Kohti kestävämpää meriliikennettä Itämerellä

Pulloposti 40
Harri Pursiainen
Kansliapäällikkö
Liikenne- ja viestintäministeriö

Kirkkaalla säällä Itämeren yli Brysseliin lentäessä voi nähdä kimmellyksiä siitä, kuinka herkkä ja haastava tämä suomalaisille tärkein meri on. Se on tiuhaan liikennöity ja sen vesimäärä on pieni, mutta valuma-alue laaja. Ainutlaatuisen Itämerestä ja sen kauppamerenkulusta tekee myös talvi. Pohjoiset satamamme jäätyvät talvisin. Tämän ihmeellisen meren jaamme kahdeksan muun hyvin erilaisen valtion kesken.

Suomi on tällä hetkellä paitsi Euroopan unionin neuvoston puheenjohtaja, myös EU:n Itämeristrategian puheenjohtajuudesta vastaava maa. Meillä on oiva tilaisuus vaikuttaa niin merellisten naapuriemme kuin koko EU:n kanssa muotoiltaviin linjauksiin Itämeren tulevaisuudesta. Tuoreessa hallitusohjelmassa linjataan, että EU:n Itämeristrategia uudistetaan ja sen toimeenpanoon turvataan riittävät resurssit. Hallitusohjelma painottaa, että Suomen infraverkon maalla, merellä ja ilmassa tulee tukea tasapainoisesti koko maan huoltovarmaa, kilpailu- ja uudistumiskykyistä, resurssiviisasta ja kestävää kehitystä.

Edelleen hallitusohjelmassa todetaan, että kestävää kehitystä ja ilmastoystävällisempää liikkumista merellä toteutetaan ennen kaikkea jatkamalla aktiivista työtä merenkulun päästöjen vähentämiseksi niin EU-tasolla kuin kansainvälisten järjestöjen kautta. Globaalien tavoitteiden lisäksi meriliikenteen kehitys vaikuttaa myös lähimeremme Itämeren tilaan ja kehitykseen.

Valtioneuvoston työskentelyyn haetaan tukea asioiden ilmiöpohjaisesta tarkastelusta. Itämeri, jos mikä, on ilmiö. Itämeri-ilmiö vaatii meiltä entistä laajempaa yhteistyötä ja toimia entistä kestävämmän meriliikenteen hyväksi. Itämeren ongelmat ovat monisyiset ja niiden ratkaisemiseksi työskennellään usean eri ministeriön hallinnonalalla.

Itämeri on meille suomalaisille elämänlanka. Suomesta ulkomaille ja ulkomailta Suomeen kulki merikuljetuksina vuonna 2018 yhteensä yli 100 miljoonaa tonnia tavaraa, josta kolmannes kotimaisilla aluksilla. Tästä syystä Suomen Itämeri-politiikka ulottuu laajalle. Liikenne- ja viestintäministeriön hallinnonalan tehtävä on ennen muuta varmistaa toimivat ja turvalliset meriliikenneyhteydet Itämerellä.

Kansainvälisessä merenkulkujärjestössä IMO:ssa tekemämme päästövähennystyö ei saa olla irrallaan omasta lähimerenkulustamme ja EU:n työstä kestävän meriliikenteen hyväksi. Tiukentuvat ilmasto- ja ympäristövaatimukset eivät kuitenkaan ole peikko, jona ne helposti nähdään. Vaatimukset voi nähdä mahdollisuutena: Itämeren rikkipäästösääntely on jo synnyttänyt uusia, maailman merille vietäviä innovaatioita. Voisiko niin käydä myös hiilidioksidipäästöjen vähentämisen ja talvimerenkulun innovaatioille?

Hallinnon rooliin kuuluu sääntelyn ohella olla innostamassa yhteiskunnan kaikkia toimijoita kestävään kehitykseen. Hyvällä toimijoiden välisellä yhteistyöllä voidaan ottaa hyöty irti uusista teknologioista ja datasta navigointiturvallisuuden ja energiatehokkuuden parantamiseksi sekä päästöjen vähentämiseksi. Tavoitteena on kasvattaa Suomen merilogistiikasta edelläkävijä digitalisoinnissa, autonomisessa liikenteessä ja päästöjen vähentämisessä.

Voimme saavuttaa puhtaan ja hyvinvoivan Itämeren vain asennemuutoksella. Muutoksesta on merkkejä. Ihmiset ovat alkaneet ajatella toimintansa vaikutuksia merelle. Ilahduttavaa on, miten esimerkiksi muovijätteeseen on reagoitu. Kesäisin venesatamissa näkee yhä enemmän biohajoavia pesuaineita ja aluksilta mereen päätyvä kuormitus vähenee. Hallinnon puolella teemme oman osamme esimerkiksi maasähkön sekä muiden vaihtoehtoisten käyttövoimien vaatiman infrastruktuurin edistämisessä.

Helsinkiin laskeutuva kone aloittaa laskeutumisen Hankoniemen lounaispuolelta. Ikkunasta näkyy ainutlaatuinen Saaristomeri. Vesi kimaltaa auringossa tuhansien saarten ja luotojen lomassa. Yhteysalus on juuri lähestymässä ulkosaariston Utötä, myös muutamia loppukesän purjehtijoita näkyy olevan liikkeellä. Ulompana näkyy jonossa itään ja länteen kulkevia rahtilaivoja. Aurinko laskee pian horisontin taa.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin