Meren rehevöityminen kuriin vesien- ja merenhoidolla

Pulloposti 9
Janne Suomela
Johtava asiantuntija
Varsinais-Suomen ELY-keskus

Rehevöityminen näkyy ikävällä tavalla veden samentumisena, rantojen limoittumisena ja sinileväkukintoina. Sen lisäksi rehevöityminen vaikuttaa koko vesiluonnon hyvinvointiin: monimuotoisuuteen, ravintoverkkoihin, kaloihin ja pohjan elinympäristöön. Rehevöitymiskierteen katkaisu on välttämätöntä sisävesiemme ja merialueidemme tilan parantamiseksi.

Ravinnekuormitusta ja rehevöitymistä on pyritty suitsimaan jo pitkään. Ympäristölainsäädäntö, erilaiset sopimukset, strategiat ja ohjelmat ovat olleet ja ovat edelleen tärkeitä. Maatalouden kuormituksen vähentämisessä maatalouden ympäristökorvausjärjestelmä on ollut vaikuttamassa Suomen EU-jäsenyyden alusta lähtien. Järjestöjen, säätiöiden, yhdistysten ja muiden vapaaehtoisten toiminta on tullut koko ajan tärkeämmäksi. Erityisesti jätevesistä johtuvaa kuormitusta on saatu vähennettyä, ja ilman maatalouden vesiensuojelutoimia peltojen ravinnepäästöt olisivat todennäköisesti nykyistä huomattavasti suurempia.

Nykyään vesien- ja merensuojelun keskiössä ovat vesienhoito ja merenhoito, jotka perustuvat EU:n vesipuite- ja meristrategiadirektiiveihin. Vesienhoidon tavoitteena on saavuttaa järvien, jokien, pohjavesien ja rannikkovesien hyvä tila viimeistään vuonna 2027. Merenhoidon lähtökohtana on nimensä mukaisesti koko meriympäristön tilan parantaminen. Rannikkovesiä parantavia toimia tehdään sekä vesien- että merenhoidossa.

Valtaosa mereen päätyvistä ravinteista on lähtöisin valuma-alueelta, erityisesti pelloilta, mistä joet kuljettavat ravinteet mereen. Valuma-alueelta tulevan kuormituksen vähentämisessä keskeisessä asemassa on vesienhoito. Maatalouden kuormitusta pyritään vesienhoidossa vähentämään mm. kasvien tarpeen mukaisella lannoituksella, lannan prosessoinnilla ja ympäristöystävällisillä levitysmenetelmillä, suojavyöhykkeillä, pitämällä pellot talvella kasvipeitteisinä, uusilla vesiensuojelumenetelmillä (kipsi, rakennekalkki, kuidut) sekä tilakohtaisella neuvonnalla. Vesienhoitosuunnitelmat toimenpiteineen ovat parhaillaan kuultavana.

Merenhoidon rehevöitymistä vähentävät toimenpiteet täydentävät vesienhoitoa. Merenhoidon toimenpideohjelmaehdotuksessa, joka niin ikään on parhaillaan kuultavana, on yhteensä 14 ravinnekuormituksen ja rehevöitymisen vähentämiseen keskittyvää toimenpidettä. Mukana on erityyppisiä toimia ohjauskeinoista selvityksiin.

Tavoitteena on kannustaa ihmisiä lisäämään kasvien ja luonnonkalan osuutta ruokavaliossaan. Ruoantuotanto aiheuttaa noin 60 % keskimääräisen suomalaisen mereen aiheuttamasta ravinnekuormituksesta ja eläinpohjainen ravinto muodostaa ruokavalion ravinnejalanjäljestä kolme neljäsosaa.  Kasvi- ja luonnonkalapohjaisella ruokavaliolla on myös pienempi ilmastovaikutus kuin sekaruokavaliolla. Eläinperäisiä tuotteita ei tarvitse hylätä kokonaan. Ruokavalion rukkaamisen voi aloittaa vaikkapa yhdellä tai kahdella lihattomalla päivällä viikossa.

Kalan osuutta ravinnossa on siis tarvetta lisätä reippaasti, mutta tavoitteen saavuttaminen edellyttää myös kalan saatavuuden ja houkuttelevuuden parantamista. Tähän pyritään kestävän kalastuksen ja kotimaisen luonnonkalan käytön lisäämisen -toimenpiteellä. Tavoitteena on mm. ratkaista silakan elintarvikekäytön pullonkauloja ja tuoda särkikalat ja kuore kalatiskille ja ruokapöytään. Meren tilan kannalta paras kala on merestä pyydetty luonnonkala. Kalansaaliin mukana merestä poistuu ravinteita ja bonuksena kala on terveellistä ja herkullista.

Merenhoidon maatalouteen liittyvillä toimenpiteillä yritetään ratkaista kotieläinkeskittymien lantaongelmaa samalla kun lisätään biokaasun tuotantoa, ja keskitytään rannikkovyöhykkeen ja saariston maatalouden kuormituksen vähentämiseen.

Rahtialusten käsittelemättömien vessavesien laskeminen mereen on toistaiseksi sallittua aluevesien ulkopuolella. Vessavesien määrästä ja ravinnekuormituksesta ei kuitenkaan ole tarkkaa tietoa. Tiedonpuute koskee myös alusten harmaiden jätevesien ja ruokajätteen aiheuttamaa kuormitusta. Tietoa päästömääristä tarvitaan, jotta saataisiin perusta mahdollisille jatkotoimille kuten kansainvälisen sääntelyn tarkentamiselle ja kaikkien päästöjen saamiseksi sääntelyn piiriin.

Toimenpideohjelma pyrkii myös vähentämään lannoitteiden merikuljetuksista aiheutuvaa ravinnekuormitusta erityisesti satamissa. Viime vuosina on nimittäin havaittu, että lannoitteiden laivakuljetuksista voi päätyä mereen huomattavia määriä fosforia ja typpeä. Ongelman ratkaisua helpottaa se, että osa ravinnepäästöjen vähennystoimista ei juurikaan vaadi investointeja, vaan ainoastaan parhaiden käytäntöjen käyttöönottoa ja tietoisuuden lisäämistä ja koulutusta.

Meren tilaa on mahdollista parantaa myös poistamalla ravinteita merestä tai sitomalla niitä pois levien ulottuvilta. Monet menetelmät ovat vielä kehitysvaiheessa ja niistä tarvitaan lisätietoa. Toimenpideohjelman yhtenä tavoitteena onkin potentiaalisten menetelmien kehittämisen tukeminen ja käytännön pilotointi sekä kokonaan uusien menetelmien kehittäminen. Esimerkkinä toimenpide, jolla pyritään edistämään kuolleen rihmalevämassan poistamista rantavesistä ja siihen tarvittavien menetelmien kehittämistä. Kuolleen levämassan mukana merestä poistuu ravinteita, mutta samalla ylläpidetään rantavyöhykkeen elinympäristöjä, kun ehkäistään rantavesien hautautumista hajoavan levämassan alle. Myös virkistyskäyttömahdollisuudet paranevat.

Edellä mainittuihin ja kaikkiin muihinkin merenhoidon toimenpiteisiin voi tutustua merenhoidon verkkosivuilla, mistä löytyvät myös ohjeet palautteen antamiseksi. Samalla voi miettiä, mitä itse voi tehdä meren hyväksi. Meren tilan parantaminen tarvitsee meitä kaikkia.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.  

Palaa otsikoihin