Koronan jälkeen puhumme taas Kiinasta ja viinasta

Pulloposti 20
Jaana Kurjenoja
Pääekonomisti
Kaupan liitto

2000-luvun alussa IT-kuplan puhjettua verkkokauppojen suunnittelemista pidettiin haihatteluna. Kuplaa koko digimaailma! Suomessa keskustelu kuluttamisen kansainvälistymisestä palasi taas tuttuihin uomiinsa: viinan ja tupakan rahtaamiseen naapurimaista. Eikä toki turhaan.

Laivamatkustajien määrä Viroon on kasvanut noin puolellatoista miljoonalla vajaassa 20 vuodessa. Viron tilastokeskuksen mukaan viime vuonna laivamatkustus Suomesta kääntyi taas kasvuun edellisvuoden notkahduksen jälkeen. Samalla kasvoi myös panimotuotteiden, ennen kaikkea oluen, maahantuonti. 

Edellisvuonnahan six-packien, mäyräkoirien ja muiden olutlaatikoiden rahtaaminen väheni, kun alkoholin myynti suomalaisissa päivittäistavarakaupoissa hieman vapautui, ja Viro kiristi alkoholiverotustaan. Kun verotulot alkoivat dramaattisesti supistua, Viron oli muutettava politiikkaansa ja kevennettävä niin oluen kuin väkevienkin verotusta. Se oli ilmeisen onnistunut liike suomalaisen viinarallin kiihdyttämiseksi.

Pelastaako koronakriisi alkoholiverotuoton?

Vielä tämän vuoden tammi-helmikuussa, ennen koronakriisiä ja matkustusrajoituksia, suomalaisten matkailu Viroon edelleen kasvoi. Vaikka koronakriisi iskee lujaa suomalaiseen kauppaan ja veropohjaan, alkoholiveron tuoton se kuitenkin pelastaa.

Tilanne on tietenkin hullunkurinen. Suomi tukee matkustajamerenkulkua vuosittain 250-280 miljoonalla eurolla – huoltovarmuuteen vedoten. Yritystuki maksetaan veronmaksajien kukkarosta mm. verottamalla alkoholia. Kireä alkoholiverotus taas kannustaa suomalaisia Ruotsin laivoille ja viinan hakuun Virosta. Tätä rallia helpotetaan yritystukien takaamilla edullisilla laivamatkoilla, jotka kustannetaan mm. kireällä alkoholiverolla ja perustellaan huoltovarmuudella.

Ruotsin risteilyt ja Viron viinaralli ovat varmasti hauskaa vapaa-ajan puuhaa - ja ehkä osa yksittäisten suomalaisten huoltovarmuutta -, mutta ne myös vääristävät kilpailua. Koronakriisin jälkeen Itämerellä kelluvien ravintoloiden ja Viron kauppojen ja kuppiloiden tukeminen ei liene aivan osuvimpia toimia?

Kiina-nyssäkät vyöryvät Pohjolaan

2010-luvulla digiostaminen ja kansainvälinen verkkokauppa ovat kehittyneet vahvasti Pohjoismaissa. Aluksi näytti siltä, että varsinkin ruotsalaiset ovat tämän pelin voittajia vahvoilla vähittäiskaupan brändeillään, mutta asetelma vaikeutui kansainvälisten markkinapaikkojen kasvaessa ja levitessä ja varsinkin kiinalaisen verkkokaupan massiivisena kasvuna.

Kiina on jo suosituin digiostosten lähetysmaa kaikissa Pohjoismaissa ja Baltiassa. Kiina-nyssäköiden invaasiota Eurooppaan on helpottanut kansainvälisen postijärjestelmän maksusopimukset sekä tietysti Kiinan valtion omat tuet sikäläisille kaupoille ja markkinapaikoille. Kaupan liiton arvion mukaan jo 13 prosenttia suomalaisten digiostoksiin käyttämistä euroista ohjautuu Kiinaan, enemmän kuin minnekään muualle Suomen rajojen ulkopuolelle.

Kansainväliset markkina-alustat, kuten Wish tai AliExpress, voivat ilman huolen häivää välittää EU-alueelle myyntiin tavaraa, joka ei täytä EU:n tuoteturvallisuusstandardeja. Samaan aikaan sisämarkkinoilla toimivat kaupat organisoivat ja maksavat hankintaketjujensa omavalvonnan tai ulkopuolisen auditoinnin, jotta sekä EU:n että yrityksen omat laatu- ja turvallisuusstandardit täyttyisivät. Kaupan liitossa on juuri arvioitu, että pelkästään tuoteturvallisuuteen liittyvien kustannusten vuoksi mm. kosmetiikan tukkuhinnat Kiinassa ovat vain 59 % suomalaisyritysten hankintahinnoista.

Ehkä viimeaikaiset surkuhupaisat käänteet kiinalaisten hengitysmaskien ja suojavarusteiden laadusta havahduttavat meidät arvostamaan eurooppalaista tuoteturvallisuutta? Varsinkin, kun miljoonien yksittäispakattujen kiinalaistuotteiden ilmasilta Pohjolaan ei auta meitä ilmastotaistelussa, eikä kiinalaispakkausten muovi ole useinkaan kierrätyskelpoista – epäkelpo muovikuitu voi pilata koko kierrätyserän.

EU-tasolla meidän pitäisi vaatia markkinapaikoilta samanlaista tuotevastuuta kuin kaupoilta ja maahantuojiltakin. Se olisi reilua yrityksiämme kohtaan.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin