Maakaasun asema energialähteenä: maakaasun rooli vaihtelee Itämeren eri maissa. Maakaasulla on strateginen merkitys Venäjälle, jossa se kattaa puolet energian kokonaiskulutuksesta. Ruotsille maakaasulla ei ole juurikaan merkitystä, sillä se tyydyttää vain sadasosan länsinaapurimme energian tarpeesta. Muissa Itämeren maissa maakaasun osuus energiankulutuksesta vaihtelee 6–33 prosentin välillä. Maakaasun asema energialähteenä on kehittynyt tällä vuosituhannella eri suuntiin Itämeren alueen eri osissa (Kuvio 1). 

Venäjän osuus maakaasun kokonaistuonnista on vähentynyt tällä vuosituhannella vain Liettuassa ja Puolassa, jotka avasivat oman LNG-satamansa viitisen vuotta sitten. Saksan riippuvuus venäläisestä kaasusta on puolestaan kasvanut. Saksan maakaasun tuonti Venäjältä hypähti ylöspäin sen jälkeen, kun Nord Stream 1 aloitti toimintansa vajaat 10 vuotta sitten.  

Logistiikka: Vaikka Venäjä toimittaa nykyään huomattavia määriä myös nesteytettyä maakaasua Euroopan unioniin, pääosa venäläiskaasusta EU:hun ja Itämeren maihin toimitetaan yhä putkia pitkin. Putkikaasusta reilut 40 prosenttia tuli vielä viime vuonna Ukrainan kautta ja kolmannes Itämeren halki (Nord Stream 1). Loput venäläiskaasusta kuljetettiin Valko-Venäjän kautta.

Vuonna 2018 EU:n maakaasun tuonnista hieman alle 15 prosenttia toimitettiin nesteytettynä. Loput 85 prosenttia tuli kaasuna putkia pitkin. Itämeren alueella LNG:n osuus maakaasun kokonaistuonnista on vain alle viisi prosenttia, sillä alueen pääkaasun tuoja, Saksa, saa kaasunsa yksinomaan putkia pitkin. Saksa muodostaa Itämeren alueen maakaasun tuonnista kolme neljäsosaa.

Vaikka Itämeren alue kokonaisuutena tarkasteltuna on erittäin riippuvainen kaasun putkitoimituksista, eräissä Itämeren maissa LNG näyttelee merkittävää roolia. Esimerkiksi Liettuan kaasun tuonnista yli 40 prosenttia toimitetaan nesteytettynä eli laivoilla. Ruotsissa nesteytetyn kaasun osuus on 30 prosenttia ja Puolassa viidennes. Lisäksi on syytä panna merkille, että LNG:n osuus EU:n maakaasun tuonnissa on voimakkaassa kasvussa. Viime vuona nesteytetyn kaasun osuus EU:n maakaasun kokonaistuonnista oli jo 27 prosenttia (vuonna 2018 alle 15%).

Puola on kasvattamassa maan luoteisosassa sijaitsevan LNG-terminaalinsa kapasiteettia viidestä miljardista kuutiometristä 7,5 miljardiin vuoteen 2023 mennessä. Lisäksi se on avaamassa uuden LNG-yksikön Gdanskin lähistölle vuoteen 2025 mennessä (yksikön vuosikapasiteetti on 4 miljardia kuutiota). Kun LNG-terminaalin laajennus, Gdanskin yksikkö ja uusi kaasuputki Tanskaan ovat valmiit, Puola pystyy ainakin teoriassa lopettamaan kaasun tuonnin Venäjältä.   

Viime joulukuussa Balticconnector-kaasuputki yhdisti Suomen Baltian kaasuputkiverkkoon, minkä seurauksena Venäjän osuus maamme kaasun tuonnista tippui. Tämän vuoden tammikuussa Venäjän osuus Suomen maakaasun tuonnin arvosta oli ”enää” 2/3.

Koska Liettuan LNG-sataman kapasiteetti ei riitä tyydyttämään sekä Baltian että Suomen kaasun kulutusta, Liettuan ja Puolan kaasuverkostojen yhdistäminen olisi välttämätöntä Baltian ja Suomen energiahuoltovarmuudelle. Ilman tätä putkiyhteyttä emme ole yhteydessä Länsi-Euroopan kaasuverkostoon. Liettuan ja Puolan kaasuverkostot yhdistävän GIPL-kaasuputken ennakoidaan valmistuvan ensi vuoden lopulla.

Liettuan LNG-sataman ja GIPL-kaasuputken yhteenlaskettu kapasiteetti on noin 6,5 miljardia kuutiometriä, mikä on samaa kokoluokkaa kuin Baltian ja Suomen maakaasun vuosikulutus yhteensä. Koska LNG-terminaalien käyttöaste ei parhaimmillaankaan lähentele maksimikapasiteettia (Liettuan LNG-terminaalin käyttöaste on noin 25%), on syytä investoida Latviassa sijaitsevaan Inčukalns-kaasuvaraston kehittämiseen. Varaston aktiivinen kapasiteetti voidaan nostaa nykyisestä kahdesta miljardista kuutiometristä yli kolmeen miljardiin kuutioon. Venäjän valtiollinen kaasuyhtiö Gazprom omistaa kolmanneksen tästä varastosta.  

Myös Venäjä on avannut LNG-terminaalin Kaliningradiin viime vuoden tammikuussa. Sataman vuosikapasiteetti on lähes neljä miljardia kuutiometriä. LNG-sataman avaamisella Venäjä varmisti Kaliningradin alueen energian saannin myös tilanteessa, jossa kaasuvirta Venäjän emämaalta Valko-Venäjän ja Liettuan kautta Kaliningradiin tyrehtyisi. Riski kaasutransiton tyrehtymiseen on olemassa, sillä Venäjän ja Valko-Venäjän suhteet ovat viime aikoina tulehtuneet. Jää nähtäväksi, aiheuttaako suhteiden tulehtuminen komplikaatioita ennen Valko-Venäjän elokuisia presidentinvaaleja.     

Tarkasteltaessa Itämeren alueen kaasulogistiikkaa on syytä ottaa esiin myös Nord Stream 2 -hanke, jonka rakentaminen pysähtyi Yhdysvaltojen asettamiin pakotteisiin viime joulukuussa. On vaikea uskoa, etteikö tätä 10 000 miljoonan euron Nord Stream 2 -hanketta vietäisi jossain vaiheessa loppuun, sillä siitä puuttuu enää vajaan 200 kilometrin pätkä Bornholmin saaren lähistöllä. Venäjän hankkeen pysäyttämisen ohella USA pyrkii lisäämään omaa nesteytetyn kaasun vientiään.

Vaikka Yhdysvaltojen osuus EU:n kaasun kokonaistuonnista oli vuonna 2018 vain prosentin verran, sen osuus on vahvassa kasvussa. Viime vuonna USA toimitti nesteytettyä maakaasua Euroopan unioniin jo yli 17 miljardin kuutiometrin verran ollen EU:n kolmanneksi tärkein LNG:n toimittaja Qatarin ja Venäjän jälkeen. Amerikkalaisen LNG:n suurimmat kuluttajat EU:ssa olivat Espanja, Iso-Britannia ja Alankomaat. Yli puolet amerikkalaisesta kaasusta Euroopan unioniin päätyi näihin kolmeen valtioon. USA:n LNG-toimitusten arvo Euroopan unioniin oli kokonaisuudessaan reilut 2,5 miljardia euroa.

Koska geopoliittinen energiapeli on koventunut ja myös Itämeren alue on nostettu pelilaudalle, Turun kauppakorkeakoulun Pan-Eurooppa Instituutti alkoi kuukausi sitten koordinoida kansainvälistä tutkimushanketta, jossa selvitetään nesteytetyn kaasun tulevaa roolia Itämeren alueella.

Centrum Balticum – säätiön raportteja nesteytetyn kaasun merkityksestä Itämeren alueella:

http://www.centrumbalticum.org/files/4383/BSR_Policy_Briefing_8_2019.pdf

https://www.centrumbalticum.org/files/1910/BSR_policy_briefing_1_2015.pdf