Näin ryhdyt merenpelastajaksi

Pulloposti 14
Pauli Aalto-Setälä
Kansanedustaja, Itämeriparlamentaarikko
Saaristomeri-vuoden suojelija

Meripelastus on selkeää hommaa. Kun virve hälyttää, emme mieti lähdemmekö vai emme. Olemmehan saaneet hyvän koulutuksen, harjoitelleet ja tiedämme mitä kunkin meistä tulee keikalla tehdä. Kun Saaristomeri kutsuu, kuulemme tuskan, mutta emme välttämättä tiedä miten toimia.

Merenpelastusta vaikeuttaa se, että Saaristomeren tilasta ei juuri myönteisiä uutisia ole kuultu. Se saa helposti ajattelemaan, että mitään ei ole tehtävissä. Toivottomuus tunnetusti passivoi, jopa lamauttaa. Lamaantumiseen ei kuitenkaan ole syytä. Ensinnäkin lamaantuneena et ole avuksi kenellekään. Toiseksi, jo tehdyillä toimenpiteillä on vaikutusta, mutta et välttämättä niistä tiedä.

Tukholman yliopisto julkisti viime vuoden lopulla tärkeän mutta huomaamattoman tutkimuksen, joka kertoi miten Itämeremme välttyi ympäristökatastrofilta. Siis välttyi katastrofilta. Tutkimuksessa mallinnettiin, miten suuri kuolleen merenpohjan alue olisi, jos 80-luvun poliittisia päätöksiä ei olisi tehty. Silloin esimerkiksi maatilojen ohjattu ylilannoittaminen suurelta osin päättyi ja kaupunkien jätevedet alettiin puhdistaa. Fosforipitoisuus olisi 40 % nykyistä korkeampi, jos rehevöitymisen aiheuttama kuormitus olisi 80-luvun tasolla.  Jo tällä hetkellä pohjaan sedimentoituu ja Itämerestä virtaa pois enemmän fosforia kuin sinne valuma-alueelta vuotaa. Pintakerroksissa vastaava ilmiö ei vielä näy ja siihen vaikuttaa syvänteiden heikko happitilanne. Kuolleen merenpohjan koko on noin Tanskan kokoinen ja ilman tehtyjä toimenpiteitä se olisi 82 % suurempi, eli melkein kaksinkertainen.

Tehdyillä päätöksillä on siis merkitystä. Niin valtion, kunnan, yritysten kuin yksilöidenkin tasolla.

Rahtialusten jätevesien lasku ja likaisen lumen kaato mereen on nyt lailla kielletty. Lupasin uuden lainsäädännön äänestäjilleni ja kahden vuoden puurtamisen jälkeen Tasavallan presidentti Alexander Stubb vahvisti lain viime vuoden lopulla.  Seuraavat vaikuttavimmat ratkaisut ovat peltojen ja metsien maanmuokkaus sekä niiden pidätyskyvyn parantaminen esimerkiksi kipsillä ja rakennekalkilla.  Yli 2000 maanviljelijää on jo ryhtynyt merenpelastajaksi. Vaikeasta taloustilanteesta huolimatta kipsi tuodaan viljelijöille tänäkin vuonna ilmaiseksi. Se ei maksa siis mitään. Eikä siitä ole tuotannolle haittaa.

Tarvitaan pysyvä maatalouden systeemimuutos, jotta ravinnekierrosta saataisiin suljettu järjestelmä lineaarisen sijasta. Ravinteet tarvitaan ruuantuotantoon, ylijäämä ei saa päätyä mereen. Pysyvä peltojen pidätyskyky saadaan aikaan uudistavalla maanviljelyllä, johon moni yrittäjä onkin jo siirtynyt. Maataloustukien tulisi tukea siirtymää ja siihen voimme vaikuttaa esimerkiksi kohta alkavissa koko Eurooppaa koskevissa CAP-neuvotteluissa, jotta oma ruokatuotantomme ei vaarantuisi, pääsisimme venäläisestä lannoitteista eroon ja Saaristomeri puhdistuisi.

Merenpelastajaksi tarvitaan järjestelmätason lisäksi käsipareja. Ravinteiden poisto merestä onnistuu kalastamalla, paikallisella työllä ja aktiivisuudella. Viljelijä voi ryhtyä merenpelastajaksi kipsin levittämisen lisäksi varmentamalla, ettei levitä lantaa korkean fosforiluvun peltolohkoille, suojaamalla eroosioherkkiä maita kasvipeitteisyydellä tai perustamalla suojavyöhykkeen tai suojakaistan.

Moni on näin jo tehnyt, kiitos jokaiselle.

Entä mitä merenpelastaja voisi arjessa tehdä? 

1. Suosia paikallisia palveluja ja ostaa paikallista ruokaa
2. Vähentää ruokahävikkiä
3. Varmistamalla, ettei päästä ravinteita, roskia tai jätteitä mereen
4. Välttämällä turhaa ruoppausta, ruovikon niitto riittää usein
5. Keräämällä ja kompostoimalla niittojäte ja kuollut levä
6. Perustamalla naapuriesi kanssa oma suojelualue
7. Kalastamalla
8. Saamalla työpaikkasi osallistumaan meren kunnostustoimiin tai siivoukseen talkoilla tai rahoittamalla niitä
9. Etsimällä Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta teidän firmallanne sopiva kummikohde
10. Kutsumalla Itämeri-asiantuntijan tilaisuuteenne rohkaisemaan toimintaan sivusta seuraamisen sijaan

Nyt tiedät, mitä kukin meistä voi Saaristomeremme hyväksi tehdä.

Jokaiselle löytyy tehtävä.

Virve pärähti jo.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin