Oikeusvaltio ei ole itsestäänselvyys

Pulloposti 49
Kari Häkämies
Varsinais-Suomen maakuntajohtaja

Kun kommunismi romahti Euroopassa, kirjoitti amerikkalainen filosofi Francis Fukuyama kirjassaan Historian loppu ja viimeinen ihminen, että ihmiskunnan historian kehitys ideologioiden välisenä taisteluna on päättynyt liberaalin demokratian voittoon. Hänen ajatuksiinsa vaikuttivat erityisesti kylmän sodan päättyminen ja Berliinin muurin kaatuminen vuonna 1989.

Fukuyama toimi tutkijana Stanfordin maineikkaan yliopiston demokratia- ja oikeusvaltiokeskuksessa. Hänen ennustustaan ei kirjan julkaisuhetkellä juurikaan kyseenalaistettu. Mutta valitettavasti Fukuyama oli väärässä.

Suomessa innostuttiin valtavasti Baltian maiden, erityisesti Viron, uudelleen itsenäistymisestä. Suuri määrä suomalaisia oli kyennyt pitämään yhteyksiä ja avustamaan tuttavaperheitä Virossa Neuvostoliitosta huolimatta. Myötäeläminen oli helppoa, kun sen saattoi tehdä hyvin tuntemiensa ihmisten kautta.

Mutta kommunismista toipuminen ei ollut yksinkertainen hanke. Itse olin Suomen oikeusministeri vuosina 1996-98. Tein virkamatkan Viroon ja minulle annettiin tehtäväksi valtio-omisteisen Postipankin toimesta ottaa esiin eräs konkurssitapaus, jossa suomalaisia saatavia oli kohdeltu kaltoin. Aika vaivautunut tunnelma syntyi, kun kävi ilmi, että Viron oikeusministerin lakitoimisto edusti Postipankin vastapuolta. Oli pakko vain niellä hämmästys ja koettaa ymmärtää, että uudessa tasavallassa hyvän hallinnon ja oikeusvaltion periaatteet olivat vielä osin sisäistämättä.

Sisäministerinä vierailin latvialaisessa vankilassa juuri silloin, kun Baltian maiden liittyminen Euroopan unioniin oli hyvin kuuma kysymys. Minulle esiteltiin kahden miehen selli, jossa oli tilaa runsaasti ja sisustus suorastaan viihtyisä. Kaiken huippu oli, että toisella vangilla oli kissa, jota hän hyväntuulisena silitteli. Mieleen tuli kysyä, saisinko nähdä viereisen sellin, mutta en tohtinut. Vieraan pitää osata olla kohtelias.

Baltian maat aloittivat kuitenkin määrätietoisen työn oikeusvaltion kehittämiseksi. Vanhoille tuomareille annettiin potkut ja tilalle tuli hyvin nuoria juristeja, ministeriöihin usein oikeustieteen ylioppilaita, koska tutkinnon suorittaneista oli pulaa. Päämäärä kohti oikeusvaltiota oli kuitenkin selkeä.

Jos Baltiassa on tehty oikeansuuntaista työtä, on Puola ottanut vakavia taka-askeleita. Maassa on ruvettu aktiivisesti rajoittamaan perustuslakituomioistuimen valtaa. Hallitus on pyrkinyt poliittisin perustein puuttumaan tuomareiden nimittämiseen ja myös vapaa tiedonvälitys on ollut hyökkäysten kohteena. Tilanne on äitynyt niin pahaksi, että Puolan tuomarijärjestön puheenjohtaja on haastanut Puolan apulaisoikeusministerin oikeuteen itseensä kohdistuneen parjauskampanjan vuoksi. Viimeisin näytelmä oikeusvaltion kriisistä koettiin, kun Puola yhdessä Unkarin kanssa ilmoitti käyttävänsä veto-oikeutta unionin elpymispaketissa, jos niille asetetaan velvoitteita oikeusvaltioperiaatteisiin liittyen. Ilmeisesti elpymispaketti saadaan hyväksyttyä, mutta Rule of Law näkökulmasta vesitettynä.

Oma lukunsa Itämeren piirissä on Venäjä. Se on mennyt oikeuden hoidon suhteen koko ajan epäuskottavampaan suuntaan, eikä juuri kukaan usko suunnanmuutokseen. Suuren naapurimaamme kannanotot näissä kysymyksissä ovat usein surkuhupaisia. Noin vuosi sitten Venäjän ulkoministeriö julkaisi kannanoton, jonka mukaan itsenäistyminen ei tuonut demokratiaa Baltian maihin. Niin, itkeäkö vai nauraa.

Mutta, kun Suomi on aivan oikein ollut oikeusvaltioperiaatteen vaalimisessa EU:ssa aktiivinen, on syytä pitää huolta, että emme itse syyllisty johonkin sellaiseen, joka heikentää uskottavuuttamme vankan demokratian maana. Jonkun asteinen kolhu syntyi eduskunnan käsitellessä ulkoministeri Pekka Haaviston tapausta. Erään poliittisen ryhmän johtaja erehtyi moittimaan valiokunnan valiokuntaneuvosta ja muutoinkin yritettiin luoda hallituspuolueiden rintama päätöksen saamiseksi suosiolliseksi ministeri Haavistolle. Onneksi muut hallituspuolueet pitivät pintansa, mutta tapaus jätti surullisen jälkimaun. Perustuslakivaliokunta on Suomessa tuomioistuimen asemassa ja sen itsenäisyyteen puuttuminen on vakava moraalinen erhe.

Demokratiaa ei ole ilman oikeusvaltioperiaatteiden noudattamista. Tapahtumat lähialueilla ja Suomessa osoittavat, että oikeusvaltio ei ole itsestäänselvyys. Oikeutta ja demokratiaa pitää vaalia joka päivä.      

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin