaisujen vientituotteita.  

Varsinais-Suomesta on ehdotettu muun muassa ruuantuotannon suljetun kierron ja digitaalisen ravinnetietovarannon pilotointia. Maataloudessa on onnistuttu vähentämään keinolannoitteiden määrää viime vuosikymmeninä merkittävästi. Seuraava askel on kotieläinten lannan kierto. Kasvien fosforin tarve voitaisiin lähes täysimääräisesti korvata kotieläinlannan fosforilla, mikäli omavarainen ravinnekierto toimisi. Lannan prosessointiin ja teknologioiden innovointiin tarvitaan alkuvaiheessa tukea. Teknologianeutraalia tukimallia tulisi pilotoida biokaasulaitosten ravinnekiertotuen rinnalla.

Toisaalta tarvittaisiin digitaalinen ravinnetietovaranto, joka mahdollistaisi tiedolla johtamisen ja julkisten varojen kustannustehokkaan kohdentamisen. Merkittävää kuormitusta aiheuttavia peltolohkoja on vain 10–20 % peltopinta-alasta. Ilman tietoa ja kohdentamista merkittäväkin rahoitus pirstoutuu tehottomasti liian laajalle. Nykyisellään maatalouden ympäristökorvaus edellyttää viljavuusanalyysin tekemistä, mutta tuloksia voi hyödyntää vain rajatusti eikä data kata kaikkia peltolohkoja. Avoimen ravinnetietovarannon pilotointi vauhdittaisi myös alan TKI-toimintaa.

Uusia pilotoitavia ja laajennettavia toimenpiteitä on monien Itämeren ja Saaristomeren parissa työskentelevien toimijoiden työkalupakeissa. Useat tehokkaimmiksi todetut keinot eivät kuitenkaan ole lainsäädännön rajoitusten tai tukisääntelyn takia vielä laajassa käytössä. Kipsin käyttö luomupelloilla vaatisi EU:n luomustatuksen ja rakennekalkin tukeminen maanparannusaineena valtiontukisääntöjen muutosta. Näiden pulmien ratkomiseen tarvitaan ministeriöiden rajat ylittävää tahtotilaa ja vastuunjakoa.  

Jossain määrin eroon on päästävä pelkästään vapaaehtoisuuteen nojaavasta tekemisestä. Hyvilläkään hankkeilla ei yksistään saada pysyviä muutoksia vesientilaan. Ensimmäinen askel kohti velvoittavuutta otettiin tammikuussa 2023 voimaan astuneella fosforiasetuksella, joka määrittää ylärajan kasvien lannoitukselle. Fosforiasetusta uhkaa kuitenkin pysyväksi kaavailtu lantapoikkeus, joka vesittäisi alan toimijoiden lannankierron innovaatiopotentiaalin.

Pitkällä tähtäimellä maataloutta koskettavat vesiensuojelutoimet tulee saada maatalouspolitiikan piiriin. Nykyinen EU:n yhteinen maatalouspolitiikka ja Suomen CAP-suunnitelma on voimassa vaalikauden loppuun. Uuden rahoituskauden valmistelu on välttämätöntä yhteensovittaa Saaristomeri-ohjelman tavoitteiden kanssa.  

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin