On aika sammuttaa tulet

Pulloposti 90
Lauri Muranen
Viestintä- ja yhteiskuntasuhdejohtaja
Steady Energy Oy

Hehkulampun keksinyt tiedemies ja yrittäjä Thomas Edison uhosi aikanaan tekevänsä sähköstä niin halpaa, että tulevaisuudessa vain rikkaat polttaisivat kynttilöitä. 140 vuotta myöhemmin voinee todeta, että Edison oli pääosin oikeassa: käytämme elävää tulta valaisemiseen enää tunnelman luomiseksi.

Ihmiskunnan seuraava suuri luopumisen hetki koittaa vielä meidän elinaikanamme. On aika luopua lajimme ensimmäisestä innovaatiosta, tulesta.

Tuli kulki nykyihmisen ja sen edeltäjien matkassa yli miljoona vuotta. Jo nykyihmisen edeltäjän homo erectuksen sanotaan hallinneen sitä. Tuli on pitänyt ihmisestä huolta tarjoamalla lämpöä, valoa ja suojaa. Palavan puun, hiilen, öljyn ja kaasun lämpö on sallinut ihmisyhteisöjen asettua maailman jokaiseen kolkkaan, myös tänne kylmään Pohjolaan, johon meillä ei muutoin olisi ollut mitään asiaa.

Miljoonan vuoden rakkaustarinamme päättyy kaikille tutusta syystä: olemme aiheuttaneet ilmastonmuutoksen ja luontokadon, kun olemme tuottaneet lämpömme ja sähkömme polttamalla kaikkea, mitä olemme käsiimme saaneet.

Voi liioittelematta sanoa, että moderni elämäntapa perustuu polttamiseen. Bensa palaa polttomoottorissa, sähköä ja lämpöä tuotetaan suurissa polttolaitoksissa ja teollisuuden prosessit pyörivät erilaisten polttoaineiden voimalla. Paljon puhutusta vihreästä energiamurroksesta huolimatta maailman energiantarpeesta yhä yli 80 prosenttia katetaan fossiilisilla polttoaineilla.

Energian evoluutio

Ihmiskunta ei valinnut fossiilisia energialähteitä sattumalta. Historiallisia energiatransitioita tutkinut kanadalainen emeritusprofessori Vaclav Smil on todennut, että olemme teollistumisen alkuajoista lähtien johdonmukaisesti siirtyneet käyttämään tiheämpiä ja tiheämpiä energiamuotoja. Energiatiheys kuvaa tiivistettynä sitä, kuinka paljon polttoainetta tarvitaan tuottamaan tietty energiamäärä.

Aluksi ihmiskunta keräsi puuta ja poltti sitä. Kun yhteiskunnat teollistuivat ja kaupungistuivat, metsiin varastoitunut energia ei riittänyt ihmiskunnan tarpeisiin, joten opeteltiin ottamaan maan sisältä öljyä ja hiiltä poltettavaksi. Kun poltamme puuta tai fossiilisia polttoaineita, poltamme hiileen sitoutunutta vetyä. Puun ongelma on, että vetyatomeja on vain vähän hiiliatomeja kohden. Kauemmin kypsyneissä fossiilisissa hiilivedyissä - hiilessä, öljyssä ja kaasussa niitä on enemmän, joten niistä irtoaa enemmän energiaa.

Öljy on jumalainen polttoaine. Siinä on energiaa niin tiiviisti, että yksi tankillinen liikuttaa autoa jopa tuhat kilometriä. Öljyssä kuten muissa hiilivedyissä on vain suuri ongelma: emme pysty järkevästi käyttämään niiden sisältämää vetyä ilman, että hiili karkaa taivaalle happeen yhtyneenä hiilidioksidin muodossa.

Osaamme toki ottaa energiaa käyttöömme myös ilman polttamista. Voimme tuottaa energiaa auringonvalon fotonien avulla aurinkopaneeleilla. Olemme jo satoja vuosia osanneet valjastaa veden ja tuulen mekaanisen voiman pyörittämään myllyjä ja generaattoreita sekä liikuttamaan laivoja. Puutteena näillä on, että energia on liian ”laimeaa”. Se ei lopu koskaan, mutta sitä ei saa aina kun tarvitaan.

Onko aika ottaa käyttöön kaikkein tihein energia?

Sukupolven ajan on puhuttu ydinvoiman ongelmista. Eduista ei ole juuri puhuttu, mikä on ymmärrettävää: hiili- tai maakaasuvoimala ollut yksinkertaisempi ja halvempi, ja niiden käytetty polttoaine häviää piipusta taivaalle. Ilmastonmuutoksen ja luontokadon aikakaudella piipusta ei kuitenkaan enää voi kauaa tulla hiilidioksidia. Kannattaa siis katsoa vielä, mitkä ydinvoiman edut olivatkaan.

Ydinvoiman tuotannossa ei synny kasvihuonepäästöjä. Tämä tiedetään nykyään varsin yleisesti. Ydinvoimalan teho on säädettävissä ja käytettävissä silloin kun halutaan, riippumatta säätilasta tai vuorokaudenajasta.

Päästöttömyys ja tuotannon tasaisuus ovat ilmeisiä etuja, mutta vähemmälle huomiolle on jäänyt ydinvoiman todellinen supervoima. Ydinvoima valjastettiin alun perin sen energiatiheyden vuoksi. Ydinvoimalassa energiaa syntyy, kun maailmankaikkeutta koossa pitäviä voimia puretaan. Alkeishiukkasten vahva vuorovaikutusvoima on niin valtava, että raskaiden atomiydinten haljetessa energiaa syntyy tavattoman paljon hyvin pienestä määrästä polttoainetta.

Paljonko yksi suomalainen ihminen tarvitsee energiaa koko elämänsä aikana? Lasketaan: Otetaan Suomen vuotuinen kokonaisenergiankulutus ja jaetaan se väkiluvulla, saadaan energiankulutus per vuosi per ihminen. Kerrotaan tämä suomalaisen keskimääräisellä eliniällä, niin saadaan karkea koko elämän energiatarve: 5,2 miljoonaa kilowattituntia.

Mistä saa suomalaisen elinikäisen energian 5,2 miljoonaa kilowattituntia? Jos kaikki otetaan puusta, tarvitaan noin 2500 mottia eli kuutiometriä puuta. Öljyä yksi ihminen kuluttaisi 500 000 litraa, viisihenkinen perhe olympiakokoisen uima-altaallisen. Entä paljonko tarvitaan uraania: kahvikupillinen.

Jos haluamme kytkeä energiantuotannon irti luonnonvarojen kulutuksesta, meidän on siirryttävä tiheämpiin energialähteisiin, joista meiltä ei karkaa hiiltä. Ydinvoima on yksi tällainen. Puulle käy kuin kynttilöille. Klapeja on mukavaa ja ilmastonkin kannalta sopivaa polttaa takassa, saunanpesässä ja pienten kaupunkien lämmittämiseksi. Suuressa mittakaavassa meillä ei kuitenkaan ole enää varaa päästää hiiltä karkuun ja haaskata luonnonvarojamme niin yksinkertaiseen asiaan kuin polttamiseen.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin