Pulloposti

Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).

Tilaa Pulloposti

Jo rantautuneet Pullopostit

27.8.2024 9.00

Rail Baltica saa paljon, mutta tarvitsee enemmän

Pulloposti 74
Sami Lotila
Tallinnassa työskentelevä suomalainen toimittaja, kirjeenvaihtaja ja kirjailija

Suomella oli suuret toiveet, kun Euroopan komissio jakoi Verkkojen Eurooppa -välineen (CEF) tämänkertaisia tukimiljardeja heinäkuussa. Suomi oli hakenut CEF-rahaa parillekymmenelle raidehankkeelle yhteensä yli 300 miljoonan euron edestä, mutta saikin rahaa vain alle 40 miljoonaa.

Komission päätös oli iso uutinen Suomessa ja siitä kirjoitettiin kymmeniä artikkeleja. Saamatta jääneet miljoonat merkitsevät sitä, ettei Suomen infrastruktuuri kehity toivotulla tavalla eikä rakennusala saa tarvitsemaansa piristysruisketta. Sadoilla miljoonilla euroilla olisi saatu kipeästi kaivattuja lisätyöpaikkoja, joiden ansiot olisivat lopulta valuneet kotimaiseen kulutukseen, mikä olisi osaltaan nostanut Suomea siitä suosta, johon se on taloudellisesti ajautunut ja itsensä ajanut.

Entä miten kävi Verkkojen Eurooppa -rahojen kanssa Virolle, täällä Suomenlahden vastarannalla, jossa olen asunut jo yli 30 vuotta?

Tällä rahoituskierroksella Viro sai yhdessä kahden muun Baltian maan kanssa Baltian läpi kulkevalle Rail Baltica -ratahankkeelleen peräti 1,2 miljardia euroa. Viro kuittasi Rail Balticalle 370 miljoonaa euroa ja loput menevät Latvialle ja Liettualle. Kun sadoista miljoonista ilman jääminen oli iso uutinen Suomessa, täällä Virossa mediat eivät juuri edes noteeranneet Baltiaan satanutta CEF:n miljardiavustusta. Sitä pidettiin itsestäänselvyytenä − eikä se edes olekaan erityisen iso summa siihen verrattuna, millaisia summia EU on Viroon pumpannut ja pumppaa.

Konsultti kirjoittaa

Virossa on turruttu siihen, että julkisiin investointeihin saadaan rahat EU:sta, eli siis käytännössä Euroopan unionin läntisten ja pohjoisten jäsenmaiden veronmaksajilta. Tallinnassa ei rakenneta edes uutta ratikkalinjaa ilman EU:n vahvaa rahoitusapua, ja jopa yksittäisten katujen kunnostustöihin haetaan rahat EU:sta. Kotikulmillani Tallinnan Kalamajassa kunnostettiin katu vasta, kun töihin saatiin 2,2 miljoonaa euroa EU:n aluekehitysrahastosta.

Jos suomalainen turismi Viroon sakkaa, niin mitä tekee Viro? Anoo ja saa EU:sta rahaa kampanjaan, jolla houkutellaan suomalaisia Viroon. Viime kädessä suomalainen siis itse maksaa siitä, että hänelle mainostetaan Viron matkailumahdollisuuksia. Virosta työnnetään kättä suomalaisten taskuihin kahdesta eri suunnasta. Sama logiikka toimii terveysturismissa: virolaiset sairaalat ja lääkärikeskukset hankkivat modernin varustuksen EU:n tuella ja tekevät sitten EU:n tuella Suomeen kampanjaa palveluistaan.

Sama pätee yksityiseen sektoriin. Virolaiset konsulttitoimistot kirjoittavat, maksua vastaan, hyvin perusteltuja tukianomuksia EU-rahastoille. Ne ovat tehneet sitä jo kauan, joten ne tietävät hyvin, mistä naruista kannattaa nykiä. Hyväksytyissä projekteissa omarahoitusosuus on yleensä vain 15−20 prosenttia, kuten on myös esimerkiksi Rail Balticassa.

Unohtaa ei pidä EU:n laajuisia rahoituspaketteja, kuten vuonna 2021 sovittua jättimäistä koronaelvytyspakettia, josta Viro sai kuusi miljardia euroa samalla, kun Suomi joutui maksumieheksi neljällä miljardilla. EU:n tämä päätös nostatti Suomessa vihdoinkin keskustelua siitä, miksi lähes velattomaksi itseään mainostava Viro saa mahtavia tukipotteja, kun valtionvelassa rypevän Suomen maksuvastuut sen kun kasvavat?

Kyseinen koronaelvytyspaketti liittyy Rail Balticaankin, sillä ratahankkeensa rahoituksesta huolestuneet baltit uhkasivat estää elvytyspaketin, elleivät he saisi lisää rahaa radalleen. EU taipui ja lupasi Rail Balticalle tuolla kertaa 1,4 miljardia euroa. Erikoista balttien kiristyksessä oli se, että koronapaketin estämällä he olisivat jääneet itsekin paitsi sen miljardeista.

Baltit voittavat

Vaikka Baltian maat saavat EU:lta Rail Balticaansa miljardeja euroja, eivät ne kuitenkaan saa siihen tarpeeksi. Baltian maiden valtiontilintarkastajat älähtivät alkukesällä, että Rail Baltica tarvitsisi valmistuakseen vielä kymmenen tai 19 miljardia euroa lisää riippuen siitä, rakennetaanko se karsittuna versiona vai alkuperäisen suunnitelman mukaan.

Virossa tilintarkastajien lausunto herätti huomiota vain vähän koska kaikki täällä tietävät, että kyseisetkin miljardit saadaan Euroopan unionilta – mistäpä muualtakaan?

Massiivisesta EU-tuesta huolimatta Viron valtiontalous on kuralla. Enää Viro ei ole vain ”EU:n vähävelkaisin maa”, vaan ”EU-maa, jonka valtionvelka kasvaa kaikkein nopeimmin”. Maahan valuneet loppumattomat EU-miljardit vääristävät kilpailua ja osaltaan pitävät yllä Viron järjettömillä kierroksilla pyörivää palkkarallia, joka on syönyt yritysten kilpailukyvyn ja nakertaa kuluttajien ostovoimaa. Inflaatiokin Virossa käy kierroksilla, mikä on merkinnyt Rail Balticallekin rajusti kasvaneita rakennuskustannuksia.

Rail Baltica ei tule valmistumaan koskaan, elleivät EU:n veronmaksajat maksa siitä loppujakin. Virolla ei yksinkertaisesti ole rahaa, vaikka sitä sinne ämpärikaupalla kaadetaankin. Jokainen ämpärillinen lisää sen ongelmia pitkällä aikavälillä.

Mahdollista on sekin, että EU:lta loppuu myötätunto tai rahat, tai molemmat, ja Rail Baltica jää kesken. Siinäkin tapauksessa baltit ovat voittajia, sillä Rail Baltican varjolla Baltiaan on jo rakennettu valtava määrä eritasoliittymiä, tieosuuksia, tunneleita ja niin edelleen. Baltian maiden kansallista infrastruktuuria on pantu kuntoon kansainvälisen projektin siivellä. Eikä, sitä paitsi, ole tarkoituskaan, että Rail Balticasta tulisi joskus taloudellisesti kannattavaa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin

Henkilötietolain mukainen rekisteriseloste.

Lisää aiheesta

Ota yhteyttä

Terhi Luukkainen, viestintäpäällikkö