Ravinteiden kierrätyksessä valtava kotimainen potentiaali

Pulloposti 74
Anna Virolainen-Hynnä
Toiminnanjohtaja
Suomen Biokierto ja Biokaasu ry (SBB)

Suomessa syntyy ravinnerikkaita biomassoja, tähteitä ja jätteitä vuosittain noin 21,5 miljoonaa tonnia. Biolaitoksissa kuten biokaasu-, kompostointi- tai muissa biolaitoksissa käsitellään tällä hetkellä biomassoja 1,7 miljoonaa tonnia. Suomessa ravinteiden kierrätyksestä on puhuttu viime aikoina paljon, mutta silti olemme käytännössä edelleen lähtötelineissä maatalouden sivuvirtojen osalta. Suomessa ravinteiden kierrätystä on aktiivisesti edistetty jo vuodesta 2010 lähtien, jolloin silloinen hallitus antoi Itämerisitoumuksen. Myös Orpon hallitus haluaa kääntää vesistöjen ravinnekuorman laskuun eri keinoin.

Ravinnerikkaita biomassoja voitaisiin toden totta hyödyntää yhteiskunnan näkökulmasta nykyistä optimaalisemmin. Suurin osa lannoitustarpeesta hoidetaan kuitenkin edelleen mineraalilannoitteilla, vaikka samaan aikaa Suomessa syntyy paljon kierrätyskelpoista fosforia ja typpeä. Ruuantuotannossa tarvittava fosfori voitaisiin saada täysin kierrätyspohjaisesti, samoin myös huomattava osa typestä. Mineraalilannoitteiden hinnoissa on nousupainetta, sillä niiden tuotanto perustuu fossiilisiin polttoaineisiin (typpi) ja niiden raaka-aineet ovat pitkälti uusiutumattomia.

Maatalouden sivuvirtoja syntyy vuosittain noin 20 miljoonaa tonnia, josta ainoastaan 0,3 miljoonaa tonnia käsiteltiin biolaitoksilla vuonna 2020. Volyymimielessä lanta on suurin biomassavirta. Täten erityisesti lannan prosessointi biokaasulaitoksilla mahdollistaisi ravinteiden paremman hallinnan ja optimaalisen käytön ravinneyli ja -alijäämäisten alueiden välillä, sillä konsentroidut lannoitteet voidaan kuljettaa pois ravinteiden syntypaikalta. Kierrätyslannoitteet parantavat niin ikään kansallista lannoiteomavaraisuutta ja pienentävät lannoituksen aiheuttamaa hiilijalanjälkeä. Kotimaisten jätteiden ja tähteiden hyödyntäminen luo myös työpaikkoja ja uusia ansaintamahdollisuuksia viljelijöille. Hyvän kasvukunnon viljelysmaalla on suuri vedenpidätyskyky, ja maassa sopivasti happea sekä runsaasti mikrobeja ja pieneliöitä. Riittävä orgaanisen aineksen määrä viljelysmaassa on pitkäaikainen keino hillitä ravinnepäästöjä vesistöön.

Vaikka ravinteiden kierrätyksen hyödyt ovat selkeät, miksei kehitystä ole tapahtunut? Syitä on monia.

Ravinteiden kierrätys hajautuu eri ministeriöille, eikä kenelläkään ole vastuuta kokonaisuudesta. Ennen vuotta 2022 biokaasun keskeisin edistämiskeino oli biokaasun valmisteverottomuus sekä erilaiset investointituet. Kuitenkin viimeisten vuosien aikana kiertotalouden, ravinteiden kierrätyksen ja biokaasun investointitukiohjelmat ovat olleet irrallisia ja usein määrärahoista on päätetty vuositasolla, mikä on vaikeuttanut yritysten investointisuunnittelua vuosi pari eteenpäin. Mineraalilannoitteet ovat edelleen edullisempia ja helppokäyttöisempiä kuin kierrätyslannoitteet. Kierrätyslannoitteet kaipaisivat lisää t&k-panostuksia ja uusia kannustimia niin tuotannon kuin käytön lisäämiseksi. Esimerkiksi kansallinen CAP mahdollistaa kyllä ravinteiden kierrätyksen, mutta se ei merkittävissä määrin luo siihen kannusteita.

Biokaasulaitokset ovat keskeisessä roolissa ravinteiden kierrätyksessä, sillä se on tehokkain olemassa oleva tekniikka kierrättää ravinnerikkaita jätteitä ja tähteitä. Siinä saadaan tuotettua uusiutuvaa energiaa sekä kierrätettyä ravinteita ja orgaanista aineista samanaikaisesti. Biokaasun tuotantoa ja käyttöä ei ole onnistuttu edistämään riittävän pitkäjänteisesti, vaan eri hallitukset ovat painottaneet eri asioita. Esimerkiksi vuosina 2019-2023 haluttiin lisätä biokaasun liikennekäyttöä sisällyttämällä biokaasu osaksi tieliikenteen jakeluvelvoitetta. Orpon hallitus taas haluaa keventää jakeluvelvoitetta polttoainekustannusten alentamiseksi. Hallitus ei ainakaan toistaiseksi ole esittänyt biokaasun tuotannon ja käytön lisäämiseksi uutta riittävän vahvaa ohjauskeinoa jakeluvelvoitteen tilalle. Ravinnekiertotuki on tarpeellinen uusi ohjauskeino, mutta se ei ole alkuunkaan riittävä keino biokierron edistämiseksi. Tarvitaan selkeä kansallinen biokaasun ja ravinteiden kierrätyksen tavoite sekä kattava ja pitkäkestoinen toimenpidepaketti tavoitteen saavuttamiseksi. Näin saadaan myös ravinteet kiertoon, aidosti.

Suomella on paljon opittavaa muista maista. Suomi on pitkään benchmarkannut Ruotsia yhdyskuntien sivuvirtojen kierrätyksessä, missä olemmekin ihan hyvin onnistuneet. Edelleen Ruotsilta voitaisiin ottaa oppia, miten luodaan markkinat nesteytetylle biometaanille raskaassa liikenteessä. Myös biokaasun ja biometaanin kysyntä teollisuudessa ja laivaliikenteessä odotetaan kasvavan. Euroopan komissio on tunnistanut biokaasun potentiaalin maatalouteen liittyen. Tulevaisuudessa, kun maatalouden päästöjä tullaan vähentämään, tulee biokaasulle isompi rooli. Seuraavaksi Suomessa tuleekin löytää keinot maatalouden sivuvirtojen hyödyntämiseen. Tanska on ehdottomasti EU:n johtava maataloussyötepohjaisen biometaanin tuottajamaa. Tanskassa energiakasvien käyttöä merkittävästi vähennetty, mutta silti tuotantovolyymit ovat kasvaneet. Biometaani kuljetetaan kaasuverkossa. Biometaanin hyvä hinta mahdollistaa myös tehokkaan ravinteiden kierrätyksen. Tanskassa on onnistuttu oikealla tukipolitiikalla.

Ravinteiden kierrätyksessä valtava kotimainen potentiaali. On järjetöntä jättää tämä kotimainen mahdollisuus hyödyntämättä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin