Melkein kuin kehitysmaassa

Pulloposti 53
Heino Nyyssönen
Dosentti
Turun yliopisto

On kuin olisin saapunut kehitysmaahan. Olen toki tuntenut lentokenttätien istumalihaksissani jo vuosia, mutta vasta nyt ajatus kirkastui: Budapestin Ferihegyn keskikaista on paremmin asfaltoitu kuin viereinen perunapelto, jota bussi kulkee. Maa on pullollaan jalkapallostadioneita, mutta millainen käyntikortti on kuoppainen lentokenttätie? Ministeriauton takapenkillä tämä ei varmaan ole käynyt edes mielessä.

Tiedän liioittelevani, kun Unkari on kuitenkin EU:n jäsen. Silti kehitysmaan määritelmä vaikuttaa kovin tutulta: Kehitysmaa ei ole saavuttanut kehitystasoa, joka olisi tuonut mukanaan materiaalisesti korkean elintason. Kehitysmaahan kuuluu myös alhainen bkt, enemmistön vähäinen varallisuus, puutteellinen koulutus ja heikko terveydenhuolto. Demokratian ilmapiiriä ei joko ole tai se on varsin vakiintumaton.

Pääministeri Viktor Orbán on täysin toista mieltä, sillä Unkari on dynaaminen tulevaisuuden maa, joka vuonna 2030 kuuluu Euroopan parhaimmistoon. Kiinnostavaa on se, että riittävän moni ostaa nämä puheet. Huhtikuun vaaleissa Fidesz sai historiansa parhaan vaalituloksen. Voitonpuheessaan Orbán arvioi voiton toteutuneen unkarilaisen vasemmiston, kansainvälisen median, Brysselin byrokraattien ja Volodymyr Zelenskyin vastustuksesta huolimatta.

Kesäkuussa parlamentti hylkäsi globaalin yritysminimiveron vedoten inflaatioon ja Ukrainan sodan tuottamaan talouskriisiin. Käytännössä Unkarin veto torpedoi asian koko EU:ssa, kun valtion pitäisi nostaa yritysverotustaan 15 prosenttiin. Resepti on sama, jossa Irlanti onnistui parikymmentä vuotta sitten. Siinä Euroopan unionin tukiaiset yhdistyvät koko unionin alhaisimpaan yritysveroon, joka ei ole enää Irlannissa vaan Unkarin 9 prosentissa. Toisaalta Ukrainan myötä yritykset velvoitettiin maksamaan osa voitoistaan erillisille energia- ja puolustussäätiöille. Ukrainan verukkeella Unkariin on julistettu jälleen poikkeustila, eli maata on hallittu poikkeuslaeilla aina 2015 pakolaiskriisistä lähtien.

On totta, että Unkarin talouskasvu kuuluu Euroopan nopeimpiin. Mutta mitä lopulta kertoo se, että maailman nopein talouskasvu on nyt Libyassa? Noin neljä prosenttia kansantulosta arvioidaan olevan peräisin EU-tuista, joissa Unkari kuuluu suurimpiin nettosaajiin. Rahaa halutaan saada lisää esimerkiksi pakolaisapuun, mutta häveliäästi rakennerahastoista kehitysavun sijaan.

Unkari ei ole kuitenkaan saanut EU:n tukipakettirahoja oikeusvaltiokiistan takia. Venäjältä tulevan halvan energian ohella tämä on syy, miksi Viktor Orbán on toistuvasti rampauttanut unionin ulko- ja pakotepolitiikan. Hiljattain pääministerin kuukausipalkkaa korotettiin noin 10 000 euroon, mikä on virallisesti samaa luokkaa kuin Vladimir Putinin vuosittainen ”ilmoitus”. Hallitus lupaa eurooppalaista läpinäkyvyyttä omaisuusilmoituksissa, mutta edes Orbánin omaisuutta tuskin tietää kukaan.

Maan rikkain mies on kaasuasentaja ja pääministerin kotikylän entinen pormestari Lőrinc Mészáros. Hän sanoi menestyksensä salaisuudeksi Jumalaa, onnea ja Viktor Orbánia. Oppositiolehti kirjoitti hiljattain Mészároksen paperilla olevaksi omaisuudeksi 480 miljardilla forinttia – tosin nämä ovat pikkurahoja Elon Muskiin ja Bill Gatesiin verrattuna.

Henkilökohtainen bkt Unkarissa on Kreikan ja Venäjän tasoa. Toisin sanoen EU:ssa on puolenkymmentä Unkaria köyhempää maata – Bulgaria varsinaisena pahnanpohjimmaisena. Ukrainan sodan myötä rahayksikkö forintti hätyyttelee neljän sadan kipupistettä suhteessa euroon. Kun Fidesz oli oppositiossa ennen vuotta 2010, kestoaihe oli arvostella hallitusta forintin heikkoudesta. Puolueen yksinvallan aikana se ei ole ollut alle kolmen sadan.

Kun Unkarissa ei ole vastaavaa kunnallislainsäädäntöä kuin Suomessa, keskusvalta jakaa tukirahat kannattajilleen. Jos ette äänestä meitä, ette myöskään saa rahaa. Tämä on eräs syy sille, miksi Budapestin kadut ovat kuoppaiset. Silti amerikkalaisia unelmia riittää kehitysmaissa. Autoritaarisen johtajan kaiken kattavaa läsnäoloa on kuvattu myös sultanismiksi ja lähipiirin suosimista nepotismiksi.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin