Kaupunkisuunnittelu on yhteistyötä, mutta ollaanko siihen kunnissa valmiita?

Pulloposti 23
Maija Rusanen
Projektikoordinaattori
Union of the Baltic Cities

Kaupunkisuunnittelu nähdään yhä enemmän eri toimijoiden välisenä vuorovaikutuksena ja yhteistyönä, jossa määritetään yhdessä suunta tulevalle kehitykselle. Suunnitteluprosessissa on kuitenkin valtava määrä erilaisia osallisia kuten nykyisiä että tulevia asukkaita, alueella toimivia ja sinne mahdollisesti sijoittuvia yrityksiä, maanomistajia, rakennusliikkeitä sekä yhtenä osapuolena kunta, jonka tulisi ohjata kaupunkiympäristön kestävää kehitystä. Itämeren alueen kaupunkien rooli kaupunkisuunnittelun ympärillä pyörivän keskustelun ja eri osapuolten välisen yhteistyön fasilitaattorina onkin kasvanut.  Mutta ovatko kuntaorganisaatiot valmiita tähän?   

Kenellä on oikeus olla visioimassa ja ideoimassa tulevaa kaupunkikehitystä?

Haasteita asettaa suunnittelun pitkä aikajänne ja kysymys, missä vaiheessa eri osapuolet tulisi ottaa suunnitteluun mukaan. Kenellä on oikeus osallistua ja kenen mielipidettä kuunnellaan? Usein vasta kaavavaiheessa järjestetyt asukkaiden kuulemiset voivat tuntua päälle liimatuilta, jos kehityksen suuntaviivat on lyöty lukkoon jo aiemmin. 

Turussa toimiva Itämeren kaupunkien liiton kestävien kaupunkien komissio on ollut mukana useissa kaupunkisuunnitteluun liittyvissä EU-hankkeissa. Hankkeissa nousevat esiin usein samat vuorovaikutteiseen suunnitteluun liittyvät haasteet. Yhteistyön hyödyt ja tarve kyllä tunnistetaan, mutta sitä ei osata koordinoida tehokkaasti. Kaupungeilta puuttuu myös osaamista ja työkaluja, joilla suunnitteluyhteistyötä voisi edistää. Osallisuuden lisääminen suunnittelussa nähdään kyllä tarpeellisena, mutta kukaan ei haluaisi ottaa sitä vastuulleen. Kuulostaako tutulta?

Paluuta vanhaan ei kuitenkaan ole. Jos haluamme yhdessä kehittää houkuttelevaa ja viihtyisää kaupunkiympäristöä, eri osapuolten mielipiteet tulee ottaa huomioon sekä heidän osaamistaan ja paikallistuntemustaan hyödyntää entistä paremmin.

Yhteistyön kehittäminen lähtee kuntaorganisaation sisältä

Yksi keskeisistä haasteista on strategisen suunnittelun ja kaavoituksen välille jäävä tyhjiö. Kunnissa haparoidaan, kun strategiset tavoitteet tulisi viedä konkreettisimmiksi visoiksi ja suunnitelmiksi ja edelleen kaavojen kautta näkyä konkreettisina muutoksina kaupunkiympäristössä. 

Jotta kaupungit voivat vastata monimutkaisiin haasteisiin kuten ilmastonmuutokseen, kaupunkikehittämisen tulisi olla myös entistä kokonaisvaltaisempaa, jossa esimerkiksi uusia asuin- tai työpaikka-alueita tarkastellaan isompina aluekokonaisuuksina. Suunnittelussa tulisi huomioida niin ympäristön, liikenteen, talouden, palveluiden ja sosiaalisen tasapuolisuuden näkökulmat. Tällainen kehittämisote sopii kuitenkin huonosti yhteen sektoripohjaisen kuntaorganisaation kanssa.

Kaupunkien on vaikea näyttää esimerkkiä ja ohjata kaupunkikehitystä, jos eri toimialat ja sektorit eivät keskustele tarpeeksi keskenään ja toimialat ylittävään yhteistyöhön ei rohkaista aktiivisemmin. Tällöin yhteisen sisäisen vision ja tahtotilan löytäminen voi olla haastavaa. Tähän kun lisätään vielä vaatimukset yhteistyöstä ja kehityksen visioinnista muiden toimijoiden kanssa asukkaita unohtamatta, ei ole ihme, että kaupunkisuunnittelijat välillä kysyvät kenen pitäisi tehdä ja mitä.

Kuntaorganisaatioiden sisäiset kysymykset vastuusta ja rooleista asettavat haasteita erityisesti aidon osallisuuden ja vuorovaikutuksen lisäämiselle suunnitteluprosessin alkuvaiheessa, johon vakiintuneita käytäntöjä ei juuri ole.   

Väitän, että valmius yhteistyöhön ja vuorovaikutteiseen suunnitteluun riippuukin usein organisaatioiden sisäisestä kulttuurista ja tahtotilasta.  Yhteistyötä kuntaorganisaation sisällä tulisi kehittää ja rakenteita ravistella siinä missä yhteistyötä ulkopuolisten tahojen kanssa. Avoimemman suunnittelukulttuurin ja uusien toimintatapojen omaksuminen vaatii kuitenkin aikaa, jatkuvaa työtä ja kaikkien sitoutumista.  Kuntien välisellä yhteistyöllä on pitkät perinteet Itämeren alueella. Yhteistyötä yli rajojen tulisikin tukea entistä aktiivisemmin myös yhteisten kaupunkisuunnitteluun liittyvien kysymysten ratkaisemisessa ja hyvien käytäntöjen vaihtamisessa.

Palaa otsikoihin