Miksi me emme pelastaneet Saaristomerta?

Pulloposti 58
Piia Elo
Apulaispormestari
Turun kaupunki

Tänä kesänä se tuli jo heti juhannuksen jälkeen. Jouduimme aitaamaan rannan, jotta koira ei pääsisi veteen. Lapsiakin kielsimme hyppimästä laiturin päästä ja ilo siirtyi mökiltä kaupunkiin maauimalaan. Tämä kesä oli poikkeuksellisen kurja, sillä Saaristomeri voi todella huonosti. Meri täynnä sinilevää ei anna kaipaamaamme virkistystä ja muistuttaa olemassaolollaan siitä, että emme ole vaalineet ylpeyttämme.

Huhtikuussa 2021 Sanna Marinin hallitus hyväksyi Saaristomeri-ohjelman, jonka tavoitteena on vähentää Saaristomeren valuma-alueen hajakuormitusta niin, että alue saadaan pois Itämeren suojelukomission (HELCOM) pahimpien kuormittajien hot spot -listalta viimeistään vuonna 2027.

Tavoite ei ole aivan uusi, sillä jo vuonna 2010 pääministeri Matti Vanhanen antoi hallituksensa sitoumuksen siihen, että Suomessa ryhdytään tehostettuihin toimiin Saaristomeren hyvän tilan saavuttamiseksi vuoteen 2020 mennessä. Jälkikäteen tiedämme, että Saaristomeren tila heikkeni vuosina 2010–2020. Lupauksista huolimatta emme ryhtyneet toimiin.

Osana Saaristomeri-ohjelmaa Varsinais-Suomen ELY-keskus laati Saaristomeren valuma-alueelle suunnatun maatalouden vesiensuojelun tiekartan. Tiekartassa kuvataan vesiensuojelun kannalta merkittävät toimenpiteet, joiden rahoituksessa tai toimintamallissa on vielä puutteita. Tiekartan vaikuttavimmat toimenpiteet ovat maanparannusaineiden käytön laajentaminen (mm. kipsikäsittely), lannan siirron edistäminen sekä peltojen kasvipeitteisyyden lisääminen.

Tänä vuonna viljelijät hakivat kipsikäsittelyä noin 6200 peltohehtaarille. Yhteensä kolmen vuoden aikana käsittelyyn on haettu noin 25000 hehtaaria, joka on puolet tavoitteesta ja hankkeeseen varatusta rahoituksesta. Vuosittain hakumäärä on laskenut, joten voidaan päätellä, että ”matalalla roikkuvat hedelmät” on jo poimittu. Kipsikäsittely ei houkuta siten kuin on toivottu.

Lantafosforia on Saaristomeren valuma-alueella enemmän kuin sitä tarvitaan, ja siksi osa lannasta tulisi siirtää hyödynnettäväksi alueilla, joilla ravinteita tarvitaan. Lannan kuljetuksen edistämiseksi on valmisteilla ravinnekiertotuki, jonka on tarkoitus olla käytössä vuoden 2023 alusta. On kuitenkin mahdotonta arvioida, tekeekö uusi tuki lannan siirtämisestä houkuttelevaa eläintiloille tai toisaalta biokaasulaitoksille, jotka käyttäisivät lantaa raaka-aineena. Lisäksi lannan siirtämisen vaikutukset Saaristomeren kuormitukseen näkyvät viiveellä. Mitään varmuutta tämä ei siis tuo siihen, että milloin taas saamme iloita terveestä merestä.

Vuoteen 2027 on aikaa reilut neljä vuotta ja Saaristomeren suojelu tarvitsee nopeita ja vaikuttavia toimenpiteitä, mutta miksi kaikki tuntuu silti niin kovin hitaalta?

Riittävä rahoitus Saaristomeren suojeluun on välttämätöntä, mutta mikään raha maailmassa ei riitä, jos sitä ei käytetä tehokkaasti. Viljelijät ovat avainasemassa sekä kotimaisen ruoantuotannon ja sitä kautta huoltovarmuuden kannalta, mutta myös vesiensuojelun näkökulmasta. Kuitenkin ympäristösuojelutoimenpiteiden asettaminen velvoittavaksi tuntuu olevan vaikeampaa maataloudelle kuin monelle muulle teollisuudenalalle. Jos vapaaehtoisuus ei toimi, on lainsäätäjän ryhdyttävä toimiin. Siksi yhteisymmärrys ja työkalut Saaristomeren pelastamiseksi tulisi löytää pikaisesti ja ne tulisi saada täyteen käytäntöön.

Turun kaupunki asetti kesällä 2020 solmitussa pormestariohjelmassa Saaristomeren suojelun yhdeksi edunvalvontakärjekseen. Tällä kaikki poliittiset puolueet halusivat korostaa sen tärkeyttä Turulle ja koko lounaiselle Suomelle. Nähdä sen yhtenä tärkeimmistä asioista, joista meidän tulee kantaa yhteisvastuumme.

Lopulta Saaristomeri on kuitenkin malliesimerkki yhteismaan ongelmasta. Vastuu meren suojelusta on yhteinen, jolloin kukaan ei näytä olevan vastuussa. Suojelutoimenpiteiden tehoa ja houkuttelevuutta nakertaa se, että niitä odotetaan yksittäisiltä toimijoilta, joiden tulee kunkin erikseen päättää ryhtyäkö toimenpiteisiin vai ei.

Lopulta vastuuta ei voi paeta. Jos me epäonnistumme Saaristomeren suojelussa, tulevat lapsemme ja heidän lapsensa kysymään meiltä, miksi me niin teimme. He tulevat kysymään: Miksi te ette pelastaneet Saaristomerta?

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin