Pelastammeko meret muoviroskalta kieltämällä kertakäyttöpillit?

Pulloposti 33
Janica Borg
Policy Coordinator of Marine Protection and Spatial Planning
WWF European Policy Office

Maailman meriin päätyy joka vuosi noin kahdeksan miljoona tonnia muovia ja on arvioitu, että maailman merissä on vuoteen 2050 mennessä enemmän muovia kuin kaloja kohden. Arktisten alueiden sulavista jäätiköistä on löydetty 1950-luvulta peräisin olevaa muovia, ja JPI Oceansin tutkijat ovat löytäneet Pohjanmeren eliöistä keskimäärin yhden mikromuovipartikkelin tutkittua eliötä kohden. Kaikkien tutkimusten viesti on sama: maailman merissä on jo paljon muovia, enemmän kun uskalsimme olettaa.

Noin 80 prosenttia merten muovijätteestä on peräisin maalta ja 50 prosenttia merissä olevasta muovijätteestä tulee viidestä Kaakkois-Aasian maasta: Kiinasta, Indonesiasta, Filippiineiltä, Vietnamista ja Sri Lankasta.

Muutin vuoden alussa Suomesta Brysseliin, jossa olen päässyt paraatipaikalta seuraamaan EU-komission muovistrategian etenemistä. Direktiiviluonnos kertakäyttömuovin rajoittamisesta julkaistiin toukokuussa ja on parhaillaan työn alla EU-parlamentissa. Direktiivi kohdistuu ongelmallisimpiin kertakäyttömuovista valmistettaviin tuotteisiin. Ehdotuksena on kieltää helposti korvattavissa olevat muovit ja vähentää tai muokata niiden käyttöä, joille ei vielä ole olemassa korvaavia vaihtoehtoja.

Esimerkiksi muovipillit, muoviset aterimet ja ilmapallojen muoviset tikut halutaan kieltää, kun taas take away -mukien muoviset kannet on joko korvattava muovittomilla vaihtoehdoilla tai muokattava kiinteäksi osaksi mukia. Kertakäyttöisistä juomapulloista tulee kerätä takaisin 90 prosenttia vuoteen 2025 mennessä. Direktiiviehdotus käsittelee myös kosteuspyyhkeitä, kuukautissiteitä ja merelle kadonneita haamuverkkoja.

Direktiiviluonnoksen innoittamana tarkkailin kuukauden ajan omia ostoksiani ja valitsin muovittoman vaihtoehdon silloin kun se oli mahdollista. Tulos oli masentava. Pitkää työpäivää tekevässä yhden hengen taloudessa on mahdotonta vältellä kertakäyttömuovia. Suurin osa muovista oli sitä paitsi suunniteltu hyvin lyhyeen käyttöön: lounasravintolan take away -laatikon käyttöikä on noin 15 minuuttia, pakatun voilevän kääre kestää kenties päivän. Kahvimuki on roskaa heti kun juoma on loppu. Oma uudelleenkäytettävä muki ja juomapullo ovat oivia vähentämään arkipäivän muovinkulutusta, mutta monelle muulle muovituotteelle ei vielä löydy valmista vaihtoehtoa.

Mutta onko sillä merkitystä, että EU kieltää muovipillejä, kun suurin osa valtamerten muovista tulee Kaakkois-Aasiasta? Paljonkin. Kaakkois-Aasiaan suuntautuvan turismin kautta me eurooppalaiset olemme suoraan tekemisissä alueen ongelman kanssa, ja tiedostavan turismin vaatima asennemuutos voisi olla vaikuttava muutoksentekijä. Tarvitsemme myös maailmanlaajuisesti teollisuuden pikaista kehitystä, ja edellytykset tälle löytyvät Euroopasta. Koska vaihtoehtoja muovipakkauksille ei vielä ole laajasti saatavilla, pakkausteollisuus on saatava vastaamaan tähän uuteen kysyntään. Teollisuus tarvitsee sekä porkkanaa että keppiä. Porkkanana toimii kysyntä kuluttajien taholta ja keppinä direktiivin asettamat vaatimukset.

Tämän lisäksi Itämeren alueen kehittyneillä mailla on mahdollisuus ottaa erityinen edelläkävijän rooli muovidirektiivin toimeenpanossa. Tapasin nimittäin toukokuussa australialaisen tutkijan, joka kiersi Eurooppaa oppiakseen muovin tehokkaammasta kierrättämisestä. Hän saapui Brysseliin Hollannista ja kertoi silmät loistaen pilottihankkeesta, jossa jokainen myytävä juomapullo oli merkattu pienellä viivakoodilla ja tekstillä ’0,10 €’. ”Jokainen pullo on siis 10 sentin arvoinen kun viet sen takaisin kauppaan, joten kuluttajaa kannustetaan itse osallistumaan kierrätykseen! Eikö ole hienoa?” Hymyillen vastasin kasvaneeni maassa, jossa tuo oli arkipäivää jo lapsuudessani.

Muovipullojen keräysjärjestelmä on siis eksotiikkaa Keski-Euroopassa, ja Euroopan mittakaavassa Itämeren alue on edelläkävijä, josta löytyy sekä osaamista että rahaa uusien innovatiivisten ratkaisujen kehittämiseen – tai olemassa olevien viemiseen ulkomaille.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin