Nato tuo vakautta ja turvaa Itämerelle

Pulloposti 40
Henna Virkkunen
Europarlamentaarikko

Itämeren alueen lähihistoriassa tuskin on Neuvostoliiton romahtamisen jälkeen tapahtunut yhtä suurta turvallisuuspoliittista muutosta kuin Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys. Kolmekymmentä vuotta sitten Itämeren maista ainoastaan Tanska kuului Natoon, kun taas pian Itämeren rantaviivat ovat Suomenlahden pohjukkaa ja Kaliningradia lukuun ottamatta Natossa. Itämeri tulee siis käytännössä olemaan Naton sisämeri.

Suomen kannalta muutos on positiivinen. Viimeistään Venäjän hyökkäyssota Ukrainaan on osoittanut, että maa ei välitä kansainvälisestä oikeudesta ja muodostaa vakavan uhan naapurimailleen. Ei ole odotettavissa, että tämä tulisi lähiaikoina muuttumaan. Tällaisessa geopoliittisessa tilanteessa, jossa Venäjä eristäytyy Euroopasta ja heittää yhteiset säännöt ja periaatteet roskakoriin, on hyvä, että Nato on aktiivisesti mukana vakauttamassa Itämeren aluetta.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys luo jo itsessään pelotteen, joka laskee konfliktin riskiä. Kynnys loukata Nato-maan suvereniteettia on äärimmäisen korkea, sillä Naton perustussopimuksen viidennen artiklan mukaan hyökkäystä yhtä jäsenmaata kohtaan pidetään hyökkäyksenä kaikkia jäsenmaita kohtaan. Koska Suomi on logistisesti saari, Itämeren muodostuminen Naton sisämereksi turvaa myös Suomen elintärkeitä meriyhteyksiä ulkomaille.

Vastaavasti Nato saa Suomesta ja Ruotsista kumppanit, joilla on kykyä vahvistaa Itämeren alueen vakautta ja etenkin Baltian alueen turvallisuutta. Suomella ja Ruotsilla on modernit asevoimat, joiden varustukset ja strategiset suuntaukset täydentävät toisiaan. Molemmilla mailla on myös pitkä historia sotilaallisesta yhteistyöstä ja yhteisistä harjoituksista sekä toistensa että Nato-maiden kanssa.

Naton laajentumisella on positiivinen vaikutus EU:n turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehostumisen kannalta. Kuten maaliskuussa hyväksytyssä EU:n turvallisuus- ja puolustusyhteistyön tavoitteet asettavassa strategisessa kompassissa linjattiin, EU:n puolustusyhteistyö on Natoa täydentävää. EU:n puolustusyhteistyö ei siis pyri korvaamaan Natoa tai luomaan tarpeettomia päällekkäisiä rakenteita. Kollektiivinen puolustus pysyy nyt ja tulevaisuudessa Naton vastuulla, kun taas EU omilla investoinneillaan vahvistaa Naton eurooppalaista pilaria ja toimintakykyä, ja se toisaalta myös toimii niillä laajan turvallisuuden osa-alueilla joita Nato ei kata. Kuten ulkorajavalvonnassa, terrorismin torjunnassa tai rauhan turvaamisessa Euroopan ulkopuolella.

Ukrainan sodan aikana EU-puolustuksen ja Naton toisiaan täydentävät roolit ovat tässä selkeytyneet. Euroopan unioni tulee nyt keskittymään erityisesti jäsenmaidensa sotilaallisen infrastruktuurin parantamiseen, puolustusteollisuuden vahvistamiseen sekä kyberturvallisuuteen. Kun EU-alueella infra ja kalusto on asianmukaisessa kunnossa, mahdollistaa se Natolle tehokkaan kollektiivisen puolustuksen. Jatkossa kaikki Itämeren alueen maat ovat jäseninä sekä Natossa että EU:ssa. Sen ansiosta voidaan Itämeren maiden puolustusyhteistyötä kehittää strategisemmin. Aiemmin Suomi ja Ruotsi jäivät päättävien pöytien ulkopuolelle, mutta tulevaisuudessa Itämeren alueen turvallisuuteen liittyviä ratkaisuja tehdessä ovat kaikki alueen maat niissä mukana. Tämä mahdollistaa entistä paremman puolustussuunnittelun.

Muuttuneen turvallisuuspoliittisen tilanteen vuoksi kaikkien Itämeren maiden on myös satsattava nykyistä enemmän puolustukseen. Siinä missä vuosien 1999 ja 2021 välillä EU:n puolustusmenot kasvoivat 20 prosenttia, Yhdysvalloilla vastaava luku oli 66 prosenttia ja Venäjällä jopa 292 prosenttia. Olemme jääneet tässä pahasti takamatkalle.

Kriittisiä kohteita koko Euroopan uusissa puolustushankinnoissa ovat nyt varastojen täydentäminen Ukrainan sodan jäljiltä sekä ilma- ja ohjuspuolustuksen vahvistaminen. Samoin monessa maassa investointeja tarvitaan neuvostoaikaisten järjestelmien korvaamiseen. Pidemmällä aikavälillä Euroopan komissio on ehdottanut lisäpanostuksia ilma-, maa-, meri-, avaruus- ja kyberpuolustukseen. Itämeren turvallisuus edellyttää, että Euroopalla on rahkeita ottaa enemmän vastuuta puolustuksen ylläpidosta.

Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyys on kauan odotettu ja toivottu muutos, jonka myötä Pohjois-Euroopan geopoliittinen palapeli täydentyy. Naton laajeneminen edistää koko Itämeren alueen vakautta, mutta tämän lisäksi tarvitaan myös Euroopan laajuisia panostuksia turvallisuuteen sekä EU-puolustusyhteistyön vahvistamista. 

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin