Kipsikäsittelyllä aikaa meren pelastajille

Pulloposti 15
Annamari Arrakoski-Engardt
Toimitusjohtaja
John Nurmisen Säätiö

Maatalous on noussut valokeilaan Itämeren suojelussa. Syystäkin, sillä tietty kuormitustaso kuuluu maanviljelyyn erottamattomasti. Tehokkaita keinoja kuormituksen vähentämiseen on vain vähän.

Perimmäinen syy kuormitukseen on P – sekä lanta että fosfori. Lantavuoria syntyy eläintuotannosta, joka on keskittynyt Lounais- ja Länsi-Suomeen sekä Pohjanmaalle. Siellä olisi fosforirikasta lantaa vaikka muille jakaa. Tarvitsijoita, ravinneköyhiä kasviviljelytiloja löytyy muualta. Eli tavara pitäisi saada paikasta A paikkaan B. Kuulostaa helpolta, mutta ratkaisut antavat vielä odottaa itseään.

Maallikko ajattelee, että eikö lantaa voisi kuivattaa ja tehdä siitä helppokäyttöisen, helposti levitettävän ja kuljetettavan kaupallisen tuotteen. Tällaista ei kuitenkaan – ainakaan vielä – voida tehdä laajassa mittakaavassa, koska prosessointi tekee lopputuotteen niin kalliiksi, ettei se ole enää kilpailukykyinen huomattavasti edullisemman keinolannoitteen kanssa.

Viljelijät ja maataloustuottajat tekevät raskasta työtään joka päivä, kelistä ja koronasta huolimatta, koska suomalaisten pöytiin pitää saada ruokaa. He ovat paitsi meidän suomalaisten arkielämän sankareita, myös avainasemassa Itämeren pelastajina. Monissa hankkeissa on nähty, että viljelijät lähtevät ennakkoluulottomasti testaamaan uusia keinoja parantaa paitsi peltojensa tuottavuutta myös minimoida niiden vesistövaikutuksia.

Maatalouden hajakuormituksen perussyiden ratkomiseen tarvitaankin uudenlaista ajattelua ja uusia tekijöitä. Paitsi maanviljelijöitä, apuun tarvitaan pellepelottomia keksijöitä, kauppamiehiä ja insinöörejä. Samalla kun täysin uusien tuotteiden ja innovaatioiden kaupallistaminen etenee, on arvioitava, mitä voimme tehdä tässä ja nyt.

Kaupungit ja teolliset toimijat eivät enää voi merkittävästi vähentää Itämeren kuormitusta nykyisestä. Toki on yksittäisiä toimia, joilla voidaan saavuttaa isojakin päästövähennyksiä, kuten meillä työn alla oleva Lannoitelaivaushanke, jolla parannetaan lannoitekuljetusten lastauskäytäntöjä.

Maataloudestakin löytyy ilmeisiä nopeita ratkaisuja. Peltojen kipsikäsittely on suomalainen innovaatio ja erityisen tehokas ja edullinen maatalouden kuormituksen nopeassa leikkaamisessa: kipsi vähentää peltojen fosfori- ja kiintoainesvalumaa välittömästi noin 50 %. Sitä tutkittiin ensin lähes kymmenen vuotta, ja vahvan tieteellisen näytön ja rohkaisevien esimerkkien jälkeen mekin käynnistimme yhdessä hankekumppaniemme kanssa kolme vuotta sitten peltomittakaavan kipsikäsittelyt Vantaanjoella. Koska raaka-aineena käytetään kierrätyskipsiä lannoiteteollisuudesta, toimi on myös ylivoimaisen kustannustehokas verrattuna kaikkiin muihin mahdollisuuksiin leikata hajakuormitusta. Sen vaikutus kestää viisi vuotta.

Kipsiä tarvitaan kipeästi Itämeren ja rannikkovesiemme tilan parantamiseen. Olemme iloisia ja ylpeitä Vantaanjoen kipsihankkeesta, johon osallistui 73 tilaa, kaksi kaupunkia sekä yksi oppilaitos. Se oli kärkihanke, jolla todistimme kipsin toimivuuden. Kipsitettävä ala oli 3 615 hehtaaria.

Ympäristöministeriö pisti ison pyörän pyörimään vuonna 2019. Me säätiössä hurrasimme historiallisen suurelle panostukselle, kun vuoden 2019 vesiensuojeluohjelmassa allokoitiin jopa 22 miljoonaa euroa KIPSI-hankkeeseen. Tämä hanke on parhaillaan käynnissä Saaristomeren valuma-alueella Varsinais-Suomen ELYn johtamana. Tavoitteena on käsitellä 67 500 hehtaaria.

Maaliskuussa saimme uuden ilouutisen, kun kuulimme, että elpymisrahoista on allokoitu lisärahoitusta Saaristomeren alueen peltojen kipsikäsittelyyn.

Valitettavasti näiden hankkeiden jälkeenkin jää vielä käsittelemättä paljon kipsikäsittelyyn soveltuvaa peltopinta-alaa – Suomessa on sitä yhteensä 540 000 hehtaaria.  Me näemme tässä valtavan potentiaalin, jota olisi vastuutonta olla hyödyntämättä, kun näemme, missä kunnossa merialueemme on.

Lupaavaa työtä kipsikäsittelyn edistämiseksi on syytä jatkaa. Jos meren tilaa halutaan näkyvästi parantaa, ei työtä voida jatkaa yksittäisillä julkisen tai yksityisen sektorin rahoittamilla muutamien tuhansien hehtaarien hankkeilla, vaan jatkossa on turvattava kipsin laajamittaisen käytön rahoitus EU-rahoituslähteistä.

Kipsi pitäisi saada mukaan Suomen maaseutuohjelmaan uudella EU-ohjelmakaudella sisällytettäväksi ei-tuotannollisten tukien järjestelmään. Jos kipsikäsittelylle saataisiin EU-tukea, viljelijät voisivat Vantaanjoen hankkeen tavoin hankkia kipsin, kuljetuksen ja levityksen helposti maatalouskaupan kautta ja EU kompensoisi toimen sen valinneille.

Nyt on aika lunastaa kipsin suuri lupaus rehevöityneen Itämeren pelastuskeinona.

Fosfori on yksi maapallon yleisimmistä alkuaineista. Sen kemiallinen merkki on P.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa. 

Palaa otsikoihin