Rannikkokaupunkien roskaaminen saatava loppumaan!

Pulloposti 14
Lauri Kattelus
Turun kaupunginhallituksen puheenjohtaja

Jokainen tuntee valitettavan tutun näyn Turunkin kaduilta. Hajanainen roskien saaristo aivan roskapöntön vieressä. Kun asiaan kiinnittää huomiota, käy kuten sienestäjälle metsässä. Alkuun tyhjältä vaikuttanut kangas täyttyykin uusista havainnoista. Tumppi siellä, pullonkorkki täällä.

Moni kaupunkilainen kaipaa siistimpää ja puhtaampaa kaupunkia. Roskat ärsyttävät, suututtavat ja ovat yhteisvaikutukseltaan aito ongelma. Ympäristön roskaantuminen onkin ilmastomuutoksen ohella yksi merkittävimpiä ympäristökatastrofeja. Yksittäinen maahan heitetty karkkipaperi on ikävä rakennuspalikka suuremmassa vahingossa.

Etenkin vesistöjen roskaantuminen on hälyttävällä tasolla. Turussa on helppo hahmottaa kuvio, jossa muoviroska tippuu kadulle, kulkeutuu siitä Aurajokeen, joesta mereen ja meressä kalan vatsaan. Lopulta kala voi päätyä takaisin ihmisen ruokapöytään muovintäyteisine mahoineen. Meret ja muut vesistöt ovat korvaamattoman merkittävä ekosysteemi, joiden pahoinvointi vaikuttaa koko maapallon tilaan. Etenkin oma etupihamme, eli Itämeri, on harvinaisen herkkä ja haavoittuvainen.

Roskaaminen on toki kiellettyä. Voimassaolevan lainsäädännön mukaisesti jätelaissa säädetään roskaamiskiellosta ja tämän kiellon rangaistuksista rikoslaissa. Lisäksi rikoslaista löytyvät säännökset ympäristön turmelemiseen, törkeään ympäristön turmelemiseen, tuottamukselliseen ympäristön turmelemiseen sekä ympäristörikkomukseen.

Ongelma on siinä, että kieltojen rikkomista valvoo ainoastaan poliisi. Se tarkoittaa, että vähäisen roskaamisen valvonta on käytännössä lain kuollut kirjain, sillä poliisin resurssit kuluvat aivan toisen tyyppisten rikosten ehkäisyyn.

Kunnilla ja kaupungeilla ei siis ole voimassa olevan lainsäädännön mukaan toimivaltaa puuttua sakoin tai hallinnollisin seuraamusmaksuin alueellaan tapahtuvaan roskaamiseen. Nykyisin kaupungin toimivaltaan kuuluu lähinnä mahdollisuus lisätä jäteastioita tai tuottaa erilaisia roskaamisen vähentämiseen tähtääviä valistuskampanjoita.

Tämä ei riitä roskaamisen lopettamiseen. Pehmeiden keinojen rinnalle tarvitaan kunnille ja kaupungeille oikeus valvoa, puuttua ja sanktioida roskaamista. Tätä varten voitaisiin kunnille antaa oikeus kerätä esimerkiksi nykyisen pysäköintivirhemaksun kaltaista hallinnollista seuraamusmaksua – ns. roskasakkoa.

Mahdollisuus kerätä ns. roskasakkoja toisi roskaamisen estämisen paremmin kuntien omiin käsiin. Panostamalla tehokkaaseen valvontaan kunnat voisivat itse vaikuttaa siihen, kuinka tosissaan roskaamisen kieltoa noudatetaan. Siksi roskasakosta onkin tehty kansalaisaloite, joka pyrkii käynnistämään lainsäädäntötyön, jotta kaupungit saisivat uuden työkalun kitkeä pahaa tekevä roskaaminen pois katukuvasta – ja lopulta merestä.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin