Resursseja, vastuunkantoa ja yhteistyötä

Pullopostin vaalinumero 26/7
Tommi Terä
Kristillisdemokraattien eduskuntavaaliehdokas

Kotikaupunkini Turku on Suomen vanhin kaupunki. Se, että Turun historia ulottuu pisimmälle, ei ole sattumaa. Sijainti lännessä Itämeren – tarkemmin sanottuna Saaristomeren – rannoilla lähellä Tukholmaa teki Turusta otollisen paikan, jonne kauppa ja väki keskittyi. Itämeri onkin alusta alkaen symboloinut kauppaa ja liikennettä.

Saaristomeren merkitys on kuitenkin enemmän kuin vain sen poukamissa piilevät satamat ja niistä lähtevät ja niihin saapuvat rahti- ja risteilylaivat. Vähänkään Tukholman risteilyä pidempään ja lähempää Saaristomerta tarkkaillut on varmasti havainnut kauniiden maisemien lisäksi sen monipuolisen lajiston sekä lukuisat luontotyypit. Yli 41 000 saarta käsittävä Saaristomeri on täysin ainutlaatuinen kokonaisuus.

Kaikesta tarjonnastaan huolimatta Saaristomeri itsessään voi huonosti. Oikeammin sanottuna se on Suomen huonokuntoisin merialue. Tilanteeseen on onneksi jo osin herätty. Kansalaisjärjestöt ovat tehneet jo pidempään arvokasta työtä nostaen Saaristomeren tilaa esille. Lisäksi Saaristomeren suojelu nousi hiljattain varsinaissuomalaisten suurimmaksi huoleksi TS:n ja SSS:n kyselyssä. Ja lopuksi, vuoden 2023 budjetissa osoitettiin 3,2 miljoonaa euroa suoraan Saaristomeri-ohjelmaan. Se on hyvä alku, vaikka jääkin kauas kaivatusta.

On selvää, että Saaristomeri-ohjelma tarvitsee lisärahoitusta tulevalta hallitukselta. Yhtä lailla tarvetta on tutkimukselle ja kehittämiselle. Suomi on ennallistanut maaluontoa jo vuosikymmeniä, mutta vedenalaisesta ennallistamisesta kokemusta on vain muutaman vuoden verran. Tässä avainasemaan nousee tutkimus- ja kehittämisrahoitus. Vuodenvaihteessa voimaan astuneen T&K-rahoituslain myötä Suomi on sitoutunut nostamaan T&K-toiminnan rahoituksen 4 %:in BKT:sta vuoteen 2030 mennessä.

Sitoumuksen johdosta T&K-rahoitusta on kasvatettava nykyistä tahtia nopeammin tulevien vuosien aikana. Osa tästä rahoituksesta tulisi ohjata Saaristomeren suojeluun liittyvään tutkimustyöhön. Panostusta tähän tukisi sekin, että EU:n meristrategiadirektiivi velvoittaa Suomea saavuttamaan merialueillaan hyvän tilan vuoteen 2030 mennessä.

No entä sitten maatalous? Se näyttäytyy koko Saaristomeren heikentyneen tilan ruumiillistumana. Todellisuudessa paljon on jo maataloudenkin suhteen tehty, vaikka tehtävää on yhä edelleen. Hallituksen kymmenen toimenpiteen Saaristomeriohjelma oli hyvä alku. Tulevan hallituksen tehtäväksi jää näiden toimien rahoittaminen. KIPSI-hanke on saanut aikaan hyviä tuloksia, mutta herättänyt myös epäluuloa. Varsinais-Suomessa jäätiinkin viime vuonna kauas tavoitetasosta.

Saaristomeren suojelu ja Varsinais-Suomen maatalous asetetaan kuitenkin liian usein vastakkain. Todellisuudessa tarvitsemme molempia. Etenkin näin kriisiaikoina omavaraisuutta ja ruokaturvaa on vaalittava, ja pitkään kurimuksessa ollutta maataloutta tuettava. Hyvinvoivat tilat hyödyttävät myös ympäristöä. Maanviljelijät jakavat huolen ympäristöstä ja Saaristomerestä, ja haluavat osaltaan huolehtia niistä. Jos arki on kuitenkin vain taistelua hengissä säilymisestä, jää ympäristöstä huolehtiminen toissijaiseksi. Tulevan hallituksen onkin tuettava maamme alkutuotantoa ja -tuottajia tuntuvasti.

Saaristomeren suojelu on edennyt, mutta tavoitteita hitaammin. Paljon on vielä tehtävää. Tulevalta hallitukselta vaaditaankin selkeitä toimia, joilla suojelu etenee. Tämä vaatii resursseja, vastuunkantoa ja yhteistyötä. Mutta Saaristomeri on sen arvoinen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin