Maakaasumyyttejä murtamassa

Pulloposti 53
Kari Liuhto
Professori, Turun yliopiston kauppakorkeakoulu
Johtaja, Centrum Balticum -säätiö

Koska maakaasuun liittyy monia myyttejä, ajattelin yrittää murtaa niistä kuusi tässä kolumnissa.

1. Venäjä tarvitsee kipeästi maakaasun viennistä saatavia tuloja

Venäjän finanssiministeriön mukaan öljy ja maakaasu muodostivat Venäjän federaation budjettituloista viime vuonna alle 30 prosenttia. Öljy on kuitenkin Venäjälle huomattavasti maakaasua tärkeämpi tulonlähde. Venäjän keskuspankin mukaan maa sai viime vuonna raakaöljyn ja öljytuotteiden viennistä liki 120 miljardia dollaria, kun maakaasusta – mukaan lukien nesteytetystä maakaasusta LNG:stä – saadut vientitulot jäivät 30 miljardiin dollariin. Pääosa Venäjän maakaasun vientituloista tulee Euroopan unionista, jonne viime vuonna päätyi liki kolme neljäsosaa Venäjän kaasuviennistä (lisätietoa Venäjän ulkoisista taloussuhteista ja energian viennistä). Arvioitaessa Venäjän riippuvuutta maakaasun vientituloista ei tule unohtaa, että Venäjän vararahastojen arvo on tällä hetkellä lähes 200 miljardia dollaria. Lisäksi maan valuuttavarantojen arvo on yli 600 miljardia dollaria. Toisin sanoen Venäjä ei hytisisi vilusta, vaikka maakaasun vientitulot jäisivät jonain vuonna Euroopasta saamatta. Vilun värinä voi kuitenkin olla todellisuutta itäisessä Keski-Euroopassa, jonka energiahuolto nojaa liikaa venäläiseen maakaasuun. Suomen riippuvuus venäläisestä maakaasusta on vähäinen, sillä olemme ymmärtäneet vähentää kaasun kulutustamme tällä vuosituhannella (lisätietoa Suomen ja Venäjän välisistä taloussuhteista).

2. Ydinvoimaloitaan sulkeva Saksa tarvitsee välttämättä Nord Stream 2 -kaasuputkea

Saksa aikoo ensi vuonna sulkea ydinvoimalansa, jotka kattavat viisi prosenttia Saksan primaarienergian kulutuksesta. Kivihiilen osuus on 15 prosenttia. Mikäli Saksa päättäisi paikata ydinvoiman alasajosta ja kivihiilen kulutuksen lopettamisesta syntyvän energiavajeen yksinomaan maakaasulla (ei todennäköinen skenaario), sen pitäisi ostaa maakaasua reilut 65 miljardia kuutiometriä nykyistä enemmän. Tällä hetkellä Saksa tuottaa itse kaasua viisi miljardia kuutiometriä ja tuo loput ulkomailta: Alankomaista liki 15, Norjasta 30 ja Venäjältä noin 55 miljardia kuutiometriä vuodessa. Saksa joutuu lisäämään maakaasun tuontia Venäjältä, sillä Alankomaat sulkee ensi vuonna  EU:n suurimman maakaasukentän, tuonti Norjasta ei voi oleellisesti lisääntyä eikä Saksa ole yllättäen rakentanut maaperälleen LNG-tuontiterminaaleja. Vaikka Saksa joutuu lisäämään maakaasun tuontia Venäjältä, Ukrainan nykyinen putkikapasiteetti olisi mahdollistanut Saksan tarvitseman kaasun lisäkuljetukset Venäjältä ilman Nord Stream 2 -putken rakentamista. Kyseessä on geopoliittinen reittivalinta, jonka perusteluksi on esitetty muun muassa sitä, että suorayhteys on Saksalle riskittömämpi vaihtoehto kuin maakaasun kuljettaminen Venäjältä Saksaan Ukrainan tai Valko-Venäjän kautta. Pienempi riski Saksalle merkitsee kuitenkin suurempaa riskiä Ukrainalle ja Valko-Venäjälle. Koska Venäjä on rakentanut Ukrainan kiertävän kaasuputken (TurkStream) myös Mustanmeren halki, eräät asiantuntijat ovat jo vuosia varoittaneet, että Venäjän ulkopolitiikka Ukrainaa ja Valko-Venäjää kohtaan voi muuttua entistä aggressiivisemmaksi. 

3. Ukraina ei ole enää riippuvainen venäläisestä maakaasusta

Ukrainan valtiollinen kaasuyhtiö Naftogaz peri vielä pari vuotta sitten venäläiseltä vastinpariltaan Gazpromilta kolmisen miljardia dollaria vuodessa maakaasun kuljettamisesta Ukrainan läpi. Nämä tulot jäävät pian Naftogazilta saamatta. Tulojen saamatta jääminen kolhaisee Naftogazin ohella myös Ukrainan valtiota, sillä viime vuonna Naftogaz maksoi Ukrainan valtionbudjettiin yli viisi miljardia dollaria eli yritys kattoi yli kymmenyksen Ukrainan valtion kaikista budjettituloista. Näiden kaasutransitotulojen ohella on syytä havaita, että Ukraina kuluttaa yhä venäläistä maakaasua, vaikka se ei ole enää marraskuusta 2015 lähtien tuonut sitä suoraan Venäjältä. Tämän erikoisen tilanteen taustalla on se, että Ukraina tuo maakaasunsa etupäässä Slovakiasta ja Unkarista, jotka puolestaan tuovat käytännössä kaiken maakaasunsa Venäjältä. Maakaasu tyydyttää kolmanneksen Ukrainan primaarienergian kulutuksesta. Ukraina tuottaa itse kaksi kolmasosaa kuluttamastaan kaasusta, ja yksi kolmasosa on lähtöisin Venäjältä. Venäläinen maakaasu kattaa siis kymmenyksen Ukrainan kokonaisenergian kulutuksesta. Toisin sanoen Ukraina on yhä sangen riippuvainen venäläisestä maakaasusta, vaikka maa ei enää ostakaan kaasua suoraan Venäjältä (lisätietoa Ukrainan taloussuhteista Venäjän kanssa).        

4. LNG:n avulla EU pääsee eroon Venäjältä tuotavasta maakaasusta

EU kuluttaa liki 400 miljardia kuutiometriä maakaasua vuodessa, josta unioni tuottaa itse vain kymmenesosan. Eli EU-maiden on tuotava 90 prosenttia kuluttamastaan maakaasusta unionin ulkopuolelta. Maakaasun tuonnista neljä viidesosaa tulee putkia pitkin ja jäljelle jäänyt viidennes kuljetetaan laivoilla LNG:nä. LNG:n osuus voisi olla nykyistäkin suurempi, sillä Euroopan unionin alueella toimivien LNG-terminaalien keskimääräinen käyttöaste on vain 50 prosenttia. Tosin vaikka nykyisten LNG-terminaalien käyttöaste nousisi sataan prosenttiin (käytännössä tämä ei ole mahdollista), LNG-volyymit jäisivät pienemmiksi kuin maakaasutoimitukset Venäjältä Euroopan unioniin. Onkin syytä pitää mielessä, että Venäjä muodosti viime vuonna puolet EU:n maakaasun tuonnista ja sen osuus tulee tällä vuosikymmenellä kasvamaan, mikäli Ukrainan tilanne ei kärjisty. Tässä yhteydessä ei tule unohtaa, että Venäjä oli vuonna 2020 EU:n kolmanneksi suurin LNG:n toimittaja Yhdysvaltojen ja Qatarin jälkeen. Toisin sanoen LNG auttaa EU:ta vähentämään riippuvuuttaan venäläisestä maakaasusta, mutta se ei tule missään nimessä poistamaan unionin riippuvuutta venäläiskaasusta kokonaan (lisätietoa maakaasusta/LNG:stä Itämeren alueella).    

5. USA haluaa pysäyttää Nord Stream 2 -putken kasvattaakseen kaasuvientitulojaan

On ilmiselvää, että USA haluaa kasvattaa LNG-toimituksiaan Euroopan unioniin, ja eräille amerikkalaisille LNG-viejille Euroopan markkinat ovat strategisesti tärkeät. Raha tuskin on kuitenkaan Yhdysvaltojen päämotiivi hidastaa Nord Stream 2 -putken avaamista. USA haluaa LNG-toimituksillaan pikemminkin auttaa Euroopan Nato-maita patoamaan Venäjän energiapoliittista vaikutusvaltaa kuin hankkia itselleen lisätuloja. Tässä yhteydessä on syytä havaita, että LNG muodostaa vain sadasosan Yhdysvaltojen vientituloista Euroopan unioniin. Toisin sanoen vaikka USA moninkertaistaisi LNG-vientinsä Euroopan unioniin, ei LNG-vienti Eurooppaan olisi rahantekokone Yhdysvalloille (EU:n ja USA:n LNG-yhteistyöstä).

6. Suomen ja Viron välinen maakaasuputki ratkaisi venäläiseen maakaasuun liittyvät riskit 

Suomen ja Viron välille otettiin käyttöön Balticconnector-maakaasuputki kaksi vuotta sitten. Tänä vuonna Suomi on tuonut viidenneksen kuluttamastaan kaasusta Viron kautta. Viron kautta Suomeen tuotavasta kaasusta noin puolet on kuitenkin lähtöisin Venäjältä. Loput Virosta Suomeen tulevasta maakaasusta on Liettuasta tuotavaa LNG:tä, joka kaasutetaan ja sen jälkeen kuljetetaan putkia pitkin Latvian ja Viron kautta Suomeen. Suomen maakaasuhuoltovarmuus paranee toivottavasti jo ensi vuonna, kun Liettuan ja Puolan välille avataan GIPL-maakaasuputki sekä Norjan ja Puolan välille rakennetaan kaasuputki nimeltä Baltic Pipe. Tosin nämäkään putket eivät poista sitä tosiseikkaa, että Euroopan unioni on yliriippuvainen venäläisestä maakaasusta, ja riippuvuus tulee kasvamaan ainakin siihen saakka, kun European Green Deal alkaa vähentää EU:n tarvetta kuluttaa ja tuoda fossiilisia polttoaineita. Tosin EU:n energian kulutusrakenteeseen ja energian tuontiin on odotettavissa strategisesti merkittävä muutos vasta vuosien 2030 - 2050 välisenä aikana (raportti Euroopan vihreän diilin geopoliittisista vaikutuksista).

Yksityiskohtaisempaa tietoa maakaasusta ja sen roolista Itämeren alueella löytyy Palgrave Macmillanin julkaisemasta kirjasta ”The Future of Energy Consumption, Security and Natural Gas: LNG in the Baltic Sea region” . Ensi kesäkuussa järjestettävä Itämeri-foorumi jatkaa aihepiirin käsittelyä.  

Centrum Balticum -säätiö on julkaissut Pulloposti-viikkokolumnia jo 10 vuoden ajan. Tänä aikana on ilmestynyt noin 500 Itämeren aluetta käsittelevää kolumnia. Tuoreesta lukijakyselystä saamamme positiivinen palaute kannustaa säätiötä jatkamaan Pullopostien lähettämistä myös tulevaisuudessa. 

Näin uudenvuoden alla haluan toivottaa Pullopostin lukijoille onnellista ja toivon mukaan rauhaisaa vuotta 2022.

Palaa otsikoihin