Oppositiomedia on Venäjän partisaaniliike

Pulloposti 36
Terhi Luukkainen
Viestintäpäällikkö
Centrum Balticum -säätiö

Sodassa ensimmäinen uhri on totuus, mutta Venäjällä totuus ei ole ollut hengissä enää pitkiin aikoihin. Neuvostoliitossa media oli kommunistijohdon keskeinen työkalu ja Pravda sananmukaisesti ainoa totuus. 1990-luvulla nähtiin lyhyt muutoksen aika, kun media siirtyi yksityiseen omistukseen ja riippumaton lehdistö haastoi hallituksen informaatiomonopolin.

Vuosituhannen vaihteessa tiedotusvälineiden omistus alkoi kuitenkin keskittyä hallintoa lähellä oleville yrityksille ja oligarkeille, joille media oli oiva keino omien tavoitteiden saavuttamiseen sekä vastustajien tuhoamiseen. Putinin valtaannousun jälkeen Venäjän media on vähitellen alistettu taas kokonaan Kremlin käyttöön. Tiedotusvälineet ovat valtion hallinnassa, lehdistön- ja sananvapautta rajoitetaan lainsäädännöllä ja sensuurilla ja toimittajia leimataan vieraan vallan agenteiksi.

Propagandaministeriö on tuulahdus menneisyydestä

Ukrainan hyökkäyssodan alettua viimeisetkin Venäjän itsenäiset tiedotusvälineet lakkautettiin. Sen jälkeen kansalaisten on ollut entistä vaikeampaa vastustaa Putinin propagandakoneistoa ja sen sanomaa uskotaan jopa ennemmin kuin sodan tapahtumia paikan päällä todistavien sukulaisten kertomuksia. Kun Putin toukokuun alussa aloittaa viidennen kautensa, maahan tullaan venäläismedian mukaan perustamaan uusi ”nuorisopolitiikan ja isänmaallisen kasvatuksen ministeriö”. Käytännössä kyseessä on propagandaministeriö. Toivottavasti kommunistisen puolueen agitaation ja propagandan toimiston paperit ovat säilyneet arkistossa, niille voi tulla nyt uusiokäyttöä.

Oppositiomedian tekeminen ja lukeminen on vaarallista

Venäjän ehkä tunnetuin oppositiomedia on Novaja Gazeta, joka on tunnettu hallintoa ja sen toimia arvostelevasta raportoinnistaan. Useita lehden toimittajia on pahoinpidelty ja murhattu, suomalaisille tutuin tapaus on Anna Politkovskajan murha vuonna 2006. Novaja Gazetan painolupa peruttiin maaliskuussa 2022 kun lehti oli kritisoinut Venäjän hyökkäystä Ukrainaan. Sen jälkeen lehti on ollut maanpaossa ja jatkanut toimintaansa nimellä Novaya Gazeta Europe. Lehden toimitus on Riiassa, mutta sen toimittajat ovat hajaantuneet eri puolille maailmaa.

Julkaisimme Novaya Gazeta Europen varapäätoimittaja Ekaterina Glikmanin kirjoituksen verkkosivuillamme viime viikolla. Artikkelissaan Glikman toteaa, että Novaya Gazeta on diktatuurin vaientamien ihmisten ääni ja sotaa vastustavien venäläisten vastarintaliike. Venäjällä sen toimittajat tekevät työtään salanimillä välttyäkseen vankilatuomiolta. Myös lehden lukeminen on vaarallista, sillä joku voi nähdä ja ilmoittaa siitä eteenpäin.

Glikman kirjoittaa, että venäläiset toimittajat ovat yrittäneet 20 vuoden ajan kertoa maan todellisuudesta muulle maailmalle ja valtioiden päämiehille. Toimittajia ei kuunneltu ja siksi he tuntevat epäonnistuneensa. Glikman kuitenkin uskoo, että yhteiskunnallisista instituutioista Venäjän vapaa media on selvinnyt viimeisestä kahdesta vuodesta muita paremmin. Tiedotusvälineet lähtivät maasta ja jatkoivat työtään yllättävästä maanpaosta huolimatta.  Sota ja sensuuri päättyvät vielä joskus ja silloin toimittajat saavat nimensä takaisin, Glikman kirjoittaa. Ehkä silloin totuuskin pääsee Venäjällä vihdoin esiin.

Median rooli esillä Itämeri-foorumissa

Meillä on kunnia saada Ekaterina Glikman mukaan 20.5. järjestettävän Itämeri-foorumin paneelikeskusteluun, jossa käsitellään median roolia kansallisissa ja kansainvälisissä turvallisuuskysymyksissä. Foorumin muita aiheita ovat arktisen Euroopan sotilaalliset haasteet ja transatlanttisen yhteistyön tulevaisuus. Tutustu foorumin ohjelmaan tapahtumasivulla.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin