Miksi puutiaiset viihtyvät meren läheisyydessä?

Pulloposti 4
Jani Sormunen
Tutkijatohtori
Turun yliopisto

Merellisistä alueista etenkin Suomen eteläosissa on pitkään puhuttu puutiaisten perinteisinä esiintymisalueina. Näyttöä puutiaisten viihtymisestä meren tuntumassa onkin vuosien saatossa kertynyt melko runsaasti: esimerkiksi Turun yliopiston puutiaisprojektin vuonna 2015 järjestämän kansalaiskeräyksen myötä kartalle piirtyneistä noin 7000 puutiaishavainnosta suurin osa sijoittui meren välittömään läheisyyteen. Kansalaiskeräyksen ohella projektimme tutki kesällä 2014 puutiaisten esiintymistä eri etäisyyksillä merestä Varsinais-Suomessa. Siinä missä puutiaisia löytyi jokaiselta tutkimuspaikalta merenrannan tuntumasta, niitä havaittiin sisämaan puolella vain yhdeltä tutkimuspaikalta kymmenestä. Vaikuttaa siis tosiaan siltä, että meren – tai ehkä tarkemmin ottaen suurten vesialueiden – läheisyys lisää todennäköisyyttä puutiaisten esiintymiselle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö puutiaisia esiintyisi muillakin alueilla, todennäköisyys esiintymiselle vain on pienempi ja määrät todennäköisesti matalampia.

Havaitun ilmiön taustalla tuskin on mikään Itämerelle ainutlaatuinen ominaisuus, vaan kyse lienee yleisesti suurten vesimassojen vaikutuksista ympäröivään luontoon. Näistä vaikutuksista esiin nousee muutama, jotka voisivat joko yhdessä tai erikseen selittää puutiaisten korkeampia määriä: suurten vesimassojen kyky tasata lämpötilavaihteluita ja vesialueiden vaikutukset isäntäeläinten liikkeisiin.

Suurten vesimassojen lämmittävä vaikutus näkyy meillä syksyisin ja talvisin. Vesi luovuttaa kesän aikana sitomaansa lämpöä huomattavasti hitaammin kuin ilma ja maaperä, jolloin vapautuva lämpö pitää lähialueiden lämpötilat mantereisten alueiden vastaavia korkeampina. Puutiaisten kannalta oleellisin hyöty tästä ilmiöstä lienee sen varhaisia pakkasia heikentävä vaikutus. Vaikka puutiaiset voivat selvitä jopa yli -10 ℃ pakkasista vailla kariketta kummempaa suojaa, tarvitsevat ne aikaa aktivoidakseen pakkasvasteensa. Äkilliset pakkasjaksot ennen eristävän lumipeitteen saapumista eivät usein salli tällaista sopeutumisaikaa, ja niiden uskotaankin tappavan runsain joukoin puutiaisia, jotka eivät ehdi vastata muutokseen aineenvaihdunnallaan. Suurten vesimassojen luovuttama lämpö sekä laskee lähialueiden pakkashuippuja että hidastaa ilman ja maaperän viilenemistä. Näin ollen puutiaisille jää enemmän aikaa sopeutua laskeviin lämpötiloihin – ja useampi selviää talven yli kevääseen.

Isäntäeläinten suhteen kyse lienee eritoten vedestä esteenä liikkumiselle. Puutiaiset löytävät isäntäeläimensä pitkälti sattuman kautta, sillä ne eivät juuri liiku niiltä sijoilta, joihin putoavat edellisestä isäntäeläimestään. Niiden kannalta paras paikka onkin sellainen, jonka ohi isäntäeläimiä kulkee mahdollisimman usein. Tämä on selvästi nähtävissä korkeampina puutiaismäärinä esimerkiksi eläinten käyttämien polkujen varsilla metsissä. Saarilla eläimillä on rajallisesti tilaa liikkua, jolloin yksittäisen eläimen todennäköisyys kulkea saman paikan ohi useammin kuin kerran kasvaa. Populaatiot saattavat lisäksi olla tiheämpiä. Sama koskee myös muiden suurten vesialueiden rantoja, joilla eläimet törmäävät liikkumista rajoittavaan esteeseen – mitä suurempi este, sitä laajemmalta alueelta se kerää eläimiä. Todennäköisesti metsän poluilla havaittu ilmiö siis vaikuttaa myös laajemmalla mittakaavalla, rannoilla ja saarilla.

Riippumatta siitä mitkä tekijät tarkalleen ottaen selittävät ilmiötä, on ilmeistä, että puutiaispopulaatiot voivat erityisen hyvin Itämeren saarilla ja rannoilla. Esimerkiksi Saaristomerellä puutiaisten määrien arvioidaan paikoitellen jopa moninkertaistuneen 2000-luvulla. Korkeampien puutiaismäärien myötä myös niiden ihmisiin kohdistama riski on kasvanut. Vaikka voimme pyrkiä ilmaston lämpenemistä hidastamalla myös hidastamaan puutiaispopulaatioiden kasvua, ei nopeaa ja yksiselitteistä ratkaisua kasvaviin puutiaismääriin ole toistaiseksi tarjolla. Onkin tärkeää, että näillä alueilla liikkuvat ihmiset tiedostavat puutiaisriskin olevan erityisen korkea ja ottavat sen jatkossakin huomioon ulkoillessaan.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin