Mitä lounatuuli tuo tulleessaan vesiensuojeluun vaalikeväänä 2023?

Pullopostin vaalinumero 26/2
Ritva Elomaa
Kansanedustaja
Perussuomalaisten eduskuntavaaliehdokas

Olen tuntenut Saaristomeren tuulet poskenpäissäni koko pienen ikäni. Olen viettänyt aikaa meren äärellä paljon, sillä olen kotoisin Varsinais-Suomen Lokalahdelta. Vartuin järven äärellä, mutta Saaristomeri lainehtii käytännössä ihan kotipakkani vieressä. Nuorena olin mukana lukuisilla risteilyillä, joiden kohde oli usein Kapellskärr. Aikuisena tein vuosikymmeniä keikkahommia risteilijöillä, joten Saaristomeri sekä Turun saaristo ovat muodostuneet minulle tutuiksi ja rakkaiksi paikoiksi. Laivan kannelta havaitsi hyvin maisemien kauneuden sekä ainutlaatuisuuden. Voin ylpeänä todeta, että meillä on maailman kaunein saaristo.

Olen nähnyt Saaristomeren muutoksen omin silmin. Matala mökkilahtemme on näkyvä esimerkki rehevöitymisestä. Kaislikko tuntuu puskevan väkisin ulommas ja ulommas ahmien vuosi vuodelta lisää merta itseensä. Itämeren tila kokonaisuudessaan herättää suurta huolta. Ihmisille sen rannoilla muutokset näkyvät konkreettisesti rantojen rehevöitymisenä sekä leväkukintojen lisääntymisenä. Tuhansien saarien rikkoma varsin matala Saaristomeri on myös erityisen altis koko Itämeren ympäristöä heilutteleville muutoksille. On täysin kestämätöntä, että rahtialukset tyhjentävät ihan laillisesti jätöksensä Itämeren aaltoihin.

Itämeren ongelmat ovat olleet tiedossa jo vuosikausia. Syyt suojelutoimien verkkaiselle etenemiselle ovat moninaiset. Lukuisat toimijat tekevät tärkeää työtä merien suojelun puolesta ja vesistöjen suojelun kenttä on kaiken kaikkiaan varsin sirpaloitunut. Kuntien rooli on aivan keskeinen vesistöjen suojelun onnistumisen kannalta. Mertensuojelu on kuitenkin usein konkreettisempaa rannikkokunnissa. Myös sisämaassa sijaitsevien kuntien vaikutukset voivat olla merialueiden tilan kannalta aivan keskeisiä. Joet kyllä kuljettavat ravinteet sekä muut aineet merenlahtiin, vaikka kuinka pitkän matkan takaa. Siksi olisi tärkeää lisätä vastuunkantoa vesistöistä myös siellä missä suojelutyön tulokset eivät ole käsin kosketeltavissa. Esimerkiksi peltojen koostumuksen parantaminen savimailla, minkä tuloksena ravinteet pysyvät paremmin pellolla, hyödyttää niin viljelijöitä kuin vesistöjäkin. Juuri tällaiset win-win-ratkaisut ovat tavoittelemisen arvoisia sillä on taivaan tosi, ettei maanviljelijät vallitsevassa tilanteessa kestä mahdollisista suojelutoimista koituvia merkittäviä lisäkustannuksia.

Itämeren pelastamiseksi on paiskittava kovasti hommia, koska kyseessä on mittaamattoman arvokas palanen suomalaista luontoa, joka pitää säilyttää yhtä kauniina myös tuleville sukupolville. Meidän on toimittava tässä ajassa siten, että tulevaisuudessa saaristomatkailu ja muu merellinen turismi kukoistavat ja kalastuselinkeinon harjoittaminen olisi mahdollista jatkossakin. Tuloksellinen vesiensuojelu tarvitsee lisää johtajuutta sekä koordinaatiota. Siksi valtion on laitettava lisää panoksia vesien- ja mertensuojeluun. Ympäristöministeriö vetää tällä hetkellä vesiensuojelun tehostamisohjelmaa, jonka tavoite on tehdä Suomesta maailman tehokkain vesiensuojelija. Hankkeita ja ohjelmia riittää. Kuntien vesiensuojeluun panostetaan vaihtelevasti ja suojelutoiminnan kustannuksia pohtien. Toivon eduskuntavaalien jälkeen muodostettavalta hallitukselta kahta asiaa vesiensuojelun saralla. Ensiksi vesien- ja mertensuojelun koordinointia ja johtamista on kehitettävä suunnitelmallisesti. Tässä ympäristöministeriöllä on keskeinen rooli. On varmistettava, että suojelutoimiin saadaan sitoutettua kaikki tavoitteiden kannalta keskeiset kunnat lain asettamia minimivaatimuksia laajemmin. Toiseksi vesiensuojelu tarvitsee riittävästi rahoitusta. Tähän liittyen on myös olennaista, että kuntia ja yksityisiä elinkeinonharjoittajiakin tuetaan taloudellisesti, jos vesistönsuojeluun tähtäävistä toimista aiheutuu merkittäviä kustannuksia. Tuhansien järvien maassa, jolla on merenrantaakin yli 46 000 kilometriä vesiensuojelun tulee olla iso asia nyt ja tulevaisuudessa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin