Monitieteisesti ja monivaikutteisesti – yhteistyössä

Pulloposti 36
Jukka Kola
Rehtori
Turun yliopisto

Itämeri on monille meistä tuttu ja tärkeä. Se on virkistävä ja voimaannuttava, mahtava ja mukava meri, mutta samalla siinä on myös iso ongelma. Sinilevälautat pilaavat kesäpäivien nautinnon, ja jotkut jopa määrittävät sen maailman saastuneimmaksi mereksi. Toisaalta, monet pitävät sitä myös maailman kauneimpana, etenkin Saaristomerta. Meitä on moneksi, ja Itämerestä on moneksi myös.

Ei ole tässä tarvetta toistaa kaikkea sitä, minkä tutkimus kattavasti ja painokkaasti on jo kauan aikaa kertonut Itämeren saastumisen aiheuttajista, syistä ja seurauksista. Kun kerran tiedämme riittävästi syistä ja seurauksista, niin miksi meiltä edelleen puuttuu riittävän tehokkaita ja vaikuttavia päätöksiä ja toimenpiteitä.

Onko kyse siitä, että emme osaa, voi tai halua tehdä tarvittavia päätöksiä tai puuttuvatko riittävät resurssit? Vai edelleen siitä, että emme kuitenkaan tiedä tarpeeksi hyvin ja varmasti, mitä ja miten pitäisi tehdä? Toki kaikki ei ole Suomen päättäjien tai tutkijoiden ratkaistavissa, sillä Itämeri on kansainvälinen alue ja kysymys. Mutta paljon myös olisi edelleen meidänkin tehtävissä, jos tahtoisimme. Etenkin omilla rannikkoalueillamme ja Saaristomerellä.

Tutkimuskaan ei ehkä ole pystynyt tarpeeksi selvästi ja vakuuttavasti vastaamaan, millä keinoin ne kaikista hankalimmat ongelmat ratkaistaan. Esimerkiksi millä tavoin merenpohjaan ”varastoitunut” fosfori poistetaan. Emme voi vain jäädä odottamaan sen vuosikymmeniä ja –satoja kestävää vähittäistä vähenemistä. Onhan meillä ja maailmalla onnistuttu tekemään ja ratkaisemaan paljon ihmeellisempiä ja vaikeampia, ennen meille täysin tuntemattomia, asioita ja ongelmia.

Haluaisin korostaa kolmea asiaa. Ne ovat tiedossa ja tunnettuja, mutta silti tuntuisi, että niitä tehokkaammin tekemällä ja huomioon ottamalla voisimme saavuttaa parempia tuloksia ja vaikutuksia, jotta Itämeri voisi edelleen – tai taas – olla se virkistävä ja voimaannuttava meri.

Itämeri ja sen merkitys meille suomalaisille, sekä merialueen muille maille ja kansalaisille, on nykyistä ongelmakeskeistä media- ja mielikuvanäkyvyyttä monialaisempi ja monivaikutteisempi, ja meille tutkijoille myös ja ehdottomasti monitieteisempi. Ei olemassa olevaa tilannetta tietenkään pidä vähätellä (vaan se pitää ratkaista), mutta ei Itämeri ole vain ”sinileväongelma”. Laajempi lähtökohta ja tulokulma sisältää mm. kulttuurisen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen sekä historiallisen ja tulevaisuuden tutkimuksen – ja ymmärryksen. Nämä tärkeät ulottuvuudet ovat jääneet liian vähälle niin yleisessä keskustelussa, mediassa kuin tutkimuksessakin. Näitä ei pidä tietenkään tehdä erikseen ja irrallaan, vaan nyt on tilausta aidolle monitieteiselle tutkimukselle.

Yhteistyö on tärkeää monialaisuudessa ja monivaikutteisuudessa. Tämäkin tuntuu olevan ”kaikkien tiedossa”, mutta tekoja voisi olla enemmän, niin Suomessa kuin Itämeren alueella laajemmin.  Haetaan vaikuttavan tutkimusyhteistyön kumppaneita Baltiasta, Venäjältä, Puolasta, Saksasta sekä yliopistoista ja tutkimuslaitoksista että säätiöistä ja yrityksistä. Public-Private partnership on tärkeää. Tiivistetään Seilin ja Tvärminnen asemien tutkimusyhteistyötä, samoin Tukholman yliopiston Askön kanssa. EU-tutkimusrahoitusta täytyy pystyä hankkimaan enemmän Itämeren monitieteiseen, monen yliopiston, tutkimuslaitoksen ja muiden avaintoimijoiden laadukkaaseen tutkimukseen. Toki tätäkin on jo tehty, mutta parantamisen varaa vielä on. Laajempaa kulttuurista lähestymistapaa edustaisi esimerkiksi Itämeren ja Välimeren alueen ruokavalio-, ravitsemus- ja terveystutkimus.

Itämeren ilmiöt, ongelmat ja mahdollisuudet eivät saa ”hukkua” ja unohtua, kun haluamme - ja meidän pitää - panostaa ilmastonmuutoksen hidastamiseen ja estämiseen. Itämeren nykytilalla ja tulevaisuudella on välitöntä ja pitkävaikutteista sekä laajaa ja syvällistä vaikutusta moniin meistä Suomessa sekä Itämeren muissa rantavaltioissa. Vaikkei EU-puheenjohtajuus olekaan kotiinpäinvetämisen paras saati sopivin paikka (tai ei ainakaan pitäisi olla – toisenlaistakin kokemusta toki on 😔 ), niin Itämerihän on laaja- ja monivaikutteisempi eurooppalainen erityisilmiö, jota voi yhteisellä EU-pj-agendallakin vahvasti pitää. Näytön paikka, pj-Suomi!

Tutkitaan ja katsotaan kapean kulmakuntaisen sijasta kokonaisvaltaisesti ja kaukokatseisesti Itämerta. Monialaisesti, monivaikutteisesti ja monitieteisesti – yhdessä, kotimaassa ja kansainvälisesti. Sen rakas Itämeremme ansaitsee. Niin myös me kaikki.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin