Keskeisin pääomamme tarvitsee parempaa varainhoitoa

Pulloposti 43
Jyrki Katainen
Yliasiamies
Sitra

Riippuvaisuuttamme luonnosta ei voi korostaa liikaa. Monimuotoinen luonto on aina ollut olemassaolomme perusedellytys. Tulevaisuudessakin se mahdollistaa meille erilaiset raaka-aineet, kehon ja mielen ravinnon sekä paljon muuta – mutta vain jos heräämme meneillä olevaan, mutta vielä kovin tuntemattomaan ja hurjaan luontokriisiin.

Riippuvaisuuttamme luonnosta ei voi korostaa liikaa. Monimuotoinen luonto on aina ollut olemassaolomme perusedellytys. Tulevaisuudessakin se mahdollistaa meille erilaiset raaka-aineet, kehon ja mielen ravinnon sekä paljon muuta – mutta vain jos heräämme meneillä olevaan, mutta vielä kovin tuntemattomaan ja hurjaan luontokriisiin.

Taloustermein luonto on meille pääoma, jota olemme kuluttaneet huolimattomasti. Näitä huomioita olen kuullut jo muutaman vuoden ajan tavatessani maailman keskeisimpiä talousvaikuttajia. Huoli hupenevasta pääomasta nousikin laajempaan keskusteluun alkuvuodesta julkaistussa Cambridgen yliopiston arvostetun taloustieteilijä Sir Partha Dasquptan raportissa, joka tarkastelee taloutemme suhdetta luontoon ja sen monimuotoisuuteen. Meillä Sitrassa työmme ilmastokriisin torjumiseksi jatkuu yhä, mutta olemme halunneet nostaa luonnon monimuotoisuuden turvaamisen yhdeksi keskeisistä teemoista, joiden parissa työskentelemme. Kysymys kuuluukin: kuinka pidämme luontopääomasta huolta ja kasvatamme sitä? Luontomme, Itämeri mukaan lukien, ansaitsisi pääomana paljon nykyistä parempaa varainhoitoa.

Ainutlaatuiset meriekosysteemit palvelevat koko Itämeren aluetta, vaikuttaen suoraan talouteen. Itämeren arvo konkretisoituu selvimmin suorissa hyödyntämistavoissa, kuten kalataloudessa ja matkailussa, jotka ovat molemmat riippuvaisia meren hyvinvoinnista. Eräs raportti vuodelta 2013 arvioi hyvinvoivan Itämeren taloudellisen potentiaalin olevan 32 miljardia euroa ja 550 tuhatta työpaikkaa korkeampi kuin skenaariossa, jossa meren tila heikkenee toimimattoman suojeluyhteistyön myötä. Arviossa otettiin huomioon matkailu, kalastus ja maatalous, mutta Itämeri tarjoaa myös paljon muita ekosysteemipalveluita, joiden kokonaisvaikutusta emme vielä tunne kovinkaan hyvin. Esimerkiksi meriekosysteemien kokonaisvaltaista hiilinieluvaikutusta tutkitaan paraikaa.

Talous tulisi saada valjastettua ei vain estämään luontokato, vaan kääntämään kehitys toiseen suuntaan – vahvistamaan luontoa ja kasvattamaan luontopääomaamme. Perusedellytyksinä tähän tilanteeseen pääsemiselle ovat yhteiset tavoitteet sekä selkeä näkymä tulevaan, joka mahdollistaa kauaskatseisen toiminnan asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Yritysten ja suomalaisten täytyy voida tehdä taloudellisesti kannattavia investointeja ja muita päätöksiä, jotka tukevat yhteistä parempaa tulevaisuuttamme ja vahvistavat luontopääomaamme. Sitran hiljattain julkaisemassa Korjausliike-selvityksessä positiivisen vision ja taloudellisten kannusteiden puutteet tunnistettiin merkittäviksi esteiksi Suomen ilmastotavoitteisiin pääsemiseksi, ja uskon että samat asiat estävät myös luonnon tilan kohentamista.  Ainakaan kuntakentällä vielä asiaan ei ole laajamittaisesti tartuttu, sillä Sitran toisen tuoreen selvityksen mukaan luonnon monimuotoisuutta koskevan tavoitteen on asettanut vasta joka viides kunta ja alle 10 prosenttia on kirjannut toimenpiteitä.

Itämertakin tulisi pystyä suojelemaan niin, että se olisi taloudellisesti kannattavaa. Tai toisinpäin ilmaistuna, taloudellista toimintaa tulisi pystyä harjoittamaan niin, että Itämeren tilaa parantavasta toiminnasta palkittaisiin. Eikä kyse ole vain rannikkoalueiden toiminnasta: Itämeren valuma-alue kattaa yli 85 miljoonaa ihmistä ja alueeseen lukeutuu lähes koko Suomi. Jokainen tällä alueella tehty luonnonsuojelu- ja erityisesti vesistönsuojeluteko auttaa osaltaan myös Itämerta. Jotta voimme todentaa erilaisten toimien kokonaisvaikutukset ja edetä suojelulla konkreettisemmin, tarvitsemme tueksi työkaluja ja mittaustietoa sekä näihin perustuvia tavoitteita.

Itämeren suojelutyötä tehdään jo nyt aktiivisesti, ja murtovesialtaan pelastamisessa on paljon suomalaista osaamista, josta voimme olla ylpeitä. Käynnissä olevat, yhteistyötä korostavat kehityshankkeet ovat erinomaisia alustoja kehittää yhteistä positiivista visiota alueen tulevaisuudesta ja sitä myötä luoda taloudellisia kannustimia ja uutta liiketoimintaa.

Luonnon kustannuksella luotu hyvinvointi ei enää voi tulla kyseeseen itsemmekään takia. Jos tärkeintä pääomaamme kohdellaan kaltoin, ei meillä ole sitä, mistä ammentaa hyvän elämän aineksia.

Olemme monin tavoin riippuvaisia Itämerestä ja sen meriluonnosta, meren kulttuurihistoriallista merkitystä unohtamatta. Vain laajalla yhteistyöllä pystymme luomaan merellemme ja koko sen alueelle parempaa tulevaisuutta.

Kolumni edustaa kirjoittajan näkemystä, mikä ei välttämättä vastaa Centrum Balticumin kantaa.

Palaa otsikoihin