Koko maan nuorissa on tulevaisuus

Pulloposti 56
Janne Pietarinen
Dekaani, kasvatustieteen professori
Filosofinen tiedekunta
Itä-Suomen yliopisto, UEF

Erilaiset kriisit lisäävät ihmisten turvattomuuden tunnetta, mutta niiden onnistunut käsittely voi myös vahvistaa yhteisöllisyyden kokemusta ja henkistä kriisin kestävyyttämme. Meneillään oleva vuosikymmen on ollut koronapandemian ja Ukrainan sodan myötä poikkeuksellista aikaa myös koulupolullaan eteneville nuorille. Tällöin on ollut keskeistä, että nuorten kasvuympäristöissä on tuettu ja vahvistettu tietoisesti heidän luottamustaan tulevaan. Koululla on kodin rinnalla merkittävä rooli, millä tavoin erilaisia kriisejä käsitellään ja millaisia ratkaisuja löydämme yhteiskunnallisesti huolestuttaviin kehityskulkuihin. Tässä katsannossa koulutus, oppiminen ja osaaminen korostuvat merkittävinä keinoina ylläpitää ja uudistaa yhteiskunnan ja yksilöiden toimintakykyä ja positiivista tulevaisuusnäkymää. 

Tuoreissa PISA-tuloksissa oppilaiden oppimistulosten laskeva kehitystrendi on aiheuttanut kansallista huolta ja erilaisia tulkintoja tulosten taustasyistä. Kansainväliset (mm. PISA) ja kansalliset (mm. KARVI) arvioinnit osoittavat, että oppilaiden osaamisen tasossa (esim. matematiikassa ja äidinkielessä) on yksilöiden, koulujen ja niiden opetusryhmien välisiä eroja, jotka jäsentyvät myös eroiksi alueiden ja sukupuolten välillä. Sosioekonomisen taustan eriyttävä vaikutus osaamiseen on kasvanut jo yli vuosikymmenen ajan. Tässä alueellisessa tarkastelussa esimerkiksi itäisen Suomen lasten ja nuorten osaamisen tason heikentyminen on merkille pantavaa. Vastaavasti lasten ja nuorten hyvinvoinnin osalta on havaittavissa oppilaiden oppimista ja koulunkäyntiä haastavia tekijöitä, jotka nekin ovat osin alueellisesti vaihtelevia. Esimerkiksi Pohjois-Karjalassa kouluikäisten poikien ADHD-diagnoosien määrä on poikkeuksellisen suuri muuhun maahan verrattuna (THL).  

Vaikkakin edellä kuvatut kehitystrendit ovat itäisen Suomen osalta huolestuttavia, niiden perusteella ei pidä tehdä liian suoraviivaisia tulkintoja tai johtopäätöksiä. Tunnistettujen alueellisten erojen sisällä on edelleen merkittävää vaihtelua (myös polarisoitumista) muun muassa oppilaiden osaamisessa, koulunkäyntiin kiinnittymisessä, opiskeluun motivoitumisessa, kouluhyvinvoinnissa ja perheiden voimavaroissa tukea lastaan koulunkäynnissä. Tällöin oppilaiden osaamistason ja kouluhyvinvoinnin edistämiseksi, koulutuksen riittävän resursoinnin ja tarvittavien tutkimusperustaisten keinojen tunnistamisen rinnalla, on ylläpidettävä päätöksentekijöiden, koulujen, perheiden ja oppilaiden tulevaisuususkoa – myös itäisessä Suomessa kaikilla oppilailla on mahdollisuus menestyä koulussa, edetä opinnoissaan ja saavuttaa tulevaisuudelleen asettamiaan tavoitteita.

Nuorten osaamistason nostamisessa opettajankoulutuksella on eri puolilla Suomea keskeinen rooli, millaisin keinoin opettajat kykenevät edistämään oppilaiden oppimista ja kouluhyvinvointia tulevaisuudessa – nämä kun kytkeytyvät koulun arjessa vahvasti toisiinsa. Opettajan toiminnan ydintä on edelleen opettaminen, opetettavien sisältöjen hallinta ja oppimisprosessien ohjaamisen taidot. Samoin kodin ja koulun yhteistyössä perinteinen ajatus nuoren koulunkäyntiä tukevasta ja arvostavasta vuorovaikutuksesta molempiin suuntiin on edelleenkin erittäin arvokas. Kuitenkin opetustyössä tulevaisuudessa onnistuakseen opettajilla on oltava enenevässä määrin hyvinvointi-, vuorovaikutus- ja kieli- ja kulttuuritietoisen pedagogiikan osaamista. Lisäksi heillä on oltava ymmärrystä digitalisoituvan oppimisen ja vuorovaikutuksen nuorille tuottamista mahdollisuuksista ja yhä tarkemmin tunnistetuista haasteista. Näiden tutkimusperustaiseen kehittämiseen olemme Itä-Suomen yliopiston laaja-alaisessa opettajankoulutuksessa erityisesti keskittyneet.

Lopuksi meille aikuisille. Yhteiskunnallisessa keskustelussa tunnistamme elinvoiman, luonnontieteellisteknologisten innovaatioiden ja taloudellisen kestävyyden merkityksen kansakunnan hyvinvoinnille. Tunnistetaan, panostetaan ja nostetaan esille myös sosiaalisia-, pedagogisia- ja kulttuurisia innovaatioita. Niiden myötä onnistumme luomaan toimivia keinoja nykynuorten yhteisöön kuulumisen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja osaamisen edistämiseksi – he kun elävät monin tavoin erilaisessa kasvuympäristössä verrattaessa omassa nuoruudessamme kokemaamme. Tällöin meillä on myös parempi mahdollisuus puskuroida sosioekonomisen taustan eriyttävää vaikutusta oppilaiden osaamiseen ja koulutukseen osallistumiseen. Kaikki tämä vahvistaa myös sisäistä turvallisuutta ja henkistä kriisin kestävyyttä yhteiskunnassamme. Pidetään siis erityistä huolta nuoristamme!

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin