Monikulttuurisuus ja tasa-arvo vai ukrainalaisten venäläistyminen: eettinen dilemma

Pulloposti 85
Olena Herasymenko
Suomen Ukrainalaiset ry

Venäjän hyökkäys Ukrainaan toi Suomeen tuhansia ukrainalaisia pakolaisia, jotka etsivät turvaa ja mahdollisuutta elää rauhassa. Ukrainalaisten mukanaan tuoma rikas kulttuuriperintö, oma kieli ja identiteetti on tärkeää säilyttää samalla, kun he sopeutuvat uuteen ympäristöön. Tällöin suomalainen yhteiskunta kohtaa yllättävän haasteen: ukrainalaisten identiteetin hämärtymisen venäläistymisen myötä. Tilanne on erityisen vaikea niille Ukrainasta kotoisin oleville, joiden identiteetti on sodan ja kansallisten tunteiden vahvistamana tiukasti ukrainalainen. Vaikka venäjän kieli on monille ukrainalaisille toinen kieli, jota he vaivattomasti pystyvät käyttämään, se ei tarkoita, että he pitäisivät itseään venäläisinä tai venäjänkielisinä. Päinvastoin: sodan myötä monet ukrainalaiset ovat alkaneet korostaa ukrainalaisuuttaan entistä voimakkaammin niin Ukrainassa kuin suomenkielisessäkin ympäristössä juuri omaan äidinkieleen perustuvan identiteettinsä kautta.

Vuoden 2022 helmikuun jälkeen Suomeen on saapunut yhteensä noin 74 000 tilapäisen suojelun hakemuksen jättänyttä ukrainalaista. Syyskuuhun 2024 mennessä Suomessa oleskelee sisäministeriön mukaan jo noin 46 000 tilapäistä suojelua saavaa ukrainalaista (https://intermin.fi/ukraina). Oulun yliopiston ja Kiovan kansallisen kielitieteellisen yliopiston verkkokyselyssä Suomessa asuvista ukrainalaisista 92 % ilmoitti ukrainan ainoaksi tai toiseksi äidinkielekseen ja 37 % venäjän. Kaikki vastaajat yhtä lukuun ottamatta kertoivat ymmärtävänsä molempia kieliä. Vain 6 % venäjänkielisistä ei käytä ukrainaa, kun taas 23 % ukrainan äidinkielenään ilmoittaneista ei käytä venäjää lainkaan. Kyselyyn vastasi 1 615 henkilöä loppuvuodesta 2022 ja alkuvuodesta 2023. Ks. tarkemmin: https://kielikello.fi/ukrainalaiset-ja-ukrainan-kieli-suomessa-sotavuosina-2022-2023/

Ylen 14.3.2024 julkaisemassa artikkelissa "Ministeriö hylkäsi lähes kaikki Suomen ukrainalaisten järjestöjen hakemukset – venäjänkieliset saivat yli miljoona euroa" Galyna Sergeyeva nosti esiin sen, miten sosiaali- ja terveysministeriön hankerahoituksia jaetaan venäläisjärjestöille venäjänkielisille ukrainalaisille suunnattuihin hankkeisiin (https://yle.fi/a/74-20078543). Vuonna 2024 STM:n rahoitusta saivat useat venäjänkielisten tai monikulttuuristen järjestöjen hankkeet, joiden kohderyhmänä ovat osittain myös venäjänkieliset ukrainalaiset pakolaiset. Vantaan venäläisen klubin "Tsempataan!"-projekti sai 286 000 euroa maahanmuuttajataustaisten, erityisesti venäjänkielisten ukrainalaisten, hyvinvoinnin ja työllistymisen tukemiseen. Suomen venäjänkielisten keskusjärjestö ry puolestaan sai 337 000 euroa vastaavaan toimintaan. Venäjänkielisten liitto FARO on saanut yhteensä 378 000 euroa vuosille 2023–2025. Tämän järjestön kohderyhmänä ovat venäjänkieliset ukrainalaiset. Järjestöt tarjoavat muun muassa integraatiokursseja, sosiaalineuvontaa ja psykologista apua, jotka toteutetaan venäjänkielisinä. Fenix Finland, joka tarjoaa psykologista tukea ukrainalaispakolaisille, sai suurimman avustuksen, 425 000 euroa. Tämä järjestö tarjoaa merkittävän osan palveluistaan venäjäksi. Ylen saamassa sähköpostivastauksessa STEA:n viestintäasiantuntija Johanna Kotonen kertoi, että ”STEA ei tilastoi STEA-avustuskohteiden kohderyhmiin kuuluvien ihmisten kansallisuuksia”.

Ukrainalaisten näkökulmasta tilanne on erikoinen ja monilta osin käsittämätön. Venäjän aloittaman hyökkäyssodan aikana sen hallinto on surmannut ja fyysisesti vammauttanut satojatuhansia Ukrainan kansalaisia. Venäjän ideologian kannattajat ovat aiheuttaneet miljoonille Ukrainan kansalaisille äärimmäisen traumaattisia kokemuksia. Käyttämällä "poltetun maan taktiikkaa" ja terroria Venäjä on ajanut yli 10 miljoonaa Ukrainan kansalaista pakolaisiksi sekä tehnyt heidän kotiinpaluunsa lähitulevaisuudessa käytännössä mahdottomaksi miinoitettuaan ja tuhottuaan täydellisesti pakolaisten asuinalueita. Tässä kontekstissa näyttää oudolta, että samalla, kun lukuisat ukrainalaiset yhdistykset jäivät kokonaan ilman hankerahoitusta, monet sotaa käyvää maata edustavat järjestöt saavat "ukrainalaispakolaisten auttamisesta" taloudellista hyötyä vuosittain satojentuhansien eurojen edestä.

Tilastokeskuksen mukaan vuoden 2023 lopussa Suomessa oli yhteensä 39 481 Venäjän ja Suomen kaksoiskansalaista, jotka ovat edelleen Venäjän kansalaisia Venäjän silmissä. Monien suomalaisten asiantuntijoiden mukaan kaksoiskansalaisuus voi muodostaa merkittävän riskin yhteiskunnallemme, koska Venäjä voi pyrkiä hyödyntämään kaksoiskansalaisia omissa operaatioissaan tai painostaa heitä tavalla, joka voi vaarantaa heidän turvallisuutensa. Miten tämä otetaan huomioon, kun hankerahoituksista päätetään ja palveluja ukrainalaisille Suomessa järjestetään?

Ukrainalaisille tarjotaan hyvin aktiivisesti myös venäjänkielistä tulkkauspalvelua monilla eri tahoilla, ja näiden palvelujen toteuttamisesta vastaavat pääosin venäläistaustaiset tulkit. Tilanne, jossa ukrainalainen joutuu käyttämään venäläistä tulkkia, voi aiheuttaa ristiriitaisen ja jälleen uuden traumaattisen kokemuksen aikaisempien Venäjän sotatilaan liittyvän toiminnan aiheuttamien lisäksi. Tulkit ovat ensinnäkin useimmiten hyvin keskeisessä asemassa kaikessa kommunikaatiossa, mutta he voivat samalla joutua vaarallisiin ja eettisesti haastaviin tilanteisiin. Jos tulkilla on yhteyksiä Venäjän toimintaan, hän voi olla osa järjestelmää, joka aiheuttaa suurta kärsimystä ja tuhoa Ukrainassa. Tällöin tulkin täytyy navigoida tilanteessa, jossa hänen työnsä voi osaltaan auttaa ylläpitämään venäläisten toimintaa, mikä on monin tavoin moraalisesti kyseenalaista.

Tältä pohjalta herää kysymys, ovatko viranomaiset sekä maahanmuutosta ja kotouttamisesta Suomessa vastaavat tahot täysin tietoisia nykytilanteesta ja sen monimutkaisuudesta. Toteutuuko ukrainalaisille järjestetyissä palveluissa vain lain kirjain vaiko myös lain henki? Onko mahdollista, että ukrainalaisia vain mekaanisesti ohjataan Suomessa jo entuudestaan tuttuun ja kooltaan merkittävän suureen kategoriaan 'venäjänkieliset'? Olisi erittäin tärkeää, että viranomaiset ymmärtäisivät ukrainalaisten erityiset tarpeet ja vahvasti omaan kieleen perustuvan identiteetin, jotta heille voitaisiin tarjota asianmukaista tukea ja palveluja. Ukrainalaisten kotoutuminen Suomeen voi onnistua optimaalisesti ainoastaan silloin, kun heidän identiteettiään ja historiaansa kunnioitetaan.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin