Kiinteistökauppojen kieltäminen ei poista ongelmaa

Pulloposti 89
Matti Tanner
Puolustus- ja turvallisuuspolitiikkaa seuraava toimittaja
Iltalehti

Pitkään kiinni ollut pieni kioski Karjalan radan varressa taajama-alueella Imatralla, joka aiottiin ottaa kesämökiksi. Entinen Tullin toimitalo ison maaliikenteen terminaalin laidassa, valtateiden ja rautatien solmukohdassa Kouvolassa, sekä alle kymmenen kilometriä Utin varuskunnasta. Iso ja hyvin huonokuntoinen tehdasrakennus rautatieaseman vieressä ja noin 20 kilometriä itärajalta Ilomantsissa. Nämä ovat esimerkkejä venäläisten tai heidän omistamiensa yritysten kiinteistökaupoista, jotka Puolustusministeriö on tänä vuonna estänyt.

Kaikkien kolmen kaupan taustalta löytyi ministeriön mukaan epäuskottavia ja jopa ristiriitaisia selityksiä siitä mihin kiinteistöjä aiottiin käyttää. Yritysten tekemissä kaupoissa taustalla oli myös taloudellisia epäselvyyksiä, olematonta liiketoimintaa ja epäselvyyttä siitä mistä maasta tai kenen toimesta toimintaa rahoitetaan.

Muutamien estettyjen kauppojen ohella noin 70 venäläistä sai luvan hankkia kiinteistön alkuvuonna Suomesta. Iltalehden kesällä tekemässä listauksessa selvisi muun muassa, että lähes kiinni valtatiessä oleva 25 neliömetrin kokoinen 1930-luvun rintamamiestalo oli kiertänyt muutamien viikkojen sisällä jopa kahdella eri venäläisomistajalla. Pienen talon huono kunto ei ollut esteenä isoille suunnitelmille tehdä siitä asunto tai kesämökki.

Talon kehnosta tilasta kertovat kauppakirjaan merkityt laajat ja merkittävät kosteusvauriot eivät myöskään olleet esteenä kiinteistökaupalle, jossa venäläisostajan yritys aikoi remontoida talon Itä-Uudellamaalla. Tiedossa oleva purkukuntoisuus ei haitannut myöskään 350 neliön kokoisen talon hankinnassa kaupunkialueelta Etelä-Karjalassa.

Jatkossa venäläisten kiinteistökauppoihin on tulossa merkittävä muutos. Ne eivät enää ole mahdollisia – ainakaan niin kauan kuin Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa Ukrainassa. Lakiin kiinteistöhankintojen luvanvaraisuudesta aiotaan lisätä kohta, jolla estettäisiin hyökkäyssotaa käyvän maan kansalaisia ostamasta kiinteistöjä Suomesta. Vaikka puolustusministeri Antti Häkkäsen esittelemässä lakiesityksessä ei Venäjää nimetä erikseen, laki on tehty erityisesti estämään Venäjän kansalaisten kiinteistökaupat. Kielto koskee myös venäläisten omistamia yrityksiä.

Venäläisten kiinteistökaupat estävä laki on iso askel Suomen turvallisuuden suojaamisessa, mutta se ei kauppoja kokonaan estä. Lain voimaantulon jälkeenkin löytyy tapoja, joilla venäläiset voivat ostaa Suomesta kiinteistöjä täysin laillisesti. Kauppojen tekeminen onnistuu, jos ostaja on Suomen ja Venäjän kaksoiskansalainen.

Kiinteistökauppoja pääsevät tekemään myös niin sanotun kultaisen passin omistavat kaksoiskansalaiset, joilla on jonkun EU-maan kansalaisuus Venäjän lisäksi. Kultaisia passeja ovat myöntäneet varakkaille ostajille muun muassa Kypros, Malta, Italia ja Portugali.

Lisäksi venäläiset voivat yhä ostaa kiinteistöjä, jos ne ovat kiinteistöosakeyhtiön osa. Käytännössä kerros- rivi- tai paritalo-osakkeet ovat siis edelleen hankittavissa. Myös kesämökin tai maatilan hankinta onnistuu, jos ne ovat osakeyhtiön hallussa. Tällöin kyse on yrityskaupasta ja kiinteistöt vaihtavat omistajaa kaupan mukana.

Monet asiantuntijat ovat julkisuudessa nostaneet esiin myös niin sanottujen bulvaanien käytön kiinteistökaupoissa. Nämä kaksoiskansalaisuuden omaavat henkilöt voivat olla mukana toiminnassa omasta tahdostaan tai pakotettuna. Venäjällä hallinto voi lainsäädännön avulla pakottaa kansalaisiaan toimimaan Suomessa tahtonsa mukaan. Tarvittaessa henkilöitä voidaan kiristää esimerkiksi Venäjällä asuvien sukulaisten tai maassa olevan omaisuuden avulla.

Lait joilla Venäjä voi värvätä omia kansalaisiaan kiinteistöjä hankkimaan tai käyttämään johonkin tarkoitukseen eivät ole pelkkää teoriaa, vaan esimerkiksi Puolustusministeriö on käyttänyt asiaa jatkuvasti perusteluissaan kauppoja kieltäessään.

Miksi venäläisten kiinteistökaupoista sitten pitää olla huolissaan? Vielä ennen Venäjän hyökkäystä Ukrainaan joku olisi voinut sanoa, että tiukoilla lakimuutoksilla estetään ihan tavallisen ihmisen asunnon tai kesämökin hankinta. Tätä länsimaisia arvoja tunnustavassa Suomessa olisi voitu pitää demokratian tuoman vapauden vastaisena. Helmikuussa 2022 Vladimir Putinin johtama Venäjä teki kuitenkin täysin selväksi, että se on valmis kaikkiin keinoihin etupiirinsä laajentamiseksi.

Suomi avasi kiinteistökaupat käytännössä kenelle tahansa ulkomaalaiselle purkamalla niitä rajoittavat lait 1990-luvulla. 2000-luvun alkupuolella Suomessa käynnistyi jälkikäteen arvioiden täysin poikkeuksellinen ilmiö, jossa maata myytiin valtavia määriä venäläisille.

Venäläisten kiinteistökauppoja vuosia selvittänyt ja niitä useissa medioissa sekä kirjassaan Putinin pihapiirissä läpi käynyt tutkiva toimittaja Tuula Malin on jakanut ne karkeasti kolmeen osaan: 1. tavalliset rauhallisesta ja luonnonläheisestä Suomesta kesämökin halunneet venäläiset, 2. rahanpesua varten kiinteistöjä hankkineet liikemiehet, 3. järjestelmällisesti Suomen puolustuksen ja huoltovarmuuden kannalta keskeisiltä paikoilta kiinteistöjä haalineet henkilöt.

Kaupankäynti oli kiivaimmillaan 2010-luvun taitteessa, jolloin kiinteistöjä hankkivat tavallisten keskiluokkaisten venäläisten lisäksi useat Suomeen ilmestyneet erikoiset liikemiehet. He onnistuivat hurmaamaan monen talousvaikeuksissa painineen kunnan päättäjät ja maakuntaliittojen edustajat. Pääosin toteutumatta jääneissä liiketoimintasuunnitelmissa maalailtiin usein samoja teemoja: isoja luksuslomakyliä ja mahtavia matkailukeskuksia kylpylöineen maksukykyisille venäläisturisteille. Raha ei ollut suunnitelmien esteenä, vaan sitä tuntui monissa hankkeissa riittävän loputtomasti. Kun sen lähteitä kyseltiin, ne jäivät yleensä avaamatta. Myös kauppoja tehneet henkilöt saattoivat kesken kaiken kadota jäljettömiin.

Venäläisten hurjan kiinteistöbuumin aikaan kauppoja tehtiin koko maassa aina Saaristomereltä Lappiin asti. Laajimpiin kiinteistöhankintoihin kuuluivat esimerkiksi Pyhätunturille Pelkosenniemelle kaavailtu miljardiluokan matkailuhanke, johon kunnanjohto saatiin mukaan kaavoittamaan lukuisia tontteja ostajille. Laajaa ja poikkeuksellista toimintaa oli myös esimerkiksi Saaristomereltä keskeisten huoltoväylien varrelta kiinteistöjä haalinut Airiston Helmen matkailuhanke.

Toiminta sai jatkua varsin vapaasti, kunnes kupla puhkesi lopullisesti syksyllä 2018, kun viranomaiset tekivät Suomen oloissa täysin poikkeuksellisen iskun Airiston Helmen kohteisiin. Virallisesti puhuttiin rahanpesunepäilystä. Pinnan alla nimettömät sotilaslähteet kertoivat jostakin aivan muusta. Lopulta vuonna 2020 ryhdyttiin kiinteistökauppoja rajoittamaan lailla.

Airiston Helmen toiminnan jälkiselvittely on yhä kesken, mutta nyt Suomessa on annettu jo varsin suorasukaisia arvioita siitä, mikä tarkoitus monilla venäläisten kiinteistökaupoilla on ollut. Esimerkiksi sotilasprofessori ja everstiluutnantti Marko Palokangas Maanpuolustuskorkeakoulun Sotataidon laitokselta vahvisti keväällä Iltalehden haastattelussa, että turvallisuusviranomaiset varoittivat päättäjiä jo 2010-luvun alussa painokkaasti Venäjän kehittämästä toimintatavasta ja selkeästä suunnitelmasta, johon liittyi kiinteistöjen hankinta.

Tämä huolestuttava toiminta oli aloitettu pian Vladimir Putinin noustua valtaan 2000-luvun alussa ja siihen liittyivät kaikessa hiljaisuudessa omistajaa vaihtaneet kiinteistöt, jotka sijaitsevat strategisesti tärkeässä paikassa. Kauppoja pidettiin viranomaisten mukaan vakavana riskinä Suomelle. Palokankaan mukaan tässä oli myös yhtäläisyyksiä Venäjän tekemiin kiinteistökauppoihin Krimin niemimaalla, ennen sen valtausta.

Palokangas totesi, ettei virallinen Venäjä koskaan tule vahvistamaan kiinteistöjen hankkimista sotilastarkoituksiin, mutta olisi melkoinen sattuma, että merkittävä osa venäläisten kiinteistökaupoista on kohdistunut esimerkiksi energiansiirron, tietoliikenneyhteyksien, varuskuntien, sotilastukikohtien tai asevarikkojen läheisyyteen.

Keväällä arvostettu talouslehti The Financial Times uutisoi tiedustelupalvelujen varoittavan Venäjän sabotaasi-iskuista Euroopan maaperällä – siis myös Suomessa. Palokangas kertoi, ettei uutinen ole yllätys viranomaisille ja piti iskujen toteutumista Euroopassa vain ajan kysymyksenä. Suomessa tapahtuvaa iskua ei myöskään voi sulkea pois laskuista.

2010-luvun taitteessa hankituista kiinteistöistä jotkut ovat päätyneet suomalaisomistukseen ja muutamiin on valtio puuttunut. Iltalehden viime ja toissa talvena tekemissä laajoissa selvityksissä kävi kuitenkin ilmi, että varsin moni vaikkapa aivan sotilasalueen vierestä hankittu kiinteistö on yhä samassa venäläisomistuksessa. Kiinteistöillä ei yleensä ole tapahtunut mitään, vaan ne uinuvat hiljaiseloa. Nyt olisi korkea aika puuttua näihin omistuksiin. On löydettävä nopeasti tarvittavat keinot, joita voivat olla pakkolunastukset tai haltuunotot. Selvää on, että enää ei voida odotella.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin