Omavaraisuus on puoli ruokaa

Pulloposti 63
Karoliina Partanen
Viestintäjohtaja
Kesko

Kuvaaja: Kaisu Jouppi

Viime vuosien poikkeusolot ovat näkyneet myös suomalaisten arjessa. Arjen peruselementit – ruoka, lämpö, turvallisuus ja terveys – eivät ole enää itsestäänselvyyksiä. Näiden samojen teemojen ympärille kiteytyy myös suomalaisen yhteiskunnan erityispiirre: huoltovarmuus.

Viranomaiset ja yritykset tekevät meillä koko ajan tiivistä yhteistyötä, jotta arkemme on turvattu kriisinkin sattuessa. Tässä me olemme Suomessa hyviä. Historia on opettanut meitä varautumaan, ja varautumisen lisäksi olemme oppineet luovimaan. Olemme tarpeeksi vahvoja ja taitavia pystyttääksemme rakenteet, jotka kestävät – mutta tarpeeksi pieniä ja ketteriä osataksemme tehdä tarvittaessa nopeita muutoksia. 

Viime vuosina on ensin pandemian ja sen jälkeen Venäjän Ukrainaan aloittaman hyökkäyssodan seurauksena jouduttu myös Suomessa pohtimaan huoltovarmuuden, omavaraisuuden ja koko ruokaketjun toimivuuden merkitystä aivan uudella tavalla. 

Suomi on ruokaturvaa mitattaessa kärkimaita maailmassa. Ruokaturva tarkoittaa ihmisten päivittäistä mahdollisuutta saada riittävästi turvallista ja ravitsevaa ruokaa aktiivista elämää varten. Viime aikojen kehitys on kuitenkin osoittanut, että mitkään yhteiskunnat eivät ole suojassa tietyiltä ruokaturvan uhkatekijöiltä.  

Mahdollisiin poikkeustilanteisiin varautumisessa meitä suomalaisia auttaa korkea omavaraisuusaste – kotimaisuusasteemme on keskimäärin 80 prosenttia ja esimerkiksi leivässä, lihassa ja maitotuotteissa omavaraisuus on jopa lähes 100 prosenttia. Esimerkiksi Ruotsissa ruoan kotimaisuusaste on vain noin 50 prosenttia. Naapurissamme alhainen luku on herättänyt viime vuosien kriisien seurauksena paljon keskustelua, ja Suomi on näyttäytynyt varautumisessaan nyt selvästi paremmassa valossa.

Suomeen kuitenkin tuotiin vuonna 2022 maataloustuotteita ja elintarvikkeita noin 6,8 miljardin euron arvosta. Noin joka viides elintarvike ruokakauppojemme hyllyllä on ulkomaista alkuperää. Ulkomailta tuotujen elintarvikkeiden kymmenen merkittävimmän valmistusmaan joukosta puolet on Itämeren maita - Ruotsi, Saksa, Tanska, Puola ja Viro - ja kaikki muutkin viisi maata ovat Euroopan maita. Näistä maista Suomeen tuleva rahti kulkee hyvin suurelta osin Itämeren yli.

Itämeren merkitys on meille suomalaisille ruokahuollon näkökulmasta suuri. Itämerellä on arviolta 2000 kauppalaivaa jatkuvasti joko liikenteessä tai satamissa. Meille seilaa meriteitse maataloustuotteita ja elintarvikkeita miljardien eurojen arvosta vuodessa. Miten pärjäisimme ruokahuollon näkökulmasta, mikäli laivaliikenne Itämeren alueella ei esimerkiksi sotatoimien vuoksi onnistuisi?

Viranomaisten ja yritysten ohella huoltovarmuus on myös tavallisten suomalaisten asia. Yksi keino on suomalaisen ruoan suosiminen aina: niin arjessa kuin kriisin keskellä. Kotimaisuus ja suomalaisen ruoantuotannon elinvoimaisuuden tukeminen ovat myös meille K-ryhmässä tärkeitä arvovalintoja. K-ryhmän kautta kulkee noin 40 prosenttia kaikesta Suomessa kulutetusta ruoasta, ja Suomessa valmistettujen tuotteiden osuus K-ruokakauppojen elintarvikemyynnistä on lähes 80 prosenttia. Kuluttajien arvostus suomalaista ruokaa kohtaan on poikkeusaikojen myötä noussut entisestään – kotimaisesta ruoantuotannosta kannetaan huolta ja tuotteiden suomalainen alkuperä on yksi tärkeistä ostopäätökseen vaikuttavista tekijöistä. 

Omavaraisuuteen ja ruokaketjun huoltovarmuuteen on Suomessa pitkät perinteet, joita pidetään aktiivisesti yllä, niin koko maan tasolla kuin jokaisessa yksittäisessä ruoka-alan yrityksessäkin. Ruoka-alan toimijat huolehtivat varautumisesta poikkeustilanteisiin yhteistyössä ja vapaaehtoisesti. K-ryhmä on panostanut vahvasti kotimaisuuden lisäksi maanlaajuiseen kauppaverkostoon sekä kauppiasmalliin, joka mukautuu ketterästi uusiin tilanteisiin. Nämä ovat osoittautuneet toimiviksi valinnoiksi myös huoltovarmuuden kannalta.

Palataan kysymykseen mahdollisesta poikkeustilasta Itämeren alueella. Kriisitilanteessa emme voi täysin tuudittautua korkean omavaraisuusasteen ja toimivan huoltovarmuusyhteistyön varaan. Vaihtoehto Itämeren laivaväylille on tuoda maataloustuotteita ja elintarvikkeita Suomeen pohjoista reittiä Norjan kautta. Kuljetukset harvenisivat, kuljetusmatkat pitenisivät ja kuljetuskustannukset kasvaisivat merkittävästi. On myös huomioitava, että kyseiselle reitille ja Norjan pohjoisille satamille olisi poikkeustilanteessa varmasti paljon muutakin kysyntää ja tarvetta. 

Suomalainen huoltovarmuus periytyy sota-ajalta ja sitä on testattu ja kehitetty vuosien saatossa erilaisten poikkeustilanteiden ja kriisien kautta. Suomalaisten kyky hoitaa kriisejä ja selviytyä niistä on maailmankin mittakaavassa poikkeuksellinen. Myös kotimainen elintarvikeketju on osoittanut toimivuutensa kriiseissä. On kuitenkin hyvä muistaa, että huoltovarmuutemme ja omavaraisuutemme ovat meidän jokaisen vastuulla – järjestelmä ei pysy koossa itsestään. Ostetaan siis suomalaista ruokaa, se pitää meistä huolta. 


Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin