Mikä ihmeen BSPC?

Pulloposti nro 45
Susanna Huovinen
kansanedustaja (sd.), Suomen Itämeriparlamentaarikkojen pj.
Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä

Itämeriasioissa toimii iso joukko erilaisia järjestöjä, kuntia, koulutusyhteisöjä, säätiöitä, viranomaisia ja yrityksiä. Välillä tuntuu, että toimijoiden määrässä on vaikea pysyä perässä. Toisaalta Itämeren alueeseen vaikuttavat asiatkin ulottuvat laajalle ja siksi erilaisten toimijoiden tarve on ilmeinen. Silti koordinaatiota täytyy jatkossa parantaa, jotta me kaikki Itämeren alueen parhaaksi tavalla tai toisella työskentelevät tiedämme toistemme tekemisistä paremmin. Yksi tapa tiedonvaihdolle on tämä säännöllisesti ilmestyvä Pulloposti.

Yksi toimija muiden joukossa on BSPC. Kyseessä on Itämeren alueen maiden parlamentaarikkojen välinen yhteistyöelin, Baltic Sea Parlamentary Conference. Järjestö sai alkunsa yli 20 vuotta sitten puhemies Kalevi Sorsan aloitteesta. Tuolloin elettiin suurten murrosten aikaa ja näin jälkikäteen on helppoa nähdä, että BSPC tasoitti tietä uudenlaiselle yhteistyölle pohjoisessa Euroopassa. Ensimmäiseen konferenssiin Helsingissä osallistui itsenäistymässä olleita Baltian maita sekä useita alueellisia parlamentteja. Varmasti tämä parlamentaarikkojen yhteistyö auttoi monia kansanedustajia näkemään maiden välisen vuoropuhelun tärkeyden konkreettisesti.

Itämeriparlamentaarikoiden 20-vuotisjuhlakokousta vietettiin elokuussa 2011 Suomessa. Kokous keräsi parisataa kansanedustajaa, virkamiestä ja asiantuntijaa Itämeren alueen maista Eduskuntaan. Totesimme, että parlamentaarikkoyhteistyön käynnistäjät olivat aikaansa edellä, koska jo tuolloin puhuttiin paitsi maiden välisen yhteistyön merkityksestä, talouden ja hyvinvoinnin lisäämisestä alueella myös Itämeren ekologisen tilan parantamisesta.

Konferenssien teemat ovat pysyneet aika lailla samoina - vain osallistujat ovat vuosien varrella vaihtuneet, kuten demokratiaan kuuluukin. Toki aivan uusiakin asioita on noussut agendalle. Esimerkiksi Helsingin kokouksessa käsiteltiin laajasti ihmiskaupan kitkemiseen tähtääviä toimia, viime kesän kokouksessa Pietarissa esillä olivat meriliikenteen kasvun aiheuttamat haasteet ja ensi kesänä Pärnussa käsitellään ainakin energiatehokkuuden parantamista. Itämeriparlamentaarikkojen ote on siis paljon perinteistä ympäristön- tai vesiensuojelua laajempi.

Vuosittaiset kokoukset järjestetään kiertävän puheenjohtajuuden mukaan eli jokainen maa vuorollaan toimii puheenjohtajana, vuoden kerrallaan. Pysyvä komitea ja vaihtuvien teemojen mukaan valittavat työryhmät kokoontuvat muutamia kertoja vuodessa valmistelemaan konferenssin asiakirjoja sekä päätöslauselmaa, johon kerätään keskeiset tavoitteet Itämeren alueen parlamentaarikkojen yhteistyölle. Tämä päätöslauselma toimii myös kansallisen päätöksenteon tukena. Olemme esimerkiksi Suomen valtuuskunnassa yrittäneet ahkerasti vaikuttaa Eduskunnan valiokuntien työhön siten, että päätöslauselman asiat otettaisiin huomioon, kun Itämereen ja sen alueeseen liittyviä lakeja ja päätöksiä tehdään. Lisäksi Eduskunta kävi aloitteestamme viime keväänä ajankohtaiskeskustelun Itämeriyhteistyön vahvistamisesta ja tuohon keskusteluun osallistuikin suuri joukko kansanedustajia.

Haasteita silti riittää. On myönnettävä, että Itämeriparlamentaarikkojen työ on jäänyt monien muiden kansainvälisten yhteisöjen varjoon. Euroopan Unionin laajentuminen on johtanut tilanteeseen, jossa suurin osa Itämeren alueen maista on myös EU:n jäsenmaita. Osin samaa keskustelua käydään siis useammalla foorumilla. Silti BSPC:n vahvuus on yhteistyön laajuus: mukana on aktiivisesti myös Venäjä ja moni alueellinen parlamentti, joita ei EU-pöydissä nähdä.

Selvää on, että meidän Itämeriparlamentaarikoiden on terävöitettävä työtämme. Päätöslauselma, jossa listataan yli 50 tavoitetta tai toimenpidettä on liian laaja. Meidän olisi kyettävä linjaamaan selkeämmin konkreettisia tavoitteita ja asetettava omalle työllemme myös pitävä aikataulu. Tämä on helpommin sanottu kuin tehty, sillä parlamenttien välistä yhteistyötä leimaa aina tietynlainen runsaudenpula; jokaisella maalla on omat tärkeät teemansa, joista ei haluta tinkiä.

Itämeri on meidän suomalaisten kotimeri. Olemme kaikki varmasti huolestuneita sen ympäristöllisestä tilasta, jonka korjaamiseksi vaaditaan monenlaisia toimia. Itämeri on kuitenkin myös paljon enemmän kuin vain kaunis, sinisen välkehtivä maisema, jonka haluamme säilyttää tuleville sukupolville. Itämeri on vilkas kuljetusreitti, jonka piirissä nyt asuvia ja jo aiemmin asuneita kansalaisia yhdistävät vahvat taloudelliset ja kulttuuriset siteet. Siksi me Itämeriparlamentaarikot haluamme nostaa esiin ja ratkoa Itämeren piirissä olevia haasteita, mutta myös muistuttaa, miten valtavia yhteistyön mahdollisuuksia tähän toimintaympäristöön liittyy. Siksi parlamentaarikkojen välinen yhteistyökään ei ole tehnyt itseään tarpeettomaksi, vaan toteuttaa edelleen hyvin alkuperäistä ideaansa: kansakunnat eivät ole haasteiden edessä yksin eivätkä voi niitä myöskään yksin ratkaista.

Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä. 

Pulloposti 45/2012

Palaa otsikoihin