Osaamisestako vihreän siirtymän pullonkaula?

Pulloposti 76
Olli-Pekka Kuusela
Tutkija, dosentti
Elinkeinoelämän tutkimuslaitos (ETLA)

Vihreän siirtymän vaikutukset ulottuvat niin työntekijöihin kuin yrityksiin ja alueisiin. Osaamis- ja koulutustarpeet ovat vihreän siirtymän keskeisiä kysymyksiä, ja niillä on myös vahva alueellinen ulottuvuus. Onko meillä tarpeeksi osaamista ja olemmeko varautuneet riittävästi siirtymän vaatimiin tarpeisiin?

Vihreän siirtymän nostama investointiaalto lyö laineitaan Itämeren alueella. Mahdollisuudet ovat suuret, ja monilla paikkakunnilla toiveet ovat korkealla investointipäätösten ja niiden myötä syntyvien uusien työpaikkojen myötä. Vihreä siirtymä kuitenkin ravistelee osaamistarpeita ja vaatii uusien työtehtävien ja ammattitaitojen omaksumista. Samalla nykyisiä työtehtäviä muuttuu tai jopa katoaa. Muutokset tapahtuvat nopeasti, jolloin on vaarana, että työntekijöiden osaaminen ja uusien työpaikkojen tarpeet eivät kohtaa.

Vihreä siirtymä on yksi monista työmarkkinoita sekä osaamistarpeita mullistavista suurista muutosajureista. Siirtymän myötä nousussa ovat etenkin työtehtävät, jotka edesauttavat puhtaiden energiajärjestelmien rakentamista, suojelevat ekosysteemejä ja luonnon monimuotoisuutta sekä vähentävät energian, veden ja materiaalien kulutusta.

Niin kuin monissa muissakin talouden rakennemuutoksissa, myös vihreä siirtymä synnyttää voittajia ja häviäjiä. Yksi jakolinja näyttäisi muodostuvan sitä kautta, että vihreät ammatit ovat yleensä vähemmän rutiininomaisia ja vaativat korkeampaa osaamista kuin ei-vihreät ammatit. Vihreät työtehtävät vaativat yleensä myös enemmän koulutusta, työkokemusta ja työssäoppimista.

Siirtymän oikeudenmukaisuuden sekä sen sujuvuuden varmistamiseksi on tunnistettava paikalliset osaamiskapeikot ja -tarpeet. Tarvittaessa on myös tuettava työntekijöiden osaamisen kehittämistä ja panostettava vihreän siirtymän vaatiman koulutuksen suunnitteluun ja tarjontaan.

Positiivista on, että eroavaisuudet osaamisvaatimuksissa vihreiden ja ei-vihreiden työtehtävien välillä eivät välttämättä ole kovinkaan suuria. Tilastoaineiston perusteella suomalaisilta työntekijöiltä löytyy jo lupaava määrä osaamispotentiaalia siirtyä tarvittaessa vihreän talouden ammatteihin. Tämä luo edellytykset sille, että työpaikalla tapahtuva koulutus tai lyhyehkö täydennyskoulutus riittävät usein tukemaan työntekijöiden työllistymistä vihreän talouden tehtäviin.

Mahdollisen täydennyskoulutuksen tulisi puolestaan olla mielellään kohdennettua ja yksilön tarpeisiin vastaavaa. Tämä pätee niin alueilla, joihin vihreä siirtymä aiheuttaa negatiivisia työllisyysvaikutuksia, kuin alueilla, joissa vihreä siirtymä lisää työvoimatarpeita. Täydennyskoulutuksen tulisi olla myös lyhytkestoista ja mahdollisuuksien mukaan työn ohessa tapahtuvaa. Tässä kohtaa julkinen tuki työnantajien tarjoamalle koulutukselle voisi olla paikallaan, koska koulutuksesta hyötyy työnantajan lisäksi laajemmin myös koko yhteiskunta.

Siirtymän kitkoihin ja työllistymisen haasteisiin on kuitenkin kiinnitettävä huomiota. Siirtymän sujuvuus edellyttää työvoiman liikkuvuutta, mikä voi olla monesta syystä turhankin hidasta. Etenkin alueellisessa liikkuvuudessa on haasteita, joiden ratkomiseen olisi syytä panostaa.

Kokonaisuudessaan vihreän siirtymän osaamistarpeet sekä sen oikeudenmukaisuus edellyttävät paikallisen tason aktiivisia toimenpiteitä sekä työmarkkinakehityksen ja koulutustarpeiden seuraamista.

Jo tällä hetkellä koulutuksen tarjoajat ovat aktiivisesti muokkaamassa koulutuksen sisältöjä ja toteuttamismuotoja vastaamaan vihreän siirtymän paikallisen tason työmarkkinakysyntään. Tämän lisäksi työllistymistä voidaan edistää ja osaamispulan riskiä vähentää kehittämällä työmarkkinoiden tilannekuvaa. Tilannekuvan avulla kykenemme paremmin tunnistamaan työnhakijoiden osaamisprofiiliin sopivat tukipalvelut sekä mahdolliset koulutustarpeet.

Pahimmillaan osaamispula ja ongelmat työvoiman alueellisessa saatavuudessa voivat hidastaa vihreää siirtymää ja lisätä sen kustannuksia. Työmarkkinoiden rakennemuutoksen rajuutta voidaan kuitenkin vaimentaa, jos myös nykyiset teollisuuden alat onnistuvat vihreän siirtymän toteutuksessa. Suomen kannalta asetelma näyttää ainakin toistaiseksi suotuisalta.


Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin