Pulloposti
Pulloposti on Itämeren alueen kehitykseen keskittyvä kolumnisarja, joka rantautuu sähköpostitse jo noin 10 000 suomalaiselle. Päätoimittajana toimii professori, johtaja Kari Liuhto (kari.liuhto@utu.fi).
Merellinen kulttuuriperintö osaksi meristrategiaa
Pulloposti nro 15
Tiina Mertanen
museonjohtaja
Suomen merimuseo
Museovirasto
Huoli Itämeren tilasta ei kosketa ainoastaan luonnonympäristöstä vastaavia viranomaisia. Ympäristön saastuminen, ilmastonmuutos ja merellisten alueiden lisääntyvä käyttö vaikuttavat myös kaikkien rantavaltioiden kulttuuriperintöön ja kulttuuriympäristöön sekä veden pinnan alla että rannoilla.
Itämeren maiden kulttuuriperinnöstä vastaavat kansalliset viranomaiset, Suomesta Museovirasto, ovat tehneet yhteistyötä vuodesta 1997 kulttuuriministereiden antamalla mandaatilla. Toimintaa ohjaa The Monitoring Group on Cultural Heritage in the Baltic Sea States. Suomi toimii ohjausryhmän puheenjohtajana samaan aikaan, kun maamme on myös Itämeren neuvoston puheenjohtaja heinäkuusta 2013 kesäkuun 2014 loppuun ja vuoden ohjelmaa rakennetaan yhteistyössä.
Yhdessä muiden Itämeren maiden kanssa olemme kiinnittäneet päättäjien ja yleisön huomioita mm. Itämeren ainutlaatuiseen vedenalaiseen kulttuuriperintöön, historiallisesti arvokkaisiin aluksiin ja vanhoissa satamissa tapahtuvaan muutokseen, kun alueiden käyttötarkoitus muuttuu. Yhteinen havainto on, että mereen liittyvä kulttuuriperintö on huikea mahdollisuus sekä paikallisen identiteetin rakentamisessa että kulttuurimme kansainvälisyyden ymmärtämisessä.
Suomessa herätelty keskustelu meristrategian tarpeesta on aiheellinen meriklusterin kansantaloudellisen painoarvon takia. Tämä tunnistetaan myös Suomen merimuseossa. Yksi pääviesti kävijöillemme onkin herättää ihmisiä ajattelemaan oman arjen kautta, mikä kaikki on meren tuomaa vaikkapa omassa jääkaapissa tai vaatekaapissa. Tämän keskustelun jälkeen on hyvä todeta, että talvimerenkulun osaaminen on edellytyksenä sille, että tavarat liikkuvat ympäri vuoden ja turvallisesti.
Itämeren suojelu nähdään tänä päivänä jo laajasti sekä yritystoiminnalle että ihmisten vapaa-ajanvietolle lisäarvoa tuottavana toimintana. Meristrategiassa on nyt hyvä aika tunnistaa ja tunnustaa myös merelliset kulttuuriperintöarvot laajasti yhteiskunnalle hyödyllisinä lisäarvon tuottajina.
Merellisen historian ja elinkeinojen painoarvosta Suomelle kertoo paljon se, että yksi kansallisista kulttuuri- ja taidelaitoksistamme, Suomen kansallismuseo, huolehtii sen tallentamisesta ja esittelystä lakisääteisesti. Osana Museovirastoa ja Suomen kansallismuseota toimiva Suomen merimuseo perustettiin työrukkaseksi 1960-luvulla. Tehty päätös oli hyvin etunojassa: ymmärrettiin, että kansallinen on myös kansainvälistä ja globaalia toimintaa. Valtiovallan seuraava vahva viesti merenkulun merkityksestä oli kymmenen vuotta sitten aloitettu merimuseon kehittämishanke, joka konkretisoituu tänä päivänä toimitiloissamme ja monipuolisissa palveluissamme vuonna 2008 avatussa Merikeskus Vellamossa.
Merenkulun kansalliskokoelman ja merimuseon lisäksi Museovirasto vastaa vedenalaisten muinaisjäännösten suojelusta ja tutkimuksesta, kelluvasta kulttuuriperinnöstä sekä rantaviivan kuivalla puolella maalla olevan merellisen kulttuuriympäristön suojelusta. Laaja-alainen asioiden hallinta ja osaaminen mahdollistavat laadukkaan politiikkatason vaikuttamisen sekä monenlaisten kulttuuriperintöpalvelujen tuottamisen. Näinä julkisen sektorin leikkausten aikoina on syytä havahtua siihen, että Museoviraston merellisten toimintojen resursseista huolehtiminen tukee myös kansallista meristrategiaa.
Useissa Itämeren maissa on viime vuosikymmenen aikana tehty merkittäviä panostuksia kansallisiin merimuseoihin. Suomen Merikeskus Vellamon jälkeen on avattu Tallinnassa Viron merimuseon Lennusadam, Pietariin on rakennettu uusia tiloja Merisotamuseolle, Puolan merimuseo on saanut lisärakennuksen Gdanskiin ja Tanskassa valmistaudutaan avaamaan uudistettu merimuseo Kronborgiin Helsingöriin. Yksi Pohjois-Euroopan suosituimmista museoista on Vaasa-museo Tukholmassa.
Merimuseot ovat suosittuja museo- ja matkailukohteita. Suomen rannikolta löytyy hieno ketju isoja ja pieniä merellistä kulttuuriperintöä eri näkökulmista esitteleviä museoita. Suomessa toimivat alan museot tavoittivat vuonna 2011 noin 320 000 ihmistä fyysisinä kävijöinä. Tietoverkkojen ja sosiaalisen median kautta kokoelma-, tieto- ja näyttely-palvelujen asiakasmäärä kasvaa ja kansainvälistyy koko ajan.
Haluan haastaa merellisen Suomen keskusteluun merellisen kulttuuriperinnön strategisesta merkityksestä alan yritysten liiketoiminnalle, matkailulle ja kaupunki-suunnittelulle. Tutustukaa Museoviraston ja merimuseoiden tarjoamiin palveluihin. Tallentakaa historiaanne ja säilyttäkää kulttuuriperintöänne, me esittelemme sitä. Meidän asiakkaistamme kasvaa myös tulevia päättäjiä.
Käyttäkää Suomen merimuseota merellisen Suomen kotisatamana ja näyteikkunana maailmalle. Olemme palveluksessanne!
Kolumni edustaa kirjoittajan omaa näkemystä.
Lisää aiheesta
Ota yhteyttä
- Terhi Luukkainen, viestintäpäällikkö