Kestävällä rahoituksella kohti puhtaampaa Itämerta

Pulloposti 19
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko

Itämeri on edelleen yksi saastuneimmista murtovesialtaista. Sen suurin ongelma ja uhka on rehevöityminen, jonka taustalla on sen valuma-alueen eli jopa 14 valtion alueilla olevaa teollisuutta ja maataloutta. Vaikka ravinteiden ja ympäristömyrkkyjen kuormitusta on pystytty vähentämään, on ravinnekuormitus edelleen liian suurta, erityisesti fosforin ja typen osalta.

Emme enää tarvitse uusia Itämeren tilaan puuttuvia ohjelmia, vaan tarvitsemme konkreettisia toimia, kuten Baltic Sea Action Groupin Carbon Action -hiilipilotti. Myös päätös rajoittaa laivaliikenteen päästöjä, erityisesti typenoksidipäästöjä, siirtymällä käyttämään nesteytettyä maakaasua LNG:tä polttoaineena, poistaa lähes kaikki rikkipäästöt ja vähentää muitakin päästöjä.  

Itämeri kohtaa myös uusia haasteita kuten mikromuovit ja hormonihäiriköt. Osa kemikaaleista sisältää aineita, joiden haitalliset vaikutukset hormonitoimintaan ovat olleet tiedossa jo pitkään. Hormonaalisille haitta-aineille on ominaista se, että ne vaikuttavat erityisesti kehitysvaiheessa olevaan elimistöön. Sikiöt, lapset ja murrosikäiset nuoret ovat suurimmassa altistumisvaarassa. Haitta-aineiden vaikutukset ovat peruuttamattomia ja ne voivat vaikuttaa sukupolvien yli. On mahdollista, etteivät vaikutukset näy altistuneessa sukupolvessa, vaan vasta seuraavissa. Haitta-aineet voivat vaikuttaa erittäin pieninäkin annoksina, minkä vuoksi niiden riskitekijöitä on ollut vaikeampi löytää suurten altistusmäärien kokeissa. Hormonihäiritsijäkemikaalit ovat pitkäkestoisia. Niiden kuormitus luonnossa kertyy, joka lisää altistumistamme niille. Meillä onkin kiire rajoittaa haitta-aineiden käyttöä.

On arvioitu että 2050 mennessä merissä on enemmän muovia kuin kalaa. Muovijätettä päätyy meriin 8 miljoonaa tonnia joka vuosi. Muovia päätyy eläinten ruoansulatukseen ja jopa merenpohjan eliöihin. Yleisin muoviroska on tupakantumppi. Suomessa yli puolet meriin päätyvästä muovijätteestä on mikromuovia, jonka yleisimpiä lähteitä ovat autonrenkaat ja tekokuitutekstiilit.

Euroopan parlamentti on juuri hyväksynyt kiellon tietyille kertakäyttömuovituotteille, kuten pilleille, aterimille ja muovisille pumpulipuikoille. Kertakäyttömuovien rajoittaminen on tarpeellinen aloite, mutta se ei ole yksinään riittävä ratkaisu, kun otetaan huomioon ongelman mittakaava. Muovia on jo vesistöissämme, maaperässämme ja jopa ilmassa. Kestävyys edellyttäisi muovikäyttömme vähentämistä kymmenekseen tämän hetkisestä tasosta.

Itämeren tilan parantamiseksi ja haasteiden ratkaisemiseksi tarvitaan rahoitusta. Julkisen rahoituksen lisäksi olisi tärkeää saada kestävän rahoituksen logiikalla uusia investointeja ja innovaatioita Itämeren alueelle, sekä synnyttää puhdasta liiketoimintaa. Potentiaalia on erityisesti jätevesien käsittelyssä, kestävässä maataloudessa sekä elintarvikepakkausten ja tekstiilikuitujen osa-alueilla.

Tähän asti finanssilainsäädäntö ja ympäristölainsäädäntö ovat kulkeneet omilla poluillaan. On ajateltu, että niiden tavoitteet menevät ristiin. Näin ei kuitenkaan ole. Ympäristöriskien huomioiminen kuuluu hyvään taloudenpitoon. Ilmastonmuutoksen vastaiset ja kiertotaloutta edistävät toimet eivät ole ristiriidassa talouskasvun kanssa, päinvastoin. Taloudellinen sopeutuminen ilmastonmuutoksen hillitsemiseen vaikeutuu entisestään, jos päätöksiä lykätään tuleville vuosikymmenille. Toimet kallistuvat koko ajan.

Kysymys on siitä, investoimmeko rahat järkevästi. Jos tavoitteemme ovat väärät tai puutteelliset, päädymme investoimaan vääriin kohteisiin ja menettämään näin myös pitkällä tähtäimellä paljon rahaa. Siksi on tärkeää, että finanssimarkkinoiden toimijoiden kannustimet kohdennetaan oikein. Tätä varten tarvitaan tietoa sijoitusten riskeistä ja vaikutuksista.

Tällä hetkellä sijoittajien on vaikeaa tai mahdotonta vertailla sijoitustuotteiden altistumista ympäristö- ja ilmastoriskeille. Tiedon perustaksi tarvitaan vertailukelpoisia ja yhdenmallisia indikaattoreita. Ne on otettava osaksi kaikkea finanssilainsäädäntöä. Indikaattoreiden lisäksi tarvitaan yhteinen laskentamalli.

Euroopan parlamentti on hyväksynyt viimeisessä täysistunnossaan ensimmäisen lainsäädäntöraportin komission esittämästä ensimmäisestä kestävän rahoituksen paketista.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin