Läntisen yhteiskunnan kyky adaptoitua uhkaa Ukrainaa?

Pulloposti 12
Lauri Inna
Väistyvä Kesko Oyj:n aluejohtaja ja Turun kauppakamarin hallituksen jäsen, tuleva Porin kaupunginjohtaja

Eurooppalainen yhteisö ja läntisen Euroopan eri maiden kansallisvaltiot kykenevät yllättävän hyvin selviytymään viime vuosien aikana eteen tulleista kriiseistä. Yleisessä tiedossa on myös se, että suomalaisen yhteiskunnan turvallisuuden peruspilarina on paitsi vahvat ja laajaan maavoimien joukkoon perustuvat puolustusvoimat, myös ennen kaikkea kokonaisturvallisuuden ajattelun ympärille jäsennetty strategia viranomaisten yhteistyöstä kriiseihin valmistautumisessa ja ennakoinnissa. Parhaillaan myös Ruotsi kehittää samankaltaista valmiutta esimerkiksi huoltovarmuuskeskustoimintojen osalta.

Suomessa ajatellaan, että kokonaisturvallisuus on yhteiskuntamme elintärkeitä toimintoja turvaava malli, jossa viranomaisten lisäksi myös elinkeinoelämä, kolmas sektori ja jopa kansalaiset ovat omalla varautumisellaan varmistamassa yhteiskunnan kriisinsietokyvyn. Niin fyysisen kuin henkisen. Toki on hyvä todeta, että Venäjän hyökkäyssodasta Ukrainalle aiheutunut kriisi on jotakin, mitä emme suomalaisella nykyjärjestelmällä onneksi ole joutuneet koeponnistamaan. Tämä puolestaan kertoo jotakin järjestelmämme ennaltaehkäisevästä merkityksestä.

Kuitenkin Covid 19 -pandemian kaksivuotisen aallon jälkeen noin vuosi sitten käynnistynyt Venäjän hyökkäyssota on aiheuttanut joitain konkreettisiakin haasteita yhteiskuntiemme kykyyn järjestää jokapäiväiset tarpeemme. Venäläisen energian korvaaminen länsimaisella tuonnilla ja tuotannolla on hyvä esimerkki tästä. Myös Ukrainan sodan laukaiseman ruokakriisin vaikutukset ovat moninaiset. Erityisesti maatalouden tuotannontekijöiden kustannusten kasvu aina polttoaineista ja voiteluaineista fossiilista alkuperää oleviin lannoitteisiin on ollut merkittävä.

Energian ja ruuan hintojen sekä yleinen hintojen nousu, Euroopan keskuspankin ohjauskorkojen nousu sekä sen myötä esimerkiksi asuntolainojen korkojen nousu vaikuttavat jo nyt ihmisten kulutuskäyttäytymiseen.  Kulutuskäyttäytymistä kuvaava niin sanottu SOW (Share of Wallet) -analyysi esimerkiksi kaupan alalla vaikuttaa strategioihin, linjauksiin ja toimintatapoihin. Lähes kaikkia yhteiskunnan ja elinkeinoelämän toimialoja koskettanut kriisi on johtanut tilanteen ja toimintatapojen uudelleenarviointiin.

Tämä kaikki kertoo siitä, että yhteiskuntamme sopeutuu eli adaptoituu kriiseihin eri instituutioiden, järjestelmien, lainalaisuuksien sekä niitä seuraavien ohjausmekanismien myötä. Ihmisen työtehtävistä ja taustasta riippuen adaptaation fokukseen vaikuttaa se, miten paljon hän ajattelee koko yhteiskunnan toimintoja, jopa globaalia viitekehystä vai omaa henkilökohtaista elinpiiriään ja elämäänsä. Luen parhaillaan Sixten Korkmanin kirjaa Väärää talouspolitiikkaa. Kirjassa hän viittaa muun muassa Aristoteleen päätelmään, jonka mukaan ihmisen oman edun ja niin sanotun yleisen edun välillä ihminen lopulta valitsee oman etunsa. Ihminen on siis itsekäs poliittinen eläin.

Oman yhteiskuntamme kyvyssä valmistautua kriiseihin ja adaptoitua lähialueilla tapahtuvien kriisien, jopa sodasta aiheutuvan inhimillisen hädän seurauksiin ja heijastuksiin ei sinällään ole mitään väärää. Päinvastoin, järjestelmämme tulee toimia juuri näin. Kuitenkin samaan aikaan inhimillinen hätä on ukrainalaisten arjessa joka päivä ja hetki. On jo selvää, että kokonaiset sukupolvet ja heidän kokemuksensa sodasta paitsi turruttavat ihmisiä, vaikuttavat koko globaalin järjestelmän kykyyn luoda aikanaan uutta. Ukrainan sodasta ennustetaan pitkäkestoista konfliktia. Länsimainen yhteisö katsoi sivusta Krimin miehityksestä alkanutta sotatilaa vastaava selkkausta jo vuodesta 2014 ennen viime keväistä Venäjän hyökkäystä Kiovaan ja laajoilla rintamilla koko Ukrainaan.

Palaa otsikoihin