Muutos vie kohti kiertotaloutta, vaikkakin hitaasti

Pulloposti 12
Leea Ojala
Johtava konsultti
Logscale Oy

Kiertotalous on yksi tämän hetken kuumimpia megatrendejä. Siitä on povattu pelastajaa niin ilmastonmuutokseen, lajikirjon hupenemiseen kuin luonnonvarojen liikakäyttöön. Itämerelle kiertotalous voisi tarjota työkaluja rehevöitymisen ehkäisemiseen maataloudesta peräisin olevien ravinteiden kierrätyksen ja uudelleenkäytön muodossa. Kipeästi kaivattu siirtymä uuteen talousmalliin tuntuu kuitenkin jämähtäneen suunnittelupöydille. 

Strategioita joka sormelle 

Juhlapuheissa kiertotalous on viihtynyt jo pitkään, Suomen pyrkiessä kiertotalouden edelläkävijäksi. Kiertotalous oli jo yksi Juha Sipilän hallituksen kärkihankkeista, ja on sittemmin kerännyt vain lisää momenttia. Sitran johdolla Suomi julkaisi vuonna 2016 ensimmäisenä maailmassa kiertotalouden tiekartan. Se kuvaa konkreettisia keinoja vauhdittaa Suomen siirtymistä kohti kiertotaloutta. Nykyinen hallitus on lisäksi laatimassa strategista kiertotalouden edistämisohjelmaa, jonka avulla kiertotaloudesta voitaisiin luoda Suomelle uuden talouden perusta. 

Teema on löytänyt tiensä myös EU-politiikan ytimeen: EU:n kiertotalouspaketti vuodelta 2015 linjasi toimintasuunnitelman, jolla nopeutetaan Euroopan siirtymistä kiertotalouteen. Paketin pohjalta toteutettujen lainsäädäntömuutosten tavoitteena on muun muassa nostaa jätteen kierrätysastetta, vähentää kaatopaikoille päätyvän jätteen määrää sekä torjua merien muoviroskaongelmaa. Jo pitkälti maaliin vietyä kiertotalouspakettia ollaan lisäksi päivittämässä osana EU:n vihreän kehityksen pakettia eli Green Dealia. Siinä edistystä haettaisiin kiertotalouden toimintasuunnitelmalla sekä teollisuuspolitiikkastrategialla. 

Strategioita siis pukkaa. 

Entä se käytännön toteutus? 

Kaikista suunnitelmista ja juhlapuheista huolimatta kehitys on ollut hidasta. Elintärkeiden ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan konkreettisempia toimia ja pian. Missä siis tökkii? 

Vaikka lainsäädäntöohjelmien ja strategioiden taustalla on ylevät tavoitteet turvallisten materiaalikiertojen varmistamiseksi, on niiden laatiminen hidasta ja toimeenpano työlästä. Lineaaritaloutta palvelemaan laaditun lainsäädäntöjärjestelmän kurssi kääntyy huomattavalla viiveellä.

Asia ei ole yksinkertainen: kiertotaloustoimintaa voivat koskea laajalti niin ympäristö-, jäte-, kemikaali- kuin tuotelainsäädännön vaatimukset. Vaaditaankin poikkihallinnollista näkemystä ja vahvoja ohjauskeinoja nykyisten hallintosiilojen purkamiseksi. Muutoin toimijoiden innovatiiviset ratkaisut tyssäävät jatkossakin luvitusvaiheeseen paikallisten viranomaisten varovaisuuden takia. Onneksi Suomen hallitus on hallitusohjelmassaan sitoutunut kiertotalouden poikkihallinnolliseen kehittämiseen.  

Suomi EU:n sivupisteenä 

Suomen kunnianhimoisista tavoitteista huolimatta ilmiö ei ole vain kansallinen. Suomi joutuu toimimaan osana EU:n lainsäädännöllistä viitekehystä. EU taas pyrkii yhdenmukaiseen sääntelyyn jäsenvaltioiden välillä, mikä ei aina ota huomioon Suomen erityisoloja tai mittakaavaa. Lainsäätäjillä olisikin paljon kirittävää pysyäkseen innovatiivisimpien yritysten vauhdissa. Näiden toimijoiden vaikutusmahdollisuudet EU-tason päätöksiin ovat kuitenkin lähes olemattomat. 

Kiertotalouteen siirtyminen vaatii muutosta myös globaalissa politiikassa ja kauppajärjestelmässä. Kiertotalouden osuuden kasvaessa maailmankaupassa olisi tärkeää välttää kaupan esteitä. Tämä edellyttäisi yhteisiä sopimuksia muun muassa jätteen ja tuotteen määritelmistä sekä vaaraominaisuuksista. 

Yhteisen, rajat ylittävän kiertotalouspolitiikan aikaansaaminen on kuitenkin vaikeaa, sillä osa maailman maista näkee kehityksen uhkaavan kilpailukykyään. EU:lla on tässä tärkeä suunnannäyttäjän rooli, samalla edistäen maanosamme kilpailukykyä osana globaalia taloutta. 

Väistämätön muutos kohti kiertotaloutta 

Tällä hetkellä näyttäisi siltä, että järjestelmä vie ja kiertotaloustoimija vikisee. Onneksi hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, myös kiertotalouden toimintaympäristöä luotaessa. Talousjärjestelmän uusimisessa tarvitaan kuitenkin kaikkia. Jotta radikaali systeemitason muutos kohti kiertotaloutta on mahdollinen, tulee ”business as usual” -mentaliteettia haastaa myös hallinnossa. Tämä voi tarkoittaa herkempää korvaa muun muassa alan toimijoiden suuntaan; kiertotaloutta kun on vaikea toteuttaa erillään kiertotalousratkaisuja tarjoavista tahoista. 

Potentiaalia on runsaasti, se tulisi vain hyödyntää pikaisesti – meidän kaikkien parhaaksi. 

Palaa otsikoihin