Nyt Itämeri yhdistää jälleen. Itämeren yhdeksästä rantavaltiosta seitsemän kuuluu sotilasliitto Natoon. Luku saattaa nousta pian yhdellä, kunhan Turkki ja Unkari vahvistavat Ruotsin jäsenyyden. Ulkopuolelle jää vain Venäjä. 

Mikä on Suomen linja alueen tuoreimpana Nato-maana? Keskustelussa on ollut esillä perinteisen pohjoismaisen yhteistyön korostaminen. Vanhaan viiteryhmään ei Suomenkaan kannattaisi jäädä kiinni. 

Vanhoilla Nato-mailla on Itämeren alueella tiivis yhteistyö, jossa Pohjoismaat ja Baltia toimivat osana Itämeren aluetta. Myös Nato lähtee puolustussuunnittelussaan alueesta, ei kulttuurisista tai historiallisista kytköksistä. 

Itämeren alueella vaikuttaa joukko vanhoja Nato-valtioita, joilla on jo keskenään vakiintuneet liittolaissuhteet. Siellä ei ole erillistä Pohjoismaiden blokkia.

Tanskalaisten sotilaiden saappaat ovat Viron maankamaralla Tapan varuskunnassa.  Iso-Britannia johtaa siellä kansainvälistä Naton pataljoonan taisteluosastoa seitsemättä vuotta. Tanskalaiset sotilaat käyvät paikalla vuoroissa rotaatioperiaatteella, välillä mukanaan Leopard-panssarivaunuja ja välillä ilman niitä. Tanska lähetti joukkoja myös Latviaan Venäjän suurhyökkäyksen alettua Ukrainassa. 

Norjalaisen maavoimien komppanian, noin 150 sotilaan, oli määrä saapua Liettuaan elokuussa. Vuorossa on 14. norjalaiskomppania, joka toimii Liettuassa Saksan johtamien joukkojen alaisuudessa.

Kun Viron Ämarin lentokentällä avattiin Naton uusi ilmavalvontatukikohta 2014, ensimmäisenä valvontavuoroon Itämeren yli lensivät Tanskan hävittäjät.

Monikansalliset maavoimien joukot, mukaan lukien kaikki Natoon kuuluneet Pohjoismaat, ovat vuorotelleet Baltian maissa ja Puolassa vuodesta 2017. Jopa joitakin islantilaisia on Virossa ja Latviassa. Islanti on Baltian tavoin riippuvainen Naton ilmavalvonnasta, mutta sille on tärkeää näyttää sitoutumista muihin jäsenmaihin.

Välillä Suomessa kuuluu kaikuja siitä, että valinta olisi tehtävä joko Pohjoismaihin tai Puolan ja Baltian maiden kanssa reunavaltioblokkiin kuulumisen välillä, kuten ennen toista maailmansotaa. Tätä saattaa tukea myös puhe Naton itäisestä siivestä, joksi mielletään Baltia ja keskisen Itä-Euroopan maat. Naton raja kulkee nyt idässä myös Suomen rajan mukaan.

Rajat ovat käytännössä rikkoutuneet jo ajat sitten. Suomi ja Ruotsi liittyivät 2017 Britannian johtamaan puolustusyhteistyöryhmään JEF (Joint expeditionary force). Siihen kuuluvat pohjoismaista myös Tanska ja Norja ja kaikki kolme Baltian maata Viro, Latvia ja Liettua. Pohjoismaiden ja Baltian ulkopuolelta mukana on Hollanti.

Nato-valtiot eivät ole samanhenkisten liitto. Kiertäessämme Itämeren rantavaltioita turvallisuuspoliittiseen reportaasikirjaamme, Itämeren turvatarkastusta, varten, törmäsimme monenkirjaviin näkemyksiin puolustuksesta, liittolaisuudesta ja historiasta.

Viro alkoi määrätietoisesti erikoistua kyberpuolustukseen vuoden 2007 laajamittaisten kyberhyökkäysten jälkeen. Virossa järjestetään edelleen Naton suurimmat vuosittaiset kyberharjoitukset. Lisäksi Viron puolustusmenot ovat jo liki kolme prosenttia bruttokansantuotteesta. 

Puola taas hakee jo alueellisen suurvallan asemaa. Se on houkuttanut alueelle Yhdysvaltojen joukot. Maan puolustusbudjetti hipoo jo neljää prosenttia bruttokansantuotteesta ja se tavoittelee uutta asemaa Naton komentojärjestelmässä. Saksaa se painostaa muun muassa muistuttamalla säännöllisesti natsi-Saksan aiheuttamasta tuhosta alueellaan.

Läheistenkin liittolaismaiden välillä kielenkäyttö on yllättävän kovaa. Tänä vuonna Saksa myöntyi Liettuan vaatimukseen ja lupasi sijoittaa Liettuaan prikaatin sillä ehdolla, että Liettua rakentaa kunnon puitteet. Lupausta oli edeltänyt vuoden kestänyt kova sanailu, jonka yhteydessä Saksan suurlähettiläs väläytti jopa mahdollisuutta vetää sotilaat kokonaan pois Liettuasta.

Nyt Suomi ja etenkin Ruotsi ovat saaneet kokea Turkin peliä. Kukin maa puolustaa myös Natossa omaa etuaan. Baltian maiden etu on myös Pohjoismaiden etu ja päinvastoin.

Kolumni edustaa kirjoittajien näkemyksiä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.