Kiertotalous tarjoaa helpotusta Itämeren luonnon kuormitukselle

Pulloposti 19
Kari Herlevi, projektijohtaja
Tim Forslund, asiantuntija
Suomen itsenäisyyden juhlarahasto Sitra

Luonto on tärkeä suomalaisille ja Suomelle – tuhansien järvien maalle. Suomi on myös edelläkävijä kiertotaloudessa. Mutta miten Suomen luonto, vesiympäristöt ja kiertotalous liittyvät toisiinsa?

Enemmän kuin luuletkaan. Kaikki liittyy talouteen. Nykypäivän lineaarinen talousmalli on tuhlaava, saastuttava ja tehoton. Talous vaatii toimiakseen raaka-aineita, joita käytetään tehottomasti – usein vain kerran. Luonnonvarojen valtava kulutus kuormittaa luontoa monella tapaa ja johtaa usein myös saastumiseen ja ympäristön pilaantumiseen. Aina tätä kuormitusta ei pysty suoraan havaitsemaan, mutta pienistä puroista syntyy suuri joki. Tiedämme myös, että useimmat joet päätyvät mereen.

Itämeren ongelmia, kuten saastumista, liikakalastusta ja elinympäristöjen huononemista ei voi tarkastella erillään maalla tapahtuvista asioista. On mentävä ongelmien lähteelle eli tarkasteltava juurisyitä.

Yksi Itämeren suurimmista haasteista on rehevöityminen. Tutkimusten mukaan tämä johtuu suurelta osin maataloudesta, mutta myös metsätaloudesta.

Onneksi tämä tuhoisa kehityskulku on mahdollista kääntää. Kiertotalous tarjoaa ratkaisuja hyödyntämällä jo käyttöön otettuja luonnonvaroja tehokkaammin. Tämä voi auttaa Itämerta kolmella tavalla.

Ensinnäkin kiertotalous tarkastelee ongelmien lähdettä. Euroopan komission mukaan yli 80 prosenttia tuotteen ympäristövaikutuksista määritellään jo suunnitteluvaiheessa. Kiertotalouden avulla suuri osa negatiivisista ympäristövaikutuksista voidaan välttää jo suunnittelupäätöksissä, esimerkiksi hyödyntämällä alikäytettyjä resursseja, niin kuin ruokakalana aliarvostettuja luonnonvaraisia kaloja. Vaikka vain kahdeksan prosenttia Suomessa markkinoilla tarjolla olevasta kalasta on luonnonvaraista ja valtaosa on kasvatettua, voidaan luonnonvaraisten kalojen käyttöä lisäämällä vähentää liikakalastettuihin kalakantoihin kohdistuvaa painetta ja samalla auttaa vesistöjen ravinnetasapainoa palautumaan.

Toiseksi kiertotaloudessa ei ole olemassa jätettä, vaan kaikki resurssit on tarkoitettu jatkohyödynnettäväksi – tässä tapauksessa ravinnoksi muille organismeille. Näin voimme vähentää elintarvikealan kokonaisvaikutusta. Esimerkiksi kalanviljelyssä rehuksi käytetään tällä hetkellä luonnonvaraisia kaloja, kuten sardiineja, krillejä ja makrilleja. Hyödyntämällä proteiinipitoisena kalanrehuna mustasotilaskärpäsiä, jotka syövät orgaanista jätettä, voidaan luonnonkalat säästää muuhun käyttöön.

Kolmanneksi kiertotalouteen kuuluvat myös uudistavat menetelmät. Hyödyntämällä tutkitusti toimivia uudistavan viljelyn menetelmiä, kuten viljelykiertoa ja peitekasveja, voidaan parantaa maaperän hiilensidontakykyä, veden pidätyskykyä sekä ravinteiden kiertoa ja säilyttämistä, joka on keskeinen tekijä Itämeren luonnon monimuotoisuudelle. Sitra on tukenut viljelijöille suunnattua verkkokoulutusprojektia uudistavan viljelyn periaatteiden oppimiseksi ja soveltamiseksi laajemmin käyttöön.

Tulevaisuudessa myös merta voidaan käyttää viljelyyn. Esimerkkinä tästä on 3D Ocean Farming, eli koko vesipatsaan käyttäminen rakkolevien ja äyriäisten kasvattamiseen, jotka suodattavat vettä ja varastoivat hiiltä ja typpeä, auttaen merta uusiutumaan ja vähentäen samalla elintarvikealan maaperän ympäristövaikutuksia. Ja vaikka siirtolapuutarhat ovat suosittuja Suomessa, emme ole vielä nähneet vastaavia aloitteita kuin Tanskassa, jossa ihmiset kasvattavat itselleen ruokaa myös merivedessä.

Samalla, kun kiertotalous voi tuoda helpotusta Itämeren luonnon kuormitukseen, se voi auttaa lisäämään uudistavaa ruoantuotantoa ja innostaa ihmisiä toimimaan luonnon puolesta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin