Kun kansallista turvallisuutta suojellaan, ei Itämerta saa unohtaa

Pulloposti 43
Mari Rantanen
Sisäministeri
Sisäministeriö

Viime syksystä lähtien on kansallisen turvallisuutemme polttopisteessä ollut itärajan tilanne. Olemme ryhtyneet toimiin kansallisten etujemme suojaamiseksi välineellistetyn maahantulon muodossa tapahtuvalta meihin kohdistetulta vaikuttamiselta. On tehty useita valtioneuvoston päätöksiä, joilla itärajan rajanylityspaikkoja on suljettu ja keskitetty kansainvälisen suojelun hakeminen muualle kuin suljetuille rajanylityspaikoille. Myös muihin toimiin on ryhdytty: esimerkiksi väliaikaista lainsäädäntöä valmistellaan ja operatiivista valmiutta parannetaan. Tämä kaikki tähtää kansallisen turvallisuutemme ja itsemääräämisoikeutemme suojelemiseen etupainotteisesti.

Itärajan tilannetta on puitu paljon myös julkisuudessa – kuten toki kuuluukin. Joskus näyttää kuitenkin siltä, että julkisuuden fokus on vain yhdessä kriisissä tai häiriötilanteessa kerrallaan, oli kyse sitten pandemiasta, Ukrainan sodasta tai vaikka juuri itärajan tilanteesta. Turvallisuustyössä emme voi kuitenkaan toimia näin. Siitä huolimatta, että uhka juuri nyt näyttäisi olevan jossain, se voi huomenna – tai miksei myös samanaikaisesti - vaania jossain muualla.

Paljon puhutussa hybridivaikuttamisessa on kyse pahantahtoisesta ulkoisesta vaikuttamisesta, jolle leimallista on eri keinojen käyttäminen vaikutuksen aikaansaamiseksi sen kohteena olevaan maahan. Siksi vaikka nyt katsoisimme itärajalle, meidän on syytä katsoa samaan aikaan myös muualle. Itärajan lisäksi muun muassa Itämerelle.

Itämerellä sijaitsee myös Ahvenanmaa, joka on itsehallinnollinen ja demilitarisoitu osa Suomea. Sotilaallinen läsnäolo ei ole siellä sallittu. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö sielläkin voisi tapahtua. Toisaalta sotilaallisen läsnäolon puuttuminen ei myöskään tarkoita, etteikö saarella toimisi turvallisuusviranomaisia. Saarella on oma poliisi – Ålands polismyndighet – joka valvoo yleistä järjestystä ja turvallisuutta ja hoitaa muitakin poliisille kuuluvia tehtäviä. Saarella toimivat myös valtakunnallisista poliisiviranomaisista Keskusrikospoliisi ja Suojelupoliisi. Rajavartiolaitosta Ahvenanmaalla edustaa Länsi-Suomen merivartiosto.

Turvallisuusviranomaisten toiminta ja toimivaltuudet myös Ahvenanmaalla perustuvat lakiin. Ahvenanmaan itsehallintolaissa on säädetty siitä, miten lainsäädäntövalta saarella jakaantuu valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan välillä. Niin sanotuilla sopimusasetuksilla voidaan valtakunnan hallinnolle kuuluvia tehtäviä siirtää maakunnalle tai vastaavasti myös päinvastoin. Esimerkiksi poliisin toiminnasta Ahvenanmaalla annetussa sopimusasetuksessa on poliisin tehtävien jakamisesta Ahvenanmaan ja valtakunnan poliisiviranomaisten kesken säädetty osin itsehallintolain perusteella suoraan määräytyvästä tehtäväjaosta poikkeavasti. Olennaista kuitenkin on, että turvallisuuteen liittyviä tehtäviä on Ahvenanmaalla sekä maakunnan omilla että valtakunnan viranomaisilla. Turvallisuutta tehdään Ahvenanmaallakin yhdessä.

Jo vuosien ajan on katsottu, että sisäinen ja ulkoinen turvallisuus limittyvät yhä vahvemmin toisiinsa. Voi olla vaikea erottaa niitä toisistaan ja joka tapauksessa niillä voi olla toisiinsa heijastusvaikutuksia. Myös Itämerellä ja Ahvenanmaalla tämä pätee. Ahvenanmaalla on tärkeä merkitys meille.  Emme saa ummistaa silmiämme myöskään muulta, mitä Itämerellä voi tapahtua. Turvallisuusriskejä voivat aiheuttaa niin vihamieliset toimijat kuin vaikkapa huonokuntoiset tankkeritkin. Siksi on tärkeää varautua monenlaisiin uhkiin myös Itämerellä. Ja siksi on myös tärkeää, että alueella toimivat turvallisuusviranomaiset pelaavat samaan maaliin. Tämä edellyttää hyvien ja toimivien yhteistyösuhteiden ylläpitämistä ja kehittämistä, tarvittaessa yhteistä varautumista ja sen suunnittelua ja jatkuvaa vuorovaikutusta ylipäätään. Varautuminen on toimintaa, joka tuottaa valmiutta. Sitä tehdään etukenossa, koska taannehtivasti ei voi varautua tulevaan.

Suomella on hyvä ja toimiva varautumisen konsepti, kokonaisturvallisuuden toimintamalli, jossa yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja suojataan eri tahojen välisenä yhteistyönä. Tätä yhteistyötä tehdään myös Itämerellä ja Ahvenanmaalla. Hyvät ja toimivat viranomaissuhteet ja myös henkilösuhteet ovat tässä avainasemassa. Ensimmäisenä, aina ja kaikkialla, tulee yhteisen Suomemme etu.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin