Puhdas Itämeri on elinehto Suomelle

Pulloposti nro 19
Annika Lapintie
Vasemmistoliiton eduskuntaryhmän puheenjohtaja
Itämerivaltuuskunnan (BSPC) jäsen

Keski-Euroopasta katsottuna Suomi on meren ympäröimä. Olemme kuitenkin vuosisatojen aikana osanneet kääntää tämän vahvuudeksemme. Suomessa on korkeaa osaamista ja mahdollisuuksia merenkulussa, meren taloudellisessa hyödyntämisessä, sekä meriluonnon ja kulttuuriympäristön suojelussa.

Itämeren tulevaisuudesta riippuvat Suomen kansantalous ja tulevaisuuden työpaikat. Itämeri yhdistää Suomen maailman-markkinoihin ja on silta Venäjän markkinoille. Itämerellä tapahtuva matkailu, virkistys ja kalastus koskettavat myös lukemattomia suomalaisia. Meriluonto on Suomen elinehto ja kansallinen perintömme, josta olemme vastuussa tuleville sukupolville.

Puhtaampi teknologia tulee nähdä väistämättömänä ja välttämättömänä osana tulevaisuuden toimintaympäristöä. Suomessa on syytä ylläpitää ja edistää korkeatasoista, monipuolista ja ympäristöystävällistä merialan osaamista. Globalisaation myötä merikuljetukset kasvavat ja tiukempien ilmastonormien myötä puhtaasta merenkulusta tulee entistä houkuttelevampi vaihtoehto maakuljetuksille.

EU:n rajoja fosforipäästöille on tiukennettava, jotta maatalouden ja asutuskeskusten fosforipäästöt saadaan vähenemään. Meriluonnon sijaan lannan ja lannoitteiden paikka on pelloilla tai biopolttolaitoksissa. Tässä riittää työtä myös Suomessa olevalle bioenergian osaamiselle.

Suomelle tärkeitä lähitulevaisuuden hankkeita ovat Poriin ja mahdollisesti Turkuun sijoitettavat nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaalit, jotka tulee nopeasti saada rakennettua ja toimintakuntoon. Tulevaisuuden mahdollisuuksia meriklusterille voi piillä myös esimerkiksi aaltovoimassa, jossa suomalaiselle huippuosaamiselle on jo ilmennyt kysyntää.

Meren suojelussa ympäristö- ja talousarvoja ei voi laittaa vastakkain. Itämeren ympäristöongelmat ovat ratkaistavissa siten, että työllisyys ja elinkeinot voivat jatkua kestävällä pohjalla. Keskustelu Suomelle epäedullisesta EU:n rikkidirektiivistä osoitti sen, että ympäristön kustannuksella tapahtuvassa jäsenmaiden keskinäisessä kilpailussa on vain häviäjiä. Oleellista olisi, että ratkaisut ovat pitkäkestoisia ja pelisäännöt kaikille samat.

Olen jäsen Itämeren ympärysvaltioiden kansanedustajista koostuvassa Itämerivaltuuskunnassa (BSPC), jossa on kannettu huolta erityisesti ympäristön tilasta. Ilman tiivistä kansainvälistä yhteistyötä kaikilla tasoilla ei Itämeren tilaa saada kohennettua kestäväksi.

Puhtaampi Itämeri tulee nostaa myös Suomen EU-politiikkaa ohjaavaksi keskeiseksi tavoitteeksi. Ilman todellista paneutumista asiaan uhkaavat EU:n meristrategian hyvät tavoitteet karata. Itämeren rantavaltiot ovat yhdessä sopineet Itämeren suojelukomissio HELCOM:issa tiukoista päästörajoista. Ongelma on, että EU:n nykyinen sääntely on huomattavasti tätä löysempää.

Euroopan unionilla onkin korostuva rooli siinä, että meriluonnolle tuhoisan jäsenmaiden keskinäisen kilpailun sijaan osaamista kehitetään yhteistyön hengessä. EU:ssa on nyt kuunneltava ja tuettava Itämeren suojelua edistävien säätiöiden ja järjestöjen osaamista.

Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä. 

Pulloposti 19/2014

Palaa otsikoihin