Rakas Itämeri

Pulloposti 28
Tarja Halonen
Presidentti

Itämeren moninainen merkitys on meille suomalaisille tavallaan selviö. Olemme tottuneet käyttämään merta virkistäytymiseen. Itämeren monipuolinen kalasto on monien herkkuruokaa. Meren kautta on matkattu naapurimaihin ja sitä kautta on tullut vieraaksemme kasvava määrä matkailijoita. Itämeri on myös muulle logistiikalle tärkeä reitti.

Nuoremmalle polvelle on tuntematon se aikakausi, jolloin meri erotti osan naapureistamme eikä suinkaan yhdistänyt. Vapaammat tuulet alkoivat puhaltaa Neuvostoliitossa jo 1980-luvun puolivälissä. Berliinin muuri oli kaatunut vuonna 1989. Lopullisesti ns. kylmän sodan katsotaan päättyneen Neuvostoliiton hajoamiseen 1991.

Suomella oli oma näkyvä roolinsa idän ja lännen vuoropuhelussa. Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi alkoi Helsingissä ulkoministereiden kokouksella vuonna 1973. Toinen kokousjakso pidettiin Genevessä, mutta päätöskokous oli jälleen Helsingissä 1975. Tämän jälkeen konferenssi muuttui järjestöksi (ETYJ) ja se on jatkanut toimintaansa näihin päiviin saakka.

Sen merkitys maiden välisenä vuoropuhelun edistäjänä ja erityisesti ihmisoikeuksien turvaajana on ollut melkoinen. Ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, Suomi on pyrkinyt saamaan ETYJ:n 30 vuotisen historian juhlakokouksen Suomeen vuonna 2025. Tasavallan presidentti Niinistö on tehnyt paljon työtä tämän kokousidean tunnetuksi tekemiselle.

Minkälainen maailma silloin tulee olemaan, näyttää nyt hämärältä. Mutta on selvä asia, että luottamuksen ja yhteistyön maailman aikaansaaminen tulee olemaan nyt entistä hankalampaa. Vapaa liikkuminen ja rajoittamaton tiedonsaanti rakentaisivat laajapohjaista luottamusta, jolle voitaisiin rakentaa uutta, avointa Eurooppaa.

Vaikka sota saataisiin piankin loppumaan, jää jälleen loputon määrä työtä jäljelle.

Vaikka Suomi ja Ruotsi lienevät jo ainakin jättäneet jäsenanomuksensa puolustusliitto Natoon, tämä sota tulee muuttamaan sekä maiden omaa puolustusta että niiden kansainvälistä identiteettiä. Kuinka paljon tämä tulee vaikuttamaan myös Itämeren turvallisuuteen, on vielä avoin kysymys.

Oikeus mereen on kaikille valtioille tärkeä kysymys. Venäjä on jo Pietari Suuren aikaan pyrkinyt merelle. Pietari rakennettiin nimenomaan tämä huomioon ottaen Itämeren rantaan Nevajoen suulle. Eikä Venäjää kannata nytkään pyrkiä sulkemaan Itämerestä.

Itämeren turvallisuus ei ekologisessa mielessäkään ole vahva. Se on matala murtovesiallas, joka on herkkä saasteille. Itämeren haasteisiin kuuluvat rehevöityminen, laivaliikenteen saasteet ja öljypäästöt, ylikalastus sekä ilmastonmuutos. Suurimpana niistä rehevöityminen, jota ylimääräiset ravinteet erityisesti maa- ja metsätaloussektorilta aiheuttavat. Kaikilla rannikkovaltioilla on tässä haasteensa, ja Suomella on oma osansa tehtävänä tilanteen parantamiseksi. Rehevöityminen uhkaa Itämeren avainlajeja, jotka esimerkiksi puhdistavat ympäristönsä vettä, tuottavat happea ja sitovat hiilidioksidia merkittävissä määrin. Lajit kärsivät myös ilmastonmuutoksen vaikutuksista, kuten meriveden lämpötilan noususta ja suolapitoisuuden laskusta. Resursseja tarvitaan esimerkiksi ravinnekuormitusta vähentäviin viljelymenetelmiin sekä vedenlaadun parantamiseen. Itämeren suojelupinta-alaa on myös saatava suuremmaksi.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin