Päästökiellot puhtaamman Itämeren puolesta

Pulloposti 88
Sandra Bergqvist
Liikunta-, urheilu- ja nuorisoministeri, RKP:n varapuheenjohtaja

Itämerta on kutsuttu maailman saastuneimmaksi mereksi. Sen erityispiirteet tekevät siitä erityisen herkän toimillemme. Olemme liian kauan käyttäneet merta kaatopaikkana, mikä valitettavasti koskee kaikkia yhteiskunnan aloja. Sekä Itämeren että Saaristomeren hyvinvoinnin parantaminen ei riipu yhdestä sektorista tai alueesta, vaan asia on sitäkin laajempi. Itämeri-työ ei myöskään ole mitään uutta. Olemme puhuneet siitä, että jotain on tehtävä jo pitkään. Kestävämpiä ratkaisuja on jo saatavilla, mutta haasteena on, miten laajasti niitä käytetään. Annan muutamia esimerkkejä merenkulkualalta.

Lainsäädäntöä ollaan muuttamassa, mutta tätä kirjoitettaessa rahtilaivojen on edelleen täysin laillista päästää jätevetensä Itämereen. Vaikka on olemassa satamia, joissa on mahdollista tyhjentää käymäläjätteet ilman lisäkustannuksia, suurin osa rahtialuksista huuhtelee ne mereen. Toinen esimerkki ovat erilaiset alusten pakokaasujen puhdistusjärjestelmät, niin sanotut rikkipesurit. Rikkipesuri pumppaa merivettä ja suihkuttaa sumua pakokaasujen päälle, mikä estää rikkiyhdisteiden leviämisen ilmaan. Näin raskasta polttoöljyä käyttävät alukset täyttävät Kansainvälisen merenkulkujärjestön päästönormit. Ilmapäästöjen vähentäminen on hyvä asia, mutta kaikki ymmärtävät, että saasteiden siirtäminen mereen ei ole kestävä ratkaisu.

Tutustutaan asiaan syvällisesti. On olemassa erilaisia pesurijärjestelmiä - avoimia, suljettuja ja hybridijärjestelmiä. Avoimessa kierrossa toimivat laitteet päästävät pesuveden kaikkine epäpuhtauksineen suoraan mereen. Tämä on paksua lietettä, jota voi kertyä useita kymmeniä kiloja päivässä. Suljetussa kierrossa jäte erotellaan, mutta vaarallisia aineita sisältävä pesuvesi lasketaan edelleen veteen. Suurin osa Itämerellä liikennöivistä aluksista käyttää avoimen kierron järjestelmiä, vaikka vaihtoehtoja on olemassa. Kun kuulin, että alukset saavat ylipäätään päästää saasteita, olin hyvin yllättynyt. Miksi sallimme tämän?

Hallitusneuvotteluissa sovittiin, että laivojen huuhteluvesien, ruokajätteen, rikkipesureiden pesuveden ja käymäläjätteen päästäminen Suomen aluevesille kielletään. Esitys on ollut lausuntokierroksella, ja sen mukaan käsitellyn käymäläjätteen ja rikkipesurien pesuvesien päästäminen avoimen kierron järjestelmistä kiellettäisiin heinäkuusta 2025 alkaen. Suljetun kierron laitteiden pesuvedet kiellettäisiin vuodesta 2029 alkaen. RKP:n kannalta on ollut tärkeää, että noudatamme samaa aikataulua kuin Ruotsi ja Tanska, jotta Suomi ei jää jälkeen Itämerta koskevassa vihreässä siirtymässä. Olisi myös outoa, jos päästöjä koskeva lainsäädäntö olisi erilainen Itämeren ympärillä, onhan se yhteinen meremme. Tätä kirjoitettaessa lakiesitys on siirretty eduskunnalle, joka jatkaa asian käsittelyä.

Olemme joutuneet tasapainoilemaan välttämättömien ympäristötoimenpiteiden ja kalliiden investointien välillä. Kaikella on hintalappunsa, ja käsiteltävillä ehdotuksilla on myös vaikutuksia yritystemme toimintaan. Mutta kuinka kauan voimme vielä maksaa Itämeren hyvinvoinnilla? HELCOMin hotspot-luettelo muistuttaa meitä siitä, että kaikkien alojen - yksityishenkilöistä yrityksiin ja merenkulkualaan - on kannettava vastuunsa. Ei riitä, että jotkut toimijat investoivat ympäristöystävällisiin ratkaisuihin, ellei koko ketju seuraa esimerkkiä. Kustannusten karsimiseksi asiakkaat valitsevat yleensä sellaisia vaihtoehtoja, jotka täyttävät vain lainsäädännön vähimmäisvaatimukset, mikä saattaa johtaa puolivillaisiin ponnisteluihin.

Suomella on mahdollisuudet vahvistaa lainsäädäntöään ja nousta edelläkävijäksi, mutta haasteet on tiedostettava. Taloutemme kilpailukyky on tärkeää, mutta se ei saa tapahtua yhteisen tulevaisuutemme kustannuksella. Siksi on ratkaisevan tärkeää, että Itämeren maiden lainsäädännössä noudatetaan samoja ympäristöstandardeja, jotta voimme yhdessä suojella merta. Kuinka kauan voimme odottaa toimia? Vastaus on, ettemme enää kauan.  

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin